Keskustelut Luonto Metsä meidän jälkeemme

Esillä 10 vastausta, 81 - 90 (kaikkiaan 237)
  • Metsä meidän jälkeemme

    Merkitty: 

    Emeritusprofessori Sixten Korkman valitsi tietokirjallisuuden finlandiapalkinnon saajaksi ”Metsä meidän jälkeemme” teoksen.

    ”Suomalainen metsä elää kohtalonhetkiään. Metsistämme valtaosa on talousmetsää, joissa hakkuut ovat ennätysmäisen suuria. Miten tähän on tultu? Mitä voitaisiin tehdä, jotta metsäluonto säilyisi seuraaville sukupolville? Journalistisella otteella kirjoitettu teos tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen. Se ehdottaa vaihtoehtoja ”puupelloille” ja pohtii yhdessä metsänkäyttäjien ja tutkijoiden kanssa, millaista suomalainen metsä voisi olla tulevaisuudessa – sellainen metsä, josta hyötyvät niin kansantalous kuin elintilastaan taisteleva helmipöllökin.”

    https://agricolaverkko.fi/tietosanomat/vuoden-2019-tietokirjallisuuden-finlandia-palkinto-metsa-meidan-jalkeemme-teokselle/

  • Puu Hastelija

    Länsisuomenkarja, kyytöt ja lapinlehmät. Oliko muita alkuperäisrotuja suomenmaassa? Geeneistä sarvettomuus on dominoiva, ei montaa kertaa nutipään tarvitse päästä pukille, kun alkaa päät muuttumaan luuttomiksi.

    Kurki

    Suomalainen metsä elää kohtalonhetkiään. Metsistämme valtaosa on talousmetsää, joissa hakkuut ovat ennätysmäisen suuria. Miten tähän on tultu? Mitä voitaisiin tehdä, jotta metsäluonto säilyisi seuraaville sukupolville?

    Vai elää kohtalon  hetkiään suomalainen metsä?

    Linkissä Seppo Vuokko runttaa suomalaisen metsäpolitiikan luontokäsityksen hölynpölyksi. Suomalaiset metsät elävät nykyään kukoistuskauttaan ja paremmin kuin koskaan historiassa.

    Vuoden 1991 uhanalaisluottelosta olleista 3 on hävinnyt 2019 luettelon mukaan, jolla ei ole mitään tekemistä metsien käsittelyn kanssa, mutta kelpaavat kyllä valheeksi siitä, että Suomen metsät voivat hyvin hyvin pahoin.

    Hammasleukakääpiainen on tunnettu vain Ahvenamaalla.

    Täplähaiskianen ja tammikairo on tavattu vain Turun Ruissalossa.

    https://nakoislehti.maaseuduntulevaisuus.fi/#reader/256562/1/1127964239

    Kasvitieteilijä Ilkka Kytövuori 1960-luvulla: Jotta laji voi päätyä uhanalaisten listalle, sen pitää runsastua ensin niin paljon, että se yleensä löydetään.

    Metsäkupsa Metsäkupsa

    Laskeskelin kirjanpidostani,jossa yllä vuosittaiset puunmyynnit,mitä olen puuta myynyt vuosiensaatossa.Lopputulos tähän asti 66500 mottia ja näkyy metsä kasvan edelleen,joten metsäluontoa on meidän jälkeemmekin.

    risuparta

    Luonnollinen metsä käy vähiin! Puu peltoa sensijaan riittää.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka tuskiin koskaan sisäistää sitä , että: Suuri puuston kasvu ei ole sama , kuin monimuotoinen metsä!

    rööri roope

    Lepsot viiperit tarvii energiaa eli bensaa et alkka hormoonit yhtyä.😠

    Puuki

    Nykyisen metsänhoidon aikaan uhanlaisten lajien tilanne on parantunut eikä huonontunut entisestä.  Sulkeutuneet metsät on poikkeus, eli jos metsiä ei hoideta vaan ne museoituu liian suurelta osalta, niin lajikato uhkaa. Esim. lahopuuta on tullut lisää varsinkin E-Suomessa. Se on lisännyt monimuotoisuutta esim. ötökkäpuolella. Aika hyvin on mennyt Suomessa , kun puuston määrä on lisääntynyt, kasvu lisääntynyt  vaikka puun käyttökin  vähän lisääntynyt.

    Parantamisen varaakin tietysti jossain kohtaa on. Mutta pääasiassa niin hyvin on mennyt, että ulkomailtakin hakevat oppia kestävästä metsänhoidosta Suomesta.   Useimmiten nämä nykyiset syyllistämiset metsän kasvattajia ja maanviljelijöitä kohtaan  johtuu tietämättömyydestä ja/tai oman syyllisyyden projisoinnista toiseen kohteeseen.  Kun ei ole halua tai mahdollisuutta vähentää omia päästöjä, niin syytetään helpointa kohdetta, joka ei koske omaa napaa.  Metsän tapauksessa se kohde sattuu vain olemaan ainoa kasvihuonekaasuja nielevä eikä niitä päästöjä lisäävä kohde.  Maanviljelypuolellakin on mahdollista päästä peltojen hiilipäästöistä hiilen sitomiseen suht. yksinkertaisesti viljelytapoja muuttamalla.

     

    Visakallo Visakallo

    Näin se valitettavasti on, kuten Puuki kirjoitti. Suomessa siirryttiin tässäkin asiassa totuuden jälkeiseen aikakauteen. Kun samaan aikaan on siirrytty myös uus-ahdasmielisyyden aikaan, Suomesta on tullut aika ikävä paikka asua ja yrittää.

    Rane

    Puhu vaan Visa omasta puolestasi.Kajjaanissa on hyvä asua.

    Gla Gla

    Vielä ei ole kirjastosta tullut ilmoitusta noudettavasta kirjasta, mutta sitä odotellessa risuparralle kysymys. Oliko 1900-luvun alkupuolen lähes puuttomaksi ja kasvultaan surkeaksi harsitut metsät monimuotoisuudeltaan parempia vai huonompia kuin nykyiset, hyvän metsänhoidon suositusten mukaan hoidetut talousmetsät? Entä ns. kulttuurimaisemien tilanne? Tuon ajan kuvissahan kirkonkylän maisemat ovat puuttomia toisin kuin nyt. Kun ennen korkealta mäeltä näkyi seitsemän kirkkoa, nyt tuskin yhtään.

    Varmaan nykyään on talousmetsiksi päätynyt alueita, jotka olivat ennen nollarajan takana, mutta ei puhuta nyt niistä. Suuret kokonaisuudet on merkittäviä.

    mettämiäs

    Minä kun olen ollut aina kiltti, niin joulupukki toi tuon kirjan ja tulihan se pyhien aikana luettuakin. Kirja antaa todella yksipuolisen näkemyksen suurin piirtein kaikista aiheista, mitä kirjassa käsitellään. Kirjan esilukeneiden joukossa ovat olleet mm. Erkki Lähde, Yrjö Norokorpi, Tuomo Pirttimaa ja Olli Tahvonen; ei esim. Seppo Vuokkoa tai jatkuvan kasvatuksen ehkä parasta asiantuntijaa Sauli Valkosta, koska sieltä olisi erittäin todennäköisesti tullut vähän ”erilaisia” kommentteja, mutta nehän eivät olisi olleet sopivia teoksen journalistisen linjan kanssa.

Esillä 10 vastausta, 81 - 90 (kaikkiaan 237)