Minulle kasvatustapa ei ole itseisarvo vaan keino päästä metsänkasvatustavoitteeseeni, joka on kasvattaa parhaita puita, parhaissa oloissa, oikeilla paikoilla.  Toistaiseksi ei siis ole jaksollista parempaa systeemiä kehitetty täyttämään näitä vaatimuksia.  Jatkuvaa kasvatusta käyttäisin mielelläni soilla.

Jos joku haluaa kasvattaa toisin,, niin se ei minulle kuulu.  Sen sijaan otan kyllä mielelläni kantaa, jos joku esittää mielestäni perättömiä väitteitä.  Muistaakseni Raamatussa puhuttiin siitä, että sellaisille tyypeille pitäisi pistää myllynkivi kaulaan ja vierittää järveen.

Jos vanhoja aletaan täällä muistella, niin ainakin Petkeles, reva-hahmot ja muutama muukin hengenheimolainen ovat olleet täällä erityisen tarkkoja julkaistujen tietojen oikeellisuudesta. Tämähän on aivan suotavaa, mutta tasapuolisuuden nimissä sen pitäisi toki koskea kaikkea tietoa.

Mielestäni vääntöä käydään siitä kumpi on järkevämpää, jaksollinen vai jatkuvapeitteinen kasvatus. Ahdistus tulee siitä kun pitäisi tehdä päätöksiä vajavaisen tiedon varassa ja epävarmuuden vallitessa: kumpi tuottaa paremman tuloksen kannaltani juuri minun metsässäni? Tulevaisuuden ennustamisen vaikeus se tässä valintatilanteessa kai eniten hiertää. Todennäköisyyksillä pelataan ja ne osuvat useammin jaksollisen mallin kannalle edelleen hyvin monella metsänomistajalla, mutta oma hyötyfunktionsa pitää tuntea että voi tehdä päätöksen.

Ei se riitä koska eri metsänomistajat arvostavat eri asioita (hyötyfunktio).

>Olen kirjoittanut epätyypillisestä metsänhoidosta, sillä hoidon käsitteet eivät kohtaa. Olisi tarpeen yhdistää nämä hoitomuodot, elleivät jo sitä ole ja avohakkuuttoman vaatimus tulisi poistaa.

Alan ymmärtää sitä ”kovaa vääntöä”. Tarkoititkin sitä, että vaikka kuinka yrität tuota asiaa kymmeniä kertoja vääntää, kukaan muu ei ymmärrä?