Tuossa kuukkeli- ja tiaiskappaleessani oli tiivistetyssä muodossa asia noin 10:stä Kauppisen kirjan sivusta. Siis aivan minun syyni jos on huono teksti!

En ole ihan vakuuttunut kannattaako lähihistoriasta, siis alle 200 vuoden päästä, ottaa mallia uhanalaisuuden vertailun pohjaksi. Emme kovin tarkkaan tiedä millaisia metsät silloin olivat ja mikä muu on muuttunut noista ajoista.

Uhanalaisuus ei tietenkään johdu aina metsälajienkaan kohdalla metsänhoidosta. Ratkaiseva tekijä voi olla olosuhde muuttomatkalla tai talvehtimisalueella. Nykyään ratkaiseva tekijä voi olla myös ilmastonmuutos ja sen tuoma uusi lajisto.

Hälyttävää on kuitenkin esimerkiksi lintulajiston muutoksen nopeus. Emme tiedä milloin olemme menneet liian pitkälle pois metsän luontaisista rakenteista ja prosesseista, joten nyt kannattaisi ehkä ottaa varmuuden vuoksi hieman takapakkia, ja koettaa tuoda takaisin niitä metsän ominaispiirteitä jotka olivat vallitsevia ennen ihmisasutusta.

Linkissä vähän lisää uhanalaisuus-käsitteestä.

http://www.suomenluonto.fi/artikkelit/miten-uhanalaisuus-lasketaan/

Ja monimuotoisuudesta…

http://www.suomenluonto.fi/uutiset/vaikea-monimuotoisuus/

Hälyttävää on kuitenkin esimerkiksi lintulajiston muutoksen nopeus. Emme tiedä milloin olemme menneet liian pitkälle pois metsän luontaisista rakenteista ja prosesseista, joten nyt kannattaisi ehkä ottaa varmuuden vuoksi hieman takapakkia, ja koettaa tuoda takaisin niitä metsän ominaispiirteitä jotka olivat vallitsevia ennen ihmisasutusta.

Kuten olen ennenkin kirjoittanut, niin maanmittarin mukaan Muuramen metsät olivat vuonna 1804 kaskeamisen seurauksena paljolti puuttomia tai kasvoivat heikkoa lehtipuuta.

Samoin olen kirjoittanut, että meikäläisen ”puuhamaan” metsissä oli 1933 hehtaarilla puuta 50 m3, mistä vajaa 12 kpl 6 tuuman tukkipuita.

Kumpaanko Anneli mielestäsi pitäisi peruuttaa?  Todellisuudessa ongelma on se, että metsissä on niin paljon puuta, että se saattaa  haitata joidenkin lajien menestymistä.

Jos haluttaisiin, että Suomet metsät muistuttaisivat tilannetta ennen ihmisasutusta, niin sitten se ihmisasutus pitäisi poistaa.  Eikös Linkola esittänytkin tätä?

Suomen metsissä on ollut monenlaista vaihetta.  Tundrasta jaloihin lehtipuihin.  Ei ihminen voi kehitystä säätää.  Luonto muuttuu, toisia lajeja häviää, uusia tulee tilalle.

Niin muutosta on molempiin suuntiin, noin puolet lajeista lisääntyy, osa jopa räjähdysmäisest (merimetso, valkoposkihnhi). Osa vähenee, osa nopeasti. Sitten on normaaleja syklittäisiä vaihteluita, joista ei heti pidä laittaa lajia uhanalaisuuslistalle. Esim viherpeippo väheni melko voimakkaasti, mutta näyttää taas elpyvän. Samoin punatulkun kannassa on seviä vaihteluita. Yleinen trendi on ollut viime vuosina että isokokoiset lajit (joutsen, hanhet, haikarat, merikotka ym) ovat lisääntyneet ja pienet varpuslajit (esim peltosirkku) vähentyneet. Varislinnut (varis, korppi, naakka) ovat lisääntynyt kun niitä ei enää metsästetä.

Aika ennen ihmistä on järjetön vertailukohde, koska emme kai halua hävittää ihmistä Suomesta. Täysin samaa tilannetta ei voi saavuttaa. Ihminen on toiminnaaĺlaan luonut elinympäristöjä monille lintulajeille. Itse asiassa talvella useat lintulajit lähestyvät ihmisasutusta.

”Ei ihminen voi kehitystä säätää.”

mitäköhän tuossa sitten oikeasti mietitään?

Vaikkapa sitä, että mitä ne keskiajan lumettomiin talviin tottuneet suomalaiset miettivät, kun yhtäkkiä alkoi lumiset talvet.
Piti vain sopeutua asiaan.  Kehittää sukset ja oppia hiihtämään.  Niin se on nytkin.  On sopeuduttava tulevaisuudessa, joka voi kylmä tai lämmin.  Sitäkään emme tiedä.  Golf-virran häipyminen saattaa tuoda tosikylmät talvet.

Sanotaan, että samaan virtaan ei voi astua kahta kertaa. Emme siis voi peruuttaa aikaan ennen ihmistä. Sieltä voi kumminkin ottaa oppia siihen miten toimintaamme pitäisi kehittää. Esimerkiksi tietous luonnonmetsän palofrekvenssistä: nyt tiedämme että kaikki metsäalueet eivät ole palaneet ja palot eivät ole uusiutuneet niin usein kuin olemme luulleet.