Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus käytännössä.

Esillä 10 vastausta, 911 - 920 (kaikkiaan 1,121)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • Rane

    ”propaganda aineistostasi ei löytynyt vastausta.”

    Mikä oli Haban kysymys?

    Jovain

    Metsänhoitoa kannattaa soveltaa, niin myös puun korjuuta ja pyrkiä hallinnoimaan, kun kysymys on omasta  metsästä ja omasta toiminnasta. Sopivat samaan metsään, ja jos kysymys oli peitteisen metsän kasvatuksesta, kannattaa ottaa huomioon ja edellytykset peitteisen metsän kasvatukselle ovat olemassa. Ei niinkään lakirajoista, joita suorastaan tyrkytetään ja käytetään hyväksi jaksottaisen metsän kasvatuksessa. Näyttää olevan muotia nuorien metsien hoidossa.

    Puuki

    Juurikääpä alueilla on suurempi riski käyttää jk:a kuin muualla. Ja suurempi riski juuri jk:lla kuin viljelemällä esim. sekametsä tähtäimessä uudistettaessa.  Tunnetusti luont. kuusen taimia syntyy ryhmittäin kantojen ja kivien ympärille yl. eikä tasaisesti ympäri aluetta pienaukkoihin ym:lle.    Pienaukkoihin syntyy rehevillä mailla heinäkasvusto parhaiten.    (Tästä voinemme olla ainakin kaikki niitä kohteita joskus nähneet yhtä mieltä).

    Omia metsiä kunkin kannattaa tosiaankin pyrkiä hallinnoimaan ihan ite ,samaa mieltä siitä. Ei niiden hallintavaltaa kannata metsäyhtiöille tai luonnonsuojelijoille luovuttaa. Eikä  EU:n päätäntävallan alle jonne ne ei kuulukaan perussopimuksen mukaan.

     

    Timppa

    <div class=”comment__text js-discussion-text”>

    Juurikääpä ja myrsky ovat sitten valikoivia, osaavat valita kohteeksi aina jatkuvan kasvatuksen metsät. Maapohjakin imee hiiltä avohakkuun jälkeen niin että suhina käy.

    Kuka täällä on väittänyt, ettei myrskytuhoja olisi kaikenlaisissa metsissä?

    Siitä tiedeyhteisö on käsittääkseni yksimielinen, että juurikääpä lisääntyy nimenomaan jatkuvan kasvatuksen metsissä Etelä-Suomessa.  Keski-Suomessa ongelmapaikkoja on vähemmän.

    Maapohja imee todellakin avohakkuun jälkeen hiiltä ”niin että suhina käy”.  Sehän tapahtuu tietysti niillä alueilla, joilla jo kasvaa hyvä ja täystiheä jaksollisen metsä.  Aukossa hiilen sitoutumisvauhti  hakkuuta edeltävälle tasolle tapahtuu yleensä  viimeistään 15 vuoden kuluttua ja sitten 30 vuoden kuluttua sitoutumisvauhti saattaa olla jo hakattuun metsään verrattuna jopa kolminkertainen, mistä sitten alkaa hidas väheneminen.

    </div>

    Jovain

    Mehtäukko: ”Kauppatavassasi kyllä vatuloit, eikä tule koskaan valmista”. Ei ole tarvinnut vatuloida kauppatavassa sen paremmin kuin metsänhoidossa. Ovat käytössä ja myös klusterille kelpaa. Myöskään peitteiseen ei kuulu 40-kymppiset taimen odottelut, niin kuin näyttää klusterilla olevan tapana. Harsintaan menee taimet odottelut.

    Kurki

    Maapohja imee todellakin avohakkuun jälkeen hiiltä ”niin että suhina käy”.

    Kivennäismaat, joita on n. 15 milj.ha, sitovat pelkästään hiiltä, sillä maapäästöjä ei ole uudistusaloilta, jos muokkaus on enintään kevyt.  Karikepäästöjäkään ei hakkuutähteistä lasketa, kun ne nollautuu vähennyslaskussa ” metsien kasvu miinus poistuma=hakkuusäästö”.

    Linkki sivu 35 Taulukko 1.6.       https://www.stat.fi/static/media/uploads/tup/khkinv/yymp_kahup_1990-2019_2020.pdf

    Kurki

    https://yle.fi/uutiset/3-11880177

    Linkissä keskitytään rehevien turvemaametsien käsitteleyssä maapohjasta erittyvään kasvihuonekaasu metaaniin, jota pitäisi vähentää siirtymällä jatkuvapeitteiseen kasvatukseen +2,4 milj.ekv.tn/v vuoteen 2035 mennessä pitämällä pohjavesipintaa sopivalla tasolla. Saman asian ajaisi aukon naveromätästys, mutta siitä ei mainintaa.

    Karummmat suometsät, joita on suurin osa Suomen ojitusalueista, ovat lievä hiilinielu eikä metaani päästöjä enää juurikaan.

    Siitäkään ei mainintaa, että 5 milj.ha suometsien ojitukset ovat vähentäneet luonnon metaanipäästöjä n. -15 milj. ekv-tn/v.

    Entä nämä ennallistamiset, kun vesipinta nousee liian ylös ja alkaa metaanipäästöt.

    Puuki

    Säätöä vaatii jk:n käyttö turvemailla, kun ei ole itsestään selvää, että metsä elpyy harsinnan jälkeen kasvuun .  Parempi olisi jos kunnostusojituksia jatkettasiin niille sopivilla kohteilla . Olisi helpompi säädellä pohjaveden pintaa ja vähentää turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    YLE:n uutisessa maininta: ”käytännössä tällaiset metsät ovat runsasravinteisia, kuusivaltaisia korpia

    Näille jatkuva kasvatus tulee halvemmaksi kuin kunnostusojitus saati avohakkuu jälkitoimineen, jos homma vain saadaan toimimaan. Todennäköisesti myös vesistöpäästöt jäävät alemmiksi kun myllätään vähemmän.

    Jutun taulukossa on hyvä yhteenveto päästövähennysten mahdollisuuksista maankäyttösektorilla.

    Jovain

    On hyvä yhteenveto maankäytön sektorillta.

    Mehtäukko: Tuo 40 v. taimettumisen odottelua on merkittävä asia. Metsänviljelyn kautta päästään jo päätehakkuuseen, mutta on myös  lakirajat noin yleisesti käytettynä ja mm. turvemaiden peitteinen metsänkasvatus ilmatonäkökulmasta. Ei ole varaa odottaa 40 vuotta, metsän kasvulle on päästävä ja ratkaisuja on haettava. Ei ole se viljely joka paikkaan, peitteinen on myös vaihtoehto. Sanoisinko tuollaisena ”metsälakikuittauksena” lakirajat, voi mennä hyvinkin se 40 vuotta.

Esillä 10 vastausta, 911 - 920 (kaikkiaan 1,121)