En tartu provokaatioon. Odottelisin sitä luvattua opinnäytetyötä ihan rauhassa. Sitä paitsi käytännön toimijat varmaan osaavat parhaiten valita korjaavat toimenpiteet keskenään.

No sen verran voin kommentoida että yksi mielenkiintoinen mittauskohde olisi jäävien puiden latvuksen kunto, jos siihen keksisi sopivan mittarin, vaikka elävän latvuksen korkeus puun pituudesta tai jotain sinne päin. Lehtivihreän määrästähän se tuleva kasvu syntyy, ei rungosta eikä oksista. Itse asiassa laserkeilaus saattaisi selvitä tästä mittauksesta jopa ihan kohtalaisesti (lehtialaindeksi tms.).

”Koska vaikuttaa siltä, että parempaa tietoa on jossain, olisi hyvä julkistaa se. Toistaiseksi se väitetty  ”parempi selvitys” on osoittautunut salassa pidettäväksi.”

Gruppa Revanovits parantaa kuin sika lentoaan.Tuo nimittäin on ihan totta.Stora,UPM ja MGroup käyvät läpi omat leimikkotarkastustietonsa ja ovat luvanneet/uhanneet palata tulosten myötä asiaan.Ja todellakin nämä tiedot ovat tähän asti olleet salaisia.

Ei sitten mitään uutta Remeksen pakinassa. Relaskoopin ja runkoluvun käytännöissä tuli tuossa ilmi se, jota ensinmainitun osalta täällä on turhaan paasattu ja mollattu konekuskeja. Kun kohteella käytetään molempia kontrollitapoja, tuloksenhan pitää olla yhtenevä.

Ihmetyttää vain, miten paljon metsänhoidon taso  voi noin paljon huonontua vain sadan kilometrin matkalla. Jokin tässä asiassa nyt mättää.

Kohteiden”arvonnassa” voi olla kyse arvonta-aineiston  kapeudesta. Jos tarkastuksen kohteena on jo ennakkoon todetut riskikohteet ja rajatapaukset , ei tulos ole yllättävä. Se sitävastoin on ,että tuloksia yleistetään kaikkiin ensiharvennuksiin.

Mikäli arviointitulokset pitäisivät laajemmin paikkansa , olisi kyseessä tilanne ,jossa Suomen maineikas metsänhoito osoittautuisi kuplaksi. Tätä en kuitenkaan oman kokemukseni mukaan usko . Parantamisen varaa toki löytyy.

On huomattava ,että nyt olivat hakkuun kohteina vanhan metsälain aikaan uudistetut kohteet. Tuolloin varhaisperkaus jäi monilta tekemättä ja taimikonhoitokin tehtiin vuosia liian myöhään ,mikäli aiottiin käyttää hyväksi kemerarahoitusta työn toteuttamiseen. Näin tapahtui vuoteen 2015 asti. Kun tähän lisätään vielä 2010-luvun energiapuuintoilu ,jolloin jopa yleisesti suositeltiin ”hoitamaan” taimikot korjaamalla koneellisesti energiapuuta jo ennen varsinaista ensiharvennusta , ei kannata ihmetellä , että harvennettavan puuston tila ei vättämättä ole paras mahdollinen tänä päivänä. Riskikohteita löytyy edellä mainittujen seikkojen seurauksena.

On vielä lisättävä ,että moni energiavaihtoehdon pohjalta kasvatettu kuvio on jäänyt korjaamatta ja riukuuntumaan edelleen ,kun energiapuusta ei ole ollut kysyntää , kuvio ollut liian pieni tai ei ole löytynyt tekijöitä työtä toteuttamaan. Tänä päivänä näillä kuvioilla on ennakkoraivauksen jälkeen harvoin suositusten edellytyämää määrää elinkelpoista puuainesta. Pelkkä ajouran avaaminenkin vie tiheyden jo lakirajoille.