Kommentti taksonomiakeskusteluun. http://www.hs.fi/politiikka/art-2000008411200.html

Metsätalouden kestävyyttä kuvataan metsäsertifioinnissa kriteereillä, jotka kuvaavat taloudellista, ekologista ja sosiaalista (mukaan lukien kulttuurista) kestävyyttä. EU-komission taksonomiakriteerit johtavat meidät yhdessä muiden EU:n tavoitteiden kanssa pahimmassa tapauksessa heikkenevän taloudellisen kestävyyden kehitysuralle.

Jos taksonomia toteutuu ehdotetussa muodossa, se siirtää yhä suuremman osan metsämaasta puuntuotannon ulkopuolelle. EU velvoittaa myös jäsenmaita ylläpitämään tietyn suuruista maankäyttösektorin hiilinielua. Metsien hakkuut jäävät siis pysyvästi kasvua pienemmiksi, mikä pitkän ajan kuluessa johtaa koko ajan alenevaan kasvuun. Kun hiilinielu kuitenkin pitää edelleen säilyttää, tämä tarkoittaa alenevaa puun tarjontaa metsäteollisuudelle. Monimuotoisuustavoitteen ja ilmastotavoitteen edistämisen yhteisvaikutuksena metsätalouden taloudellinen kestävyys ja sen tuoma hyöty kansantaloudelle tulevat alenemaan.

Suomen ja Ruotsin pitää tuoda nämä haitat selkeästi esille. Komission vaatimusten pitää olla kohtuullisia suhteessa aiheutettuun haittaan. Pohjoismaiden pitäisi tarjota ratkaisuksi keinoja lisätä EU:ssa metsäpinta-alaa ja metsien kasvua jäljelle jäävällä metsäpinta-alalla. Päästökompensaatioista kertyviä päästökauppamaksuja voitaisiin käyttää metsittämiseen.

Jatkuva kasvatus ei riitä meillä ratkaisuksi, koska se ei tuota ilmastohyötyjä muualla kuin joillakin ojitetuilla soilla, jossa se säästää turvekerrosta hajoamiselta. Se tuottaa myös elinympäristöä niille eliöille jotka suosivat peitteistä metsää, esimerkiksi metsissä virkistäytyjille, mutta ei riitä ratkaisuksi vaateliaille vanhan metsän eliöille.

Talousmetsien monimuotoisuuden kohentaminen ei vaadi avohakkuista luopumista, vaan moni vanhan metsän lajiksi luultu kukoistaa myös avoimessa maastossa, kunhan sille tarjotaan sopiva elinympäristö. Myös jokamies voisi ehkä nähdä avohakkuun uudessa valossa tiedon lisääntyessä?

Jatkoa edelliseen…

Taksonomian tarkoituksena on kuulemma parantaa raportointia ja estää viherpesua. Jos kriteerit laaditaan heikoin eväin, voidaan päätyä edistämään juurikin viherpesua. Meilä on jo kaksi metsäsertifikaattia, metsälain ja luontolaadun seurannat sekä kaksi metsien inventointijärjestelmää raportointia varten. Luulisi noiden jo riittävän!

WWF:n ilmastoasiantuntija sanoi A-Studiossa, että taksonomia on tiedeperustainen. Tiede ei kuitenkaan kerro miten metsiä pitää käsitellä, vaan päätöksenteossa vaikuttavat myös arvot ja tavoitteet. Yksittäinen metsänomistaja voi päättää myydä puun sijasta hiilinielua, ja voimme myös päättää edistää puuntuotannon sijaan entistä enemmän muita ekosysteemipalveluita ja saada niistä tuloja. Päätöksenteossa pitää kuitenkin ottaa nöyrästi huomioon kaikki seuraukset, ei vain niitä positiivisia.