Mäntyä tarve istuttaa (tai kylvää) keväällä parillekin avohakkuulohkolle.
Onko taimitarhoilla jalostetut taimet jo kuinkakin paljon nopeampikasvuisia ja/tai parempia, kuin luonnontaimet?
Mistä kannattais hankkia?
Tuo Tanelin ehdotus kävi minullakin mielessä. Samoin voi mänty pensastua, jos joku tauti tai tuholainen vioittaa latvasilmua.
Eri kasvupaikkoja varten ei kai ole järkeä kehittää eri lajikkeita, mm. kun ilmastollisesti sopivaa siementä ei sitten ehkä saataisi riittävästi siemenviljelmiltä kaikkia maan eri kolkkia varten. Parempi tapa on pitää mänty karuimmilla kasvupaikoilla joille se luontaisesti kuuluu ja jossa se kasvaa riittävän hitaasti saavuttaakseen hyvän laadun. Rehevälläkin kasvupaikalla voidaan onnistua kasvattamaan laadukasta mäntyä, mutta se vaatii suurta tiheyttä nuorena ja/ tai karsintaa.
Voi, miksen minä hoksannut sekoittaa eri siemenlaatuja? No, nytpä niitä kuvioita pääsee ainakin vertailemaan, että onko kasvu ja laatu parempi siellä mihin tuli kalliit siemenet!
Kaikkien tiedossahan on että hyvillä paikoilla ei mäntyä kannata kasvattaa, sillä laatu kärsii.
Kuusi sopii paremmin.
Mutta kun täällä Länsi-Kainuussa melkein joka vuosi on ankaraa hallaa, niin kuusi on kasvatettava koivujen tai mäntyjen suojassa.
Olen nyt sahaillut oksia noin hentaarin alalta 20 vuotista männyntaimikkoa, joka on lannoitettu kahdessa osassa pellonmetsityksen PK:lla 250kg+250kg 7 ja 13 vuotta sitten.Kasvupohja on tasainen ja kostea hiekka-turpeinen ojitusmätästys. Lähes kaikki parhaiten kasvaneet männyt ovat lenkoja, latvaa vaihtaneita, oksaisia oksantyvipahkoineen.
Parhaat männyt, niitäkin kyllä löytyy jonkin verran, ovat suoria noin 10m pitkiä ja 20cm halkaisijaltaan rinnankorkeudelta.
Koetan nyt katsella parhaimpia puita ja tyvitukin matkalta 5m suorimpia puita 10 vuoden päästä tehtäävää ensiharvennusta silmälläpitäen ja karsia niistä viimeiset oksankiehkurat, että oksatonta tyvitukkia tulisi n. 5m..
Vaikeaa tahtoo olla löytää edes 5m silmään tukiksi kelpaavaa määrää.
Kasvussa ei ole mitään vikaa. Sahasin yhdestä suurimmasta männystä toisen latvan pois ja ihmettelin vuosikasvujen pituutta.
Viimekesän kasvu oli 80cm ja edellisen 75cm.
Tuossa mänyntaimikossa ei voine olla kysymys boorin puutteesta, sillä pellonmetsityksen Pk:ssa on booria sen mitä booriravinteessakin.
Taimikko joka on ensimmäinen, jonka olen itse perustanut ja kasvattanut, on koko olemassa olonsa ajan kärsinyt haavanversoruosteesta, niinkin että puolimetrisiä kuivuneita päälatvakasvaimia on ollut 10..20% kaikista puista.
Tämän haavanversoruosteen kakia, minun metsissä ei kasva yhtään ainoaa haapaa tai haavanvesaa missään, mutta minkäs teet, kun niitä naapurin metsässä heti rajalta kasvaa vaikka kuinka.
Jalostetulla siemenellä on saavutettu männyllä jopa 20% kasvulisäystä verrattuna luonnonsiemeneen. Ei kovinkaan häävi tulos sadan vuoden metsänjalostuspanostuksesta.
Mänty sopii kasvamaan myös reheville paikoille. Alkujaan mäntyä ei suositeltu reheville paikoille jotta puuntuotannon olisi pysynyt monipuolisena. Vain mänty selviää huonommilla kasvupaikoilla joten monipuolisuuden takia niitä puita mitkä selviävät vain rehevillä paikoilla viljeltiin rehevillä paikoilla.
Tuo Kurjen peltotaimikko.
Ellei ole erikseen todettu että booria on riittävästi, niin on kyllä neulasanalyysin paikka. Sitä booria kun pitää olla aina vain enemmän, kun on typpeäkin paljon.
Sinulla on siis rk mitalta 20 cm puita siellä ja suunnittelet ensiharvennusta vasta 10 vuoden päähän? Jos kerran laatu on heikko, niin eikö olisi syytä antaa heti tilaa niille parhaille.
Männyn jalostamisessa on kyllä muitakin tuloksia kuin pelkkä kasvunlisäys. Oksat ovat jalostuksen ansiosta ohuempia ja ne lähtevät rungosta jyrkässä kulmassa, vaikka puut kasvaisivat hieman rehevämmällä maapohjalla.
Olet varmasti Leevi nähnyt männyntaimikoissa, kuinka näitä hyvälaatuisia ja huonolaatuisia mäntyjä on aivan vierekkäinkin täsmälleen samalla maapohjalla ja muutenkin samoissa kasvuolosuhteissa. Jalostuksella saadaan vahvistettua näiden hyvälaatuisten puiden perimää. Samasta asiasta on kysymys vaikkapa karjanjalostuksessakin.
Aatu yritti aikoinaan tuolla Saksanmaalla samaa ihmisilläkin, mutta hänen menetelmänsä eivät oikein saavuttaneet yleistä hyväksyntää.
Sama mies oli toisaalta erittäin innokas luonnonsuojelija!
Tanelille.
Nyt kun olen sahannut noita kasoislatvoja alas, niin tarkoitus on niistä kerätä neulaset neulasanalyysiä varten.
Harvennusta en teetä ennekuin pituutta on 13..14m, sillä koko metsäalue on vain 2,5 ha, josta tätä ko taimikkoa 1,0 ha. Muu osa on männyn siemenpuilla joita on n. 150 kpl, jotka poistetaan sitten samalla kertaa.
Taimikossa tukiksi kasvatettaville nyt valituille puille olen pitänyt noin 3,5*3,5 m kasvualan ja poistanut lähipuista vielä oksia.
Ne eivät kaipaa harvennusta.
Itse olen luopunut äestyksestä kuusen yhteydessä kokonaan. Kuusi tulee joko luontaisesti lehtipuun alle tai istuttamalla harvaan 1000 kpl/ha mättäille heinittymisen takia. Väleihin tulee toivottavasti luontaista täydennystä. Jos tulee myyrätuho, on varaa täydentää 800 kpl/ha eikä ole vieläkään mennyt normimäärää enempää taimia.
Mänty synnytetään pääasiassa konekylvöllä tai kivisillä paikoilla kaivurilaikkuun kylväen. Siemenpuitakin jää jonkin verran, mutta luontaiset taimikot tuppaavat vain inventointien ja kokemustenkin valossa olemaan ne heikoimmat, epätasaisia ja aukkoisia. Sekä männyllä että koivulla.
Olisiko haavan levittämä männynversoruoste selitys Kurjen männyn heikkoon laatuun? Sehän tappaa latvakasvaimen.
Tämä ko taimikko on aika hyvä paikka männyn jalostukselle, sillä niin valtavasti koettelemuksia tässä taimikossa perustamisesta lähtien on ollut.
Ensinnäkin valtava horsmikko, joka näytti tukahduttavan koko taimikon ja taimia piti hakea ja horsmikkoa polkea kesän mittaan, että taimet sai pelastetttua.
Sitten koivun vesakko uhkasi, jota raivasin kolmeen otteseen.
(Tuolloin olisi kaikki männyn taimet pitänyt arvioida vuosittain ja käännellä suoraan, lenkoutumisen estämiseksi, mutta silloin en asian tärkeytä vielä ymmärtänyt.)
Osalla aluetta sen jälkeen vaivasi tajuton pajunvesakko, jota piti raivata kahteen otteseen ja nykyisinkin tuolla alueella on tosin hirvien napsima jo kuoleva pajukko.
Sitten haavanversoruoste tappoi aarien alueelta kaikki männyntaimet ja keltaista tartuntaa ja kuolevia oksankärkiä vuosien mittaan oli lähes kaikissa taimissa vuoron perään nähtävissä, puhumattakaan kaikkein ikävimmästä versoruostetuhosta jo 6..7 m taimissa, joista 10..20 % puolen metrin päätatvakasvaimet kuolivat. Ruostetartunta ei ole hellittänyt vieläkään, vaikka taimikon pituus on n.10 m.
Lisäki istutin kymmenkunta siperianlehtipuuta alueelle, joista parhaat 4 on vielä jäljellä. Paras niistä on jo 12m pitkä eli reilusti pitempi kuin pisin mänty ja 18cm rinnalta ja hyvin suora ja pienioksainen. Muut näistäkin lehtikuusista tuhoutuivat monilatvaisuuteen, paksuihin oksiin ja lenkouteen ja löin ne maahan.
Tässä tuon taimikon järkyttävävä historia, joka on teettänyt valtavasti työtä.
Jos tuosta taimikosta löytyy muutama sellainen puu, että ei ole vaihtanut latvaa kertaakaan, kasvanut tikkusuoraan keskimäärin 50 cm vuosittain ja oksien paksuus on ollut ensimmäisen tukin matkalla vain kohtalaista kokoa, niin jalostukseen sopivia puita on löytynyt.
Nyt kun olen käynyt läpi tuon taimikon, niin sellaisiakin puita toki löytyi, mutta vain 12 kpl.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.