Korvaukset ovat sivuseikka siinä tilanteessa ,kun pohditaan uskaltaako koiran viedä  metsään. Hyvää koiraa ja ystävää ei syötetä susille mistään hinnasta. Ei myöskään tehdä enää noin 5000 vuorokautta kestäviä koiraan kohdistuvia ”hoitositoumuksia” ja jätetään koirat hankkimatta. Ilman koiria muidenkin metsästäjien into lopahtaa. Ketä sitten syytellään ,jos homma ei toimi?

Luken mukaan susien aiheuttamat kotieläintapot ovat viidessä vuodessa kaksinkertaistuneet. 2017 sudet tappoivat alle sata lammasta, viime vuonna jo yli 500. Koiriakin on syöty enemmän kuin koskaan. Eikö nuo luvut kerro jostain muusta kuin kaksinkertaistumisesta? Samaan aikaan Luken mukaan susien määrä on kasvanut vain vähän. Aikoinaan eräs Luken tutkija väitti seminaarikeskustelussa, että supikoirien määrällä ei ole mitään vaikutusta lintukantoihin, voi olla jopa päinvastoin. Pentti Linkolako se oli joka kysyi, että kuinka on mahdollista, että 100 supikoiraa syö vähemmän kuin 20.

Lammastilallisilla näyttää olevan lehmän hermot tai seura tekee kaltaisekseen (= lampaiksi). Liki 400 petohavaintoa vuodessa saisi kyllä tavallisen kansalaisen ryhtymään konkreettisiin toimiin haitan eliminoimiseksi. Esimerkkitapauksessa taustalla on kaiken lisäksi lukuisien lampaiden menettäminen pedoille ja valtava aitausurakka ,jonka tuloksesta ei ole täyttä varmuutta. Koko ajan pelko persuksissa siitä ,mistä rakosesta peto onnistuu tällä kertaa luikahtamaan lammaslauman kimppuun. Tulta munille sanon minä!

Sorkkaeläinkasvattajat ovat menneet liian pitkälle. Petoja tarvitaan paljon lisää kauris-peura- ja hirvikantojen pienentämiseksi.

Poroja on liian suurella alueella suomessa. Tekevät hirveäkin suurempia metsävahinkoja. Poronhoitoalueen eteläraja tulisi siirtää sodankylän pohjoispuolelle. Samalla pedot saisivat lisää kaivattua elinpiiriä.