Keskustelut Metsänhoito Hankintahakkuun kannattavuus

Esillä 10 vastausta, 71 - 80 (kaikkiaan 173)
  • Hankintahakkuun kannattavuus

    Merkitty: 

    Katselin YouTubesta Kiuruveden Metsolan videoita hankintahakkuun kannattavuudesta(4.1.2019). Joku katsoja kirjoitti jo videon kommenteissa ihmettelynsä määrästä, mitä pitäisi päivässä hakata, että työ olisi kannattavaa. Samaa ihmettelen minäkin. Toppi sanoo videossa seuraavaa:”Fakta on se,et ensharvennuksella, oli se nyt se se rungon koko mikä tahhaan,niin se hakkuun päivätuotos pitäs olla yli 15 kiintoo päivässä. Jo sanotaan tuommosella satalitrasella puulla ja mitä pienempään puuhun mennään, niin tottakai sitä isompi.” Pidän kymmeniä vuosia ammattimetsurina työskennelleenä tuota vaatimusta melko järjettömänä. Päteekö tuo vaatimus kaikissa olosuhteissa? Talvella metrin lumessa ja kun puusto on lumista? Päivinä, kun valoisaa on vain muutama tunti? Kun ensiharvennusta tehdään metsässä, josta lähtee vain muutamia kymmeniä kiintoja? Pienempää puuta pitäisi siis saada vielä enemmän?? Jokainen, joka on vähänkin hakannut, tietää, että rungon pienentyessä myös tuotos pienenee, se on fakta. Tuo , mitä Toppi piti vähimmäisvaatimuksena hankintahakkaajalle, on mielestäni hyvä tulos ammattimetsurille ensiharvennuksella hyvissä olosuhteissa. Hankintahakkaajalle ei ole mitään kannattavuusrajaa. Itse tein joskus hankintahakkuun, jossa sain 6 kiintoa päivälle(samalla raivailin moottorisahalla karkeasti). Sain mieleiseni työjäljen, ja pidin hakkuuta myös taloudellisesti kannattavana. Toisessa, samaan asiaan liittyvässä videossa Toppi näyttää käytännössä, miten kannattavuutta saadaan lisättyä. Lähtökohta on tietysti ykkösluokan, melko järeä ensiharvennuskuusikko. Ensin kaadetaan yksi puu siirtelykaadolla. Tyvipölli karsitaan ja katkotaa, latva jää tekemättä. Seuraavaksi kaadetaan toinen runko,tämä ensimmäisen päälle vinottain ristiin ja siinäpä se käytännön opetus onkin. Tempoa pitää kuulemma lisätä. Olisi mielenkiintoista nähdä opetusvideo, ilman mitään välikommentointia, millaista tuhon tuohon yli 15 kiinnon päivävauhtiin johtava työskentely on. Kommentointi sitten jakson lopussa. Parinkymmenen minuutin pätkä riittäisi.

  • Metsäkupsa Metsäkupsa

    Perintöveroluokkakin ratkaisee, lähiomaisen 10 % tai 2 luokan 30%. Verottajan hyväksymä hinta n. 4500€/ ha , olipa kuinka metsäinen hyvänsä. Myytävien metsien keskihinta nykyisin sama, mutta puita puolet vähemmän kuin keskimäärin metsissä täällä etelässä. Tästä voi kyllä päätellä, että perintöverometsien olevan puustopääomaltaan tätä keskimääräistä . Monet sukupolvenvaihdokseen valmistautuvat kasvattavat puuvarannot suuriksi, koska verottaja tyytyy siinä tapauksessa yleiseen verotusarvoon. Saman puuston tilat vapailla markkinoilla kymppitonnin maksavat, siitä sitten voi laskea, maksaa 100%, josta metsävähenyksellä palautuu siirrettynä veromaksuna n.20%. En ole kuullut 80 % perintöveroista, jolloin taitaisi puntit olla tasan. Poikkeuksia tietysti on, esim. sukulaiskaupat, joista väliin kuulee, joskin harvemmin nykyisin. Ostaja ensimmäisellä puukaupalla tilanhinnan makseli, eikä puut lähelläkään loppumista senkään jälkeen olleet.

    Puuki

    Nuo aiemmin maksetut verot evät siis rasita metsän saajaa kummassakaan tapauksessa .

    Ei  suoraan mutta minun tapauksessa esim. tein  talkootyönä kaikki mh-työt tilalle jo ennen kuin omistin yhtään osaa siitä.   Perintöoikeus siirtyy sukupolvelta toiselle ja edellisen sukupolven maksamat  menotkin  vaikuttaa sitä  kautta aina seuraavaan sukupolveenkin.  Ilman vastiketta en ole saanut tilaa.     Omaishoitajana hoidin isääni monta vuotta ilman valtion tukia.   Kun metsänmieskään ei tiedä mitään taustoja niin parempi, kuin et yritä esittää viisampaa kuin olet.   Pysyttele siellä palstallasi ja ihmettele sitä harvennushakkuun kannattamattomuutta edelleen ja jätä monimutkasemmat asiat muille pohdittavaksi.       Tämä keskustelu loppuu tähän minun osalta.       (Trolli kuten petkeles joka  ei  muuta osaakaan, ainakaan metsäpuolelta saa minun puolesta vaihtaa mieluusti vaikka jollekin muulle keskustelupalstalle alakoulutasoisia typeryyksiään laukomaan. )

    Parhaitenhan on pärjänneet taloudellisesti metsän ostajat jotka osti tiloja (osa ”tiskin alta”)  jo silloin , kun niiden hinnat oli alhaalla.  Joidenkin niistä olen kuullut kehuvan kuinka tilan hinnan sai 1. hakkuussa takasin ja tähteellekin jäi vielä metsää pystyyn.  Maanviljelijät on keskimäärin olleet se verran ahdingossa  huonon tuottavuuden kanssa , että usein harrastivat maataloutta  niin kauan kuin takametsiä riitti hakattavaksi.

    Jovain

    Hankintakauppa kannattaa ostopalveluna siinä kuin pystykauppa. Samoista rahoista on kysymys, joista kilpaillaan ja kannattavuutta pidetään yllä. Mieluummin hankintakauppana ja omana toimialana, sillä puulla on kysyntää ja myös hinta. Mieluummin näin päin, jos vaihtoehtona on epäkelpoa leimikkoa ja puukauppaa, joista ei makseta. Tuskin metsänhoitoa kannattaa puukaupalla kustantaa.

    Metsänmies

    Vielä kerran perintömetsä/ ostometsä. Puuki on mennyt asiassa henkilökohtaiselle tasolle, itse yritän pysyä yleisellä. Myönnän, että tuossa Puukin omassa tapauksessa, jossa on joutunut tekemään vuosikymmeniä metsänhoitotöitä ilmaiseksi, on hän maksanut perintömetsästään ennakkoon jo työllään. Eikä tuota työn osuutta todellakaan huomioida peritöverossa alentavana tekijänä. Omaishoito, niin arvokasta kuin se onkin, ei kuulu asiaan, paitsi siinä tapauksessa, jos se on perinnön ehtona. Sitä tekevät kymmenet tuhannet omaiset, myös ilman perintöä tai muuta korvausta. Nuo ”tiskin alta”ostot ovat poikkeustapauksia. Maanhankintalain mukaan vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten ei maaton saanut edes ostaa maata, kuin anomuksella, tilojen naapureilla ja jo maata omistavilla oli etuosto-oikeus. Perittävän tilan voi myös ostaa, sitä ei ole pakko periä, kun taas ostettavan tilan periminen on huomattavan epätodennäköistä. Tuo kommenttisi:”Pysyttele siellä palstallasi ja ihmettele sitä harvennushakkuun kannattamattomuutta edelleen ja jätä monimutkasemmat asiat muille pohdittavaksi”, on turhaa. Pysytään molemmat omissa kannoissamme, meillä molemmilla on siihen täysi oikeus.

    Jovain

    AJ: Mielestäni on kilpailurajoituslain vastaista, koska korjuutyöstä on tehtävä erilliset sopimukset. Käytännössä sen voi hoitaa esim. yhtiön puukauppatarjouksella, jolla tarjotaan myös korjuusta. Se on välttämätöntä, koska korjuunhinta ei tule kauppatapojen erotuksesta tai hintataulukoiden erosta, vaan yhtiön tarjoukselta tuleva on se todellinen korjuun hinta. Antaa puunmyyjälle vaihtoehdon päättää puukaupastaan.

    Tällä hetkellä on puunostajia, jotka tarjoavat myös korjuusta ja kauppoihin pääsee tarjouksen vaihtoehtoisilla tavoilla. Voi olla oma korjuu tai ostopalvelu vapailta markkinoilta tai yhtiöltä, yhtiön korjuu jne.

    Tästä tullaan näihin kiistanalaisiin aiheisiin joita on käyty. Kilpailua rajoittaviin tekijöihin, joista voi olla ikävät seuraukset.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jovain. KKV tutki puukaupan käytännöt 1990-luvun lopulla Ekometsätalouden liiton aloitteesta, eikä huomannut asiassa niin suurta huomautettavaa, että olisi ryhtynyt toimenpiteisiin. Minä en henkilökohtaisesti kaipaa muita kauppatapoja kuin pystykauppa ja hankintakauppa. Runkohinnoittelua haluaisin nähdä käytettävän enemmän, mutta se on eri tarina se.

    Jovain

    Voihan se olla myös henkilökohtaista. Runkohinnoittelulla ei kuitenkaan ole tekemistä kauppatapojen kanssa. Kuka sen lopulta sanoo missä mennään, kun kysymys on korjuusta ja erikseen metsänomistajien toimialasta ja teollisuuden toimialasta. Eriytetään, tarvitaan kaksi erillistä sopimusta. Omassa toiminnassani mennään yhdellä sopimuksella, se sopii myös puunostajalle.

    Hämis

    ”Manuhakkuu on raaka laji.Se on raskasta työtä.”

    Suosittelen katsomaan Kiuruveden Metsolan metsäopetusvideoita. Sieltä voi löytää monta hyvää juttua ammattilaisen kertoma, kädestä pitäen.

    Jätkäpätkä

    Parhaiten oppii itse metsään menemällä ja puita kaatamalla, Metsolan videot eivät sovi välttämättä ollenkaan omaan korjuuketjuun, käytännössä videoiden hakkuutavan puita ei saa tienvarteen maataloustraktorilla ja lyhytpuomisella kuormaimella, saati moottorikelkalla, mönkijällä, millä nyt yleensä Manu hakkuun puut kuljetetaan. Eri asia jos metsäkoneella ajetaan ja voidaan ottaa läjä yli viidestä metristä kyytiin. Manu hakkuu on mukavaa hommaa, lopulta ei ylitse pääsemättömän raskastakaan, olen hakannut viimeisen 10 vuotta keskimäärin 100 kiintoa vuodessa. Eihän sitä enää kovin moni ikäiseni kolmikymppinen mies tee.

    Berza

    Jätkäpätkä, vuosikymmenet tuo lisäkiintoja. Minä olen kohta 70 ja hakkaan n 400 k3 vuodessa 😃😃

Esillä 10 vastausta, 71 - 80 (kaikkiaan 173)