Olli: julkisen sanan neuvosto voisi olla valitusosoite YLEn uutisoinnille.

Moderointia on ainakin arkisin, mutta se taitaa perustua pääosin siihen että napataan sitä nappia ”Ilmoita asiaton viesti”. Eli yksittäisiä viestejä siivotaan. Nämä tietyt tyypit voisivat perustaa oman höpöketjunsa, vaikka ”Sana on vapaa”, mutta ehkä moderointi poistaisi sen, kun kerran kuntavaalitkaan ei ollut käypänen aihe.

Tutkimus: Avohakkuun jälkeen maasta vapautuu hiiltä 10–30 vuotta

MT 11.02.2021

MT:ssä oli juttu tutkimuksesta 20.11.2020 otsikolla Avohakkuu ei vähennä metsämaan hiiltä.

Professori Heljä-Sisko Helmisaari: ”Myöhemmin tehdyssä näytteenotossa vältettiin hakattuja, voimakkaasti muokattuja kohteita, mikä olisi huomioitava johtopäätösten teossa tämän aineiston pohjalta.”

Helmisaaren mukaan useammassa tutkimuksessa on todettu, että avohakkuun jälkeen maaperä on olosuhteista riippuen 10–30 vuotta hiilen nettolähde hakattujen puiden juurten ja hakkuutähteiden hajotessa osin hiilidioksidina ilmakehään. Samalla yhteyttämisessä tapahtuva hiilen sidonta ilmakehästä kasvibiomassaan on vielä vähäistä. Lisäksi orgaanista ainetta huuhtoutuu vesistöihin.

Itä-Suomen yliopistossa on mallinnettu 2019, että hiilen sidonta ja puuston hiilivarasto olivat suurin piirtein yhtä suuria eri-ikäisrakenteisesti kasvatetuissa ja tasaikäisesti kasvatetuissa eli avohakkuuseen päättyvissä metsissä. Sen sijaan maaperän hiilivarasto oli hieman suurempi jatkuvan kasvatuksen metsissä.

Jatkuvan metsänkasvatuksen puolesta puhuvan Pukkalan mukaan jatkuvapeitteisen metsätalouden keskimääräinen vuotuinen hiilensidonta metsämaan hiilivarastoon on 1,7-kertainen avohakkuumetsätalouteen verrattuna.

”Vaikuttaa eri tutkimusten perusteella hiilitaseiden kannalta siltä, että se, paljonko ja millaisin väliajoin hakataan, on tärkeämpää kuin hakkuutapa”, Helmisaari puolestaan arvioi.

”On hyvä, että olemme nykyisin avoimia myös uusille tavoille uudistaa metsiä jatkuvapeitteisesti. Suurin puute on tieteellisessä tiedossa varsinkin maaperästä”, Helmisaari toteaa ja lisää, että Helsingin yliopistossa on aloitettu tutkimus maaperän hiilestä jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa.

AJ kommentti MT:ssä:

Maaperän hiilen hajoaminen on siis suurempaa muokkauskohdissa kuin muokkaamattomissa kohdissa, ja suurempaa avohakkuun kuin harvennushakkuun jälkeen. Tämä hajoamistoiminta kiihdyttää metsän kasvua. Koko metsikön hiilitase kääntyy siksi yleensä piankin positiiviseksi eli nieluksi, jos uudistamisesta on avohakkuun jälkeen huolehdittu.

Itse kallistuisin sille kannalle, että hakkuiden ja muokkausten ohella puuston kasvu ja karikesyöte ovat erittäin merkittäviä metsämaan hiilitaseen kannalta – niin merkittäviä, että paremmin kasvava jaksollinen metsä on kokonaishiilitaseeltaan parempi kuin jatkuvan kasvatuksen metsä.

Aivan oikein: kaikki mikä on jäänyt jäljelle näkyväksi kasvuksi on nettotuotosta josta on vähennetty hengitys eli hiilen muuttuminen takaisin ilman hiilidioksidiksi.

On merkitystä siinä mielessä mitä metsänkasvatustapoja suosimme tulevaisuudessa. Jatkuva malli kilpailee talousmetsistä puhuttaessa tässä mielessä joissakin turvemaan kohteissa melko tasapäisesti jaksollisen mallin kanssa. Puuki tarjosi malliksi kaistalehakkuuta. Pitäisi vain oppia milloin kannattaa tehdä mikäkin hakkuu. Tutkittavaa ja kokeiltavaa on paljon ja siksi on ilahduttavaa että Luken lisäksi myös Metsähallitus ja Helsingin yliopisto ovat aktiivisia asiassa. Ehkä myös Itä-Suomen yliopisto?

http://www.stat.fi/static/media/uploads/tup/khkinv/yymp_kahup_1990-2019_2020.pdf

Kuvio 1 s. 5: Suomen khk-päästöt yhteensä ilman LULUCF-sektoria 52,8 milj. CO2-ekv.

Kuvio 4 s. 8: maankäyttösektorin nettonielu oli vuonna 2019 noin -17,4 milj. CO2-ekv.

52,8 – 17,4 = 35,4.

Metsämaan puustobiomassasta poistui näin ollen hiilidioksidina 115 miljoonaa tonnia eli seitsemän prosenttia (noin 9 milj. tonnia) vähemmän kuin edeltävänä vuonna. Metsämaan puuston nielu lasketaan biomassan kasvun ja poistuman erotuksena, joka oli 60 prosenttia suurempi kuin edellisvuonna. Vuoden 2019 puuston kasvuarviota ei laskettu pikaennakkoa varten, vaan käytettiin vuoden 2018 kasvun arviota (140 miljoonaa tonnia). (s. 14)

Kasvihuonekaasujen inventaariossa on kai jokin arvio turvemaan hiilidioksidipäästölle, siis jokin muu kuin maaperänCO2:±10?

Kuvio 1.35 s. 34 ja Taulukko 1.6 s. 35

Karike ja maan hiili: DOM+SOM2, org.maat 4,3
Ojitettujen metsämaiden CH4- ja N2O- päästöt 2,5

Taulukko 1.6 näyttää myös sen, että vuonna 2018 kivennäismaametsiä hakattiin aika rankasti, kun niiden puuston nettonielu (-2,5) oli paljon pienempi kuin turvemaametsien puuston nettonielu (-12,9)!

http://www.stat.fi/static/media/uploads/tup/khkinv/yymp_kahup_1990-2019_2020.pdf

Linkissa näkyy olevan metsänhävityksestäkin yms päästöjen kummallisuuksia enemmän kuin laskettu metsien nettonielu.

Kioton pöytäkirjan ja Lulucf-asetuksen koukeroita?

Suurimmaksi osaksihan nämä Tilastokeskuksen kuvat ja taulukot ovat jo olleet esillä vuosia. Minulla ne ainakin ovat tallennettuna.

Ei muuta mitenkään minun käsityksiä.

Kioton pöytäkirjan toimien metsänhävityksen, metsityksen ja uudelleenmetsityksen nettopäästöt ovat yhteensä 18,4 milj. tonnia CO2-ekv. vuosina 2013–2018. Nämä pääs-töt lisäävät sellaisenaan Suomen vähennystaakkaa Kioton pöytäkirjan toisella kaudel-la. Metsänhoidon toimen vuotuiset poistumat ovat samana ajanjaksona vaihdelleet vä-lillä 29,0–48,0 milj. tonnia CO2-ekv., ja niistä voidaan laskea hyväksi velvoitteen täytös-sä metsänhoidon vertailutason korjauksineen ylittävä osuus kansalliseen kattolukuun as-ti. Kattoluku on 19,978 milj. tonnia CO2-ekv. koko velvoitekaudelle. Metsänhävityksen, metsityksen ja uudelleenmetsityksen tai metsänhoidon päästöille ja poistumille ei ole pi-kaennakkotietoja vuodelle 2019 saatavissa.Tähänastisten eli vuosien 2013–2018 metsänhävityksen, metsity