Tolopainen paljasti, ettei ole ainakaan UPM:n eikä ”Enskan” mainosmies eikä ruotsinkielinen. Alueelliset erot metsätaloudessa ovat Suomessa suuret eikä aina kannata tehdä tiukkoja yleistyksiä valtakunnallisesti omien kokemusten perusteella. Sen olen oppinut tällä keskustelupalstalla.
Olen myynyt puuta viimeisen kymmenen vuoden aikana seitsemän kertaa metsäteollisuuden keskittymässä Kaakkois-Suomessa (Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa). Kuudesta kilpailutetusta (tarjouksia keskimäärin 5-7) pystykaupasta SE on voittanut kolme, UPM kaksi ja Tolopaisen MG vain yhden.
Yhden ensi- ja kakkosharvennuksen tilasin kokeeksi hankintakauppana MHY:n korjuupalvelulta ja sitä voi pitää ainoana virheenä omissa puukaupoissani. Korjuujälki ei ollut parasta mahdollista ja reklamaatioita piti tehdä.
Tuoreena omana kokemuksena voin sanoa, että SE on ollut kilpailukykyisin harvennuksissa ja UPM päätehakkuissa. Sahayhtiötkin ovat tehneet ihan hyviä tarjouksia. Yllättäen MG on tehnyt ei-jäsenelleen täysin kilpailukyvyttömiä tarjouksia viime aikoina.
Jäsenenä olo tuo kiistattomat etunsa. Kun asiakassuhde on luotu aikanaan ja peli niin kuin pitää, myös ”huonompina” aikoina hommassa on oma takalaitansa.
Puukaupan teko on niin hidasta hommaa, että kilpailuttamalla olis menettänyt kesähakkuun paremmat hinnat. Kun hintoihin lisätään. 15% bonus olen melko varma, että kukaan ei olisi mennyt yli. Nyt aloitin tarjouskierroksen ensi talven hakkuusta pyydän tarjoukset kahdelta ostajalta, UPM, Enska eikä myhistys ole niiden joukossa.
Päijänteen MHY:n asiakaslehdessä oli juristin selostus tästä tapauksesta. Koska UPM:llä oli kaikki tieto hakkuutapahtumasta (katkontamatriisit ja sahojen reklamaatiot), Hovioikeus katsoi, että UPM:llä on velvollisuus osoittaa olevansa oikeassa. UPM ei kuitenkaan luovuttanut tietoja enempää metsänomistajalle kuin Oikeudellekaan. Tällaisessa tilanteessa on itsestään selvää, että asia ratkaistaan metsänomistajan eduksi.
Päijänteen MHY:n asiakaslehdessä oli asiaa hoitaneen juristin selostus tästä tapauksesta. Koska UPM:llä oli kaikki tieto hakkuutapahtumasta (katkontamatriisit ja sahojen reklamaatiot), Hovioikeus katsoi, että UPM:llä on velvollisuus osoittaa olevansa oikeassa. UPM ei kuitenkaan luovuttanut tietoja enempää metsänomistajalle kuin Oikeudellekaan. Tällaisessa tilanteessa on itsestään selvää, että asia ratkaistaan metsänomistajan eduksi.
UPM on hakenut valituslupaa Korkeimmalta Oikeudelta, joten asia ei ole vielä loppuunkäsitelty.
Jos leimikonteossa luottaa vain Metsään.fi:n tietoihin , niin menee helposti arviot pieleen.
Runkoluvut ja kokonaismottimäärät voi olla aika lähellä oikeaa mutta puulaji-ja puutavaralaji- jakaumat saattaa olla ihan mitä sattuu, jos on esim. sekametsää. Esimerkiksi päätehakkuu- männikössä, jossa on erirakenteinen alikasvoskuusikko, on merkitty olevan kuusitukkia kymmeniä motteja/ha. Todellisuudessa siellä ei ole yhtään mottia kuusitukkia. Niiden tietojen perusteella ei pysty tekemään leimikkosuunnitelmaa puustotietojen osalta kunnolla kuin yhden puulajin metsissä.
Epäselvyydet arvioiden suurista poikkeamista lopputulokseen verrattuna lisääntyy entisestään, kun tarkempien suunnitelmien teko on vähentynyt/vähenee entisestään. Runkohinnoittelu tukkipuuleimikoissa olisi myös siksi hyvä vaihtoehto epäselvyyksien ja riitojen vähentämiseksi.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.