Suomen tähänastisen menestyksen takana on ollut asioista sopiminen asianosaisten kesken. Jostain syystä tästä ollaan luopumassa. Ääri-esimerkkinä voidaan pitää joulukuista Durbanin ympäristökokousta, jonka 43-henkiseen suomalaisjoukkoon ei oltu otettu lainkaan metsäteollisuuden eikä metsänomistajien edustajia, vaikka muilla kokoukseen osallistuneilla mailla nämä olivat mukana. Miltä tuntuisi ajatus esim. työehtosopimusneuvotteluista, jossa ei olisi lainkaan työnantajien eikä työntekijöiden edustajia? Onko meille syntynyt ympäristöasioita hallinnoiva yläluokka, joka ei halua lainkaan olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa jotka ovat osaltaan meille tämän hyvinvoinnin tehneet? Asetelma on samantyylinen kuin edesmenneessä Neuvostoliitossa, jossa Sotsissa lomailevien kommustipuolueen johtajien rouvat pidettiin tehokkaasti erossa mm. hotellisiivoojista, ettei olisi päässyt syntymään kontaktia työtätekevän luokan kanssa.