Jos ajatellaan metsien käyttöä kokonaisuutena, olisi syytä optimoida eikä maksimoida. Kun keskustelin metsänhoitajaystävieni kanssa avohakkuista, minäkin käytin samaa argumenttia kuin Gla, että niistä saadaan uusiutuvaa raaka-ainetta. Mutta kenen tarpeisiin ja kuinka paljon? Vasta-argumentti on, että meidän vastuullamme on meidän luonto ja sen vastuullinen käyttö. Ei kai tavoite kuitenkaan ole se, että meidän metsistämme revitään maksimaalinen puuntuotanto kansainvälisten markkinoiden loputtomaan kysyntään ja uhrataan samalla monimuotoisuus?

Mitä ihmeen  monimuotoisuutta ollaan uhraamassa?  Eivätkö ne metsänhoitajat tunne yhtään Suomen metsien historiaa.

Ei minunkaan mielestä yksistään maailman markkinoiden tarpeen pidä ohjata Suomen metsäteollisuutta.  Tietysti oma etu tulee pitää ensi sijalla.  Itse asiassa tärkeimpänä tekijänä pitäisin sen, että metsäteollisuus on tärkein syrjäseutujen elinvoimaa ylläpitävä tekijä.  Jos metsätalouden annetaan taantua, niin miettikääpä miten Suomi tulisi keskittymään.

Hämmästyttävää ettei tällaista aluetaloutta tukévaa seikkaa pidetä voimakkaasti esillä.  Kuinka monta tyhjää asuntoa koolua syntyisikään, jos maaseudulla ei olisi tarjolla metsäalan työpaikkoja.   Aika kapeaketseista porukkaa nuo metsänhoitajat.

Suomen metsäteollisuus syntyi varsinaisesti 1860-luvulla, kunn höyrysahat tulivat yleiseen käyttöön ja Britannian markkinat vapautuivat tuontitulleista.  Metsäteollisuuden tuottamalla pääomilla pystyttiin kehittämään Suomeen täysin uutta teollisuutta ja maastamme kehittyi runsaassa 100 vuodessa eräs maailman vauraimmista maista.  Edelleen metsäteollisuus tuottaa Suomelle lisäarvoa, jota on mahdotonta hankkia muualta.

Hämmästyttävää, ettei näitä sosiaalisia ja taloudellisia ulottuvuuksia pidetä voimakkaammin esillä.  Kyllä yleisön mielipiteet muuttuivat, kun ymmärtäisivät asian oikean tilan.

Itse olen aina tosi iloinen, kun pystymme metsissämme tarjoamaan erilaisilla metsäammattilaisille töitä tietäen samalla, että vaikutamme koko tuotantoketjuun tehtailta satamiin.

Aluepolitiikka ja perhemetsätalous edellä asioita pitäisi viedä eteenpäin. Mutta kun se ei kaikille näytä sopivan! Katseeni kohdistuu Marinin hallitukseen.

Syrjempien seutujen muuttovoitto on nyt tosiasia, mutta ehkä vain koronan ”auttamana”.  Luulen kyllä, että muutos on pysyvä.

Timpan kirjoitukseen lisäisin vielä maanpuolustuksellisen näkökulman. Ainakin itarajalla asutus takaisi sen, että maahantunkeutujat tunnistettaisiin mahdollisimman nopeasti. Kun nyt tietoisella politiikalla ja jatkuvan kasvatuksen mantran hokemisen auttamana tyhjennetään syrjäseudut niin uhka on todellinen. Keskittymiskehitys on estettävä. Pienille paikkakunnille lisää moto-kuskien koulutusmahdollisuuksia. Samoin kesätyöt nuorille taimenistutuksiin ja taimikoiden raivauksiin. Sillä tavalla saataisiin nuoret pysymään synnyinsijoillaan tai ainakin palaamaan takaisn opiskelujensa jälkeen. Moto-kuskeiksi tai metsänraivaukseen.

Nykyisen menon kustannukset mitataan kymmenissä miljardeissa. Luulisi siinä olevan porkkanaa ns. kehityksen kääntämiseksi takaisin päin.

Lue hemputtaja se kirja niin palataan sitten astialle.

Voihan sitä tietenkin kuvitella, että sellainen metsän hoito tuottaa parhaiten, että metsässä on maksimaalisen suuri määrä tukkipuuta odottamassa myyntiä. Taloudesta mitään ymmärtämätön voi ihastella puumääriä ja pieniä uudistamiskuluja. Tämähän on sitä perinteistä nuukan omistajan metsänhoitoa. Siitä ei hyödy omatalous eikä kansantalous.Tavaran ja rahan pitää liikkua ei se muuten mitään tuota, jos komposti on läjässä, se ei lisää kasvua.

Mistä ne hakkuusäästöt sitten tulee,  jos puuta ei jää myymättä joka vuosi miljoonia kiintoja.