› Keskustelut › Luonto › Monimuotoisen metsän askelmerkit

Esillä 10 vastausta, 131 - 140 (kaikkiaan 340)
1 2 3 … 13 14 15 … 32 33 34
  • Timppa 16.3.2019, 10:21

    Meidän metsissä lahopuu on lisääntynyt selvästi vuosikymmenten kuluessa.  Mustikkasadot eivät, vaan edelleenkin vaihtelevat vuodesta toiseen.   Jos mustikkasadon määrällä ja lahopuiden lisääntymisellä olisi positiivinen korrelaatio, sen pitäisi näkyä  Eipä näy.

    Ei muuten näy meidän herukkasasdossakaan.  Vaihtelee vuodesta toiseen säiden mukaan.  Esimerkksi viime kesänä näytti tulevan suuri sato.  Ei tullutkaan, koska marjoja varisi ja pensaat ”tappoivat” haarojaan kuivuuden vuoksi.  Tolpan kasnssa olen vähän eri mieltä mehuasiassa.  Teepä sekamehua, jossa on punaherukan lisäksi mustaherukkaa ja karviaista.  Siitä tulee kyllä hyvää.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 16.3.2019, 10:27

    Minä pidän myös happamista mehuista. Vuosien välinen vaihtelu on yksi asia ja pitkän ajan trendi toinen. Mustikan varvusto tarvitsee valoa kuten puolukkakin, joten meidän metsien tihentyminen ja kuusettuminen on niille myrkkyä. Parhaat mustikkasadot saattaisivat nyt löytyä keski-ikäisistä harvennetuista havumetsistä tai jatkuvan kasvatuksen metsistä.

    suorittava porras suorittava porras 16.3.2019, 10:38

    Kun noiden nuorten männiköiden kuusialuskasvosta vähennettäisiin vaikkapa puoleen nykyisestään ,marjavarvustoa kehittyisi ihan eri tahtiin nykyiseen verrattuna. Suositusten mukaisella varhaishoidolla taimikot saadaan kehittymään entistä nopeammin runsaasti marjoja tuottaviksi nuoriksi metsiksi.

    hemputtaja 16.3.2019, 11:00

    Selailin vanhaa Tiede -lehteä (6/2014). Sattui simmuihin artikkeli ”<i>Luonnon monimuotoisuus</i><b><i>. Lajikirjo ei vähene, mutta muuttuu</i></b>”. Siinä ruodittiin Maria Dornelas:n (St. Andrewsin yliopisto, Skotlanti) ja kumppaneiden tulosta. Olivat läpikäyneet aikasarjoja, joissa selviteltiin yli 35 000 elävän esiintymistä maa- ja vesiympäristöissä eri puolilla boltsia.

    Kertoivat, että vaikka paikallinen biodiversiteetti ei näyttänyt vähentyneen, kunkin paikan lajeista keskimäärin kymmenesosa oli vaihtunut vuosikymmenessä.

    Sitten ihmeteltiin. Miten paikallinen lajikirjo voi kukoistaa, vaikka globaali kirjo vähenee. Tutkija Ari-Pekka Auvinen tunnustaa (SYKE) homman sopivan myös Suomeen eli ”<i>paikalliset lajimäärät kasvavat lähes poikkeuksetta, ja lajien vaihtuvuus voi olla suurta</i>.”

    Tietenkin luin juttua kuin piru Raamattua eli vahvistuin uskossani, että nuo monimuotoisuuden tuhosta parkujat yrittävät syöttää meille puhdasta peetä ja ovat itsekin sitä nauttineet merkittäviä määriä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 16.3.2019, 11:03

    Hemputtajalle: ei nuo tulokset ole välttämättä ristiriidassa, vaan samaan aikaan toisissa paikoissa biodiversiteetti kasvaa ja toisissa vähenee. Jotta voisi ihmetellä tilannetta valistuneesti, pitäisi paneutua tarkemmin mitä väitteen ”paikalliset lajimäärät kasvavat lähes poikkeuksetta, ja lajien vaihtuvuus voi olla suurta”  takana on, ja peilata sitä juuri ilmestyneisiin raportteihin Suomen luontotyypeistä ja lajeista. Missä päin Suomea väite on totta ja miten se saataisiin toteutumaan lopuilla alueilla?

    Etsin Auvista ja päädyin sivustolle luonnontila.fi, jossa on pilvin pimein noita indikaattoreita.

    Löysin myös biotalousskenaarioraportin jossa yhteenvetona sanottiin monta kertaa toistetut asiat (alla). Raportissa on kuitenkin katsaus metsien nykytilaan ja viimeaikaisiin kehityssuuntiin, joten siitä lukusuositus.

    ”Keskeisiksi ohjauskeinoiksi ja metsätalouden toimintatapojen kehittämiskohteiksi tunnistettiin kuolleen puuston säästäminen hakkuissa nykyistä paremmin, vanhojen metsien ja arvokkaiden luonto‐kohteiden suojelun edistäminen esimerkiksi METSO‐ohjelman tarkoituksenmukaisella resursoinnilla, puun korjuun välttäminen arvokkailta luontokohteilta, järeiden elävien säästöpuiden lisääminen uudistushakkuissa ja luonnonhoidollinen kulotus. Raportin keskeinen päätelmä on, että kaikkia näitä monimuotoisuuden edistämiskeinoja tulisi tehostaa biotalouden ekologisen kestävyyden varmistamiseksi.”

    Lähde: Biotalousskenaarioiden mukaisten hakkuiden vaikutukset metsien monimuotoisuudelle tärkeisiin rakennepiirteisiin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2016.

    puunhalaaja 17.3.2019, 19:07

    Metsäkeskuksen esittämä riistatiheikkö on aika vaatimaton.

    Kui? Hyvin todennäköisesti tuosta pöheiköstä löytyy linnunpesä/pesiä.

     

    A.Jalkanen A.Jalkanen 18.3.2019, 08:05

    Palaan vielä väitteeseen ”paikalliset lajimäärät kasvavat lähes poikkeuksetta, ja lajien vaihtuvuus voi olla suurta” . Tämähän toteutuu esimerkiksi jokaisella avohakkuualueella. Biodiversiteetin kasvusta näillä alueilla ei ole kuitenkaan apua niille lajeille, jotka ovat riippuvaisia harvinaisista metsien rakennepiirteistä ja luontotyypeistä.

    hemputtaja 18.3.2019, 10:36

    A.Jalkanen: ”Biodiversiteetin kasvusta näillä alueilla ei ole kuitenkaan apua niille lajeille, jotka ovat riippuvaisia harvinaisista metsien rakennepiirteistä ja luontotyypeistä.”

    Jotenkin tuossa toteamuksessa kaikki ei ole kohdallaan. Olisiko se, että harvinaiset ovat harvinaisia ja sellaisena pysyvät. Turha tuosta on avohakkuuta syyttää.

    Avohakkuu erikseen ja metsänhoito yleensä lisäävät monimuotoisuutta ja nuo harvinaiset ovat edelleen harvinaisia siellä jossain. Tuo mainitsemani juttu ei tainnut ottaa nuihin kantaa, vaan totesi yleistasolla, että kummasti lajisto vaihtuu ja pysyy monipuolisena.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 18.3.2019, 12:14

    Aika moni syyttää nimenomaan nykyistä metsätaloutta siitä, että tietyt rakennepiirteet ja lajit ovat harvinaistuneet. Nythän ilmeisesti uhanalaisten metsälajien määrä on jo saatu vähenemään, eli suunta on oikea. Kysymys kuuluu, kuinka paljon enemmän tarvitaan? Mikä on tarpeeksi – sekö että metsälajeista ei enää yksikään olisi erittäin uhanalainen?

    sitolkka 18.3.2019, 12:48

    Täysin luonnontilassakin merkittävä osa lajeista on varmasti uhanalaisia. Esimerkiksi olen ajatellut vaikkapa saimaannorppaa, joka on täysin tuhoon tuomittu laji. Todennäköisesti se katoaisi täysin ilman ihmisen vaikutustakin muutamassa sadassa tai tuhannessa vuodessa pois. Se on jäänne jääkaudelta, joka jäi sinnittelemään sisävesiin, mutta pitkää tulevaisuutta tällaisella lajilla ei ole.

Esillä 10 vastausta, 131 - 140 (kaikkiaan 340)
1 2 3 … 13 14 15 … 32 33 34