Puunhalaaja, kiitos linkistä, mutta melkoisen kevyttä tekstiä, valitettavasti. Ei kestä kriittistä tarkastelua. Tietyille poliitikoille voi tuo näennäinen sanojen ja kaavioiden pyörittely riittää, mutta ei tekstiä kriittisesti lukeville. Päättelyt heitellään hatusta.

Ihan esimerkiksi: Jos lahopuun määrä metsissä on inventointien mukaan lisääntynyt, niin miksi tekstissä vanhoja metsiä kaivataan lisää juuri lahopuun määrän lisäämiseksi hömötiaista pelastamaan? Eikö tuossa keksitä ensin tavoite (vanhojen metsien lisääminen) ja sitten siihen mietitään argumentteja.

Korostan, että kannatan vanhojen metsien suojelun lisäämistä metsänomistajille reiluin keinoin ja lisäksi puollan useita talousmetsien luonnonhoitokeinoja. Olen vaan lähinnä pettynyt, että näistä Sulkavan teksteistä paistaa paljas ideologia niin vahvasti, eikä loogisuus. En sitten usko enää loppuakaan höpinää. Eikö laadukkaampi argumentointi todellakaan onnistu. Vähän sama tilanne on itsellä Pukkalan tekstien kanssa.

Kusmin & Sulkava: ”Vanha metsä on suuri hiilivarasto ja hakkuun seurauksena lähes koko metsän hiilivarasto päätyy ilmakehään vain muutamissa vuosissa. Tätä päästöä ei tilalle istutettava taimikko hiilensidonnallaan korvaa edes vuosisadassa.”

Ymmärrän kirjoittajien huolen aiheesta. Vanha metsä on varmasti tärkeä elinympäristö monelle lajille, jota edes nuorempien talousmetsien vanhoja metsiä järeämpi puusto ei täysin korvaa. Toisaalta tällaisissa kirjoituksissa ongelmana usein on juuri johtopäätösten teko. Tuossakin lainauksessa on kolme asiaa ja ainakin yksi, todennäköisesti kaksi virhettä.

Mustikan vähentyminen on toinen tyypillinen esimerkki tarkoitushakuisesta metsätalouden syyttelystä. Avohakkuiden sanotaan vähentäneen mustikkaa, mutta kirjan Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa mukaan syynä on myös metsien kasvanut tiheys. Se unohdetaan avohakkuita vastustettaessa, vaikka eri tekijöiden osuuksia ei ole määritelty. Nykyään osassa maat varmasti myös sorkkaeläinten laidunnus vaikuttaa, mutta siitäkin ollaan hiljaa. Mikä lienee motivoida kettutyttöjä tähän. Sen sijaan vaaditaan hakkuiden vähentämistä, jolloin metsistä tulisi entistä tiheämpiä. Toisaalta ei myöskään puhuta siitä, miten metsien kasvua saataisiin lisättyä, jotta uusiutuvaa raaka-ainetta saataisiin nykyistä enemmän. Tarvetta fossiilisten korvaamiselle kun edelleen on.

Metsälehden useiden artikkelien perusteella sekametsien kasvatus kiinnostaa yhä enemmän metsätalouden harjoittajia, joten oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Näätä täältä puuttuu mikä auttaa osaltaan, mutta sitä ihmettelen, etteikö orava ja varislinnut ole täällä jatkuva riesa liiturille.

Liituri voi asustaa vanhoissa oravanpesissä.  Ainoa liiturihavaintoni on, kun kerran kiipesin puuhun katsomaan mitä siellä on jiossain pesässä.  Sillä olikin liiturin poikaset.

Aegolius, oma tulkintani tuosta lahopuuasiasta: etelä-Suomen talousmetsissä lahopuun määrä on prosentuaalisesti komeankuuloisessa kasvussa. Mutta jos vertaa kuutiomäärää luonnontilaiseen vanhaan metsään, on lahopuun määrä varsin pieni, edelleen.

Ja sitten laskuri käyntiin paljonko menee aikaa siihen, että joku seniorikansalainen tulee selostamaan, miten ei ollut ennen lahopuuta metsissä. Se oli kevättalvi 1951 kun Mäkitorpan Irja haki vesikelkallaan pitäjän viimeisen lahopuun polttopuuksi. Keitti korvikkeet ja leipoi nisua.

>jos vertaa kuutiomäärää luonnontilaiseen vanhaan metsään, on lahopuun määrä varsin pieni, edelleen

Eiköhän talousmetsän ja luonnontilaisen vanhan metsän vertailu lahopuun määrässä ole jokseenkin turhaa. Jos otat vähänkään talousmetsästä puuta pois, se vähentää kaukaisen tulevaisuuden lahopuun määrää. Vanhan luonnontilaisen metsän lahopuun määrä on juuri sen vuoksi niin suuri, koska aivan kaikki puu jää metsään lahoamaan. Talousmetsässä, kun päätavoitteena on puun taloudellinen hyötykäyttö, on esimerkiksi järeät kaatuneet kuuset usein kannattavaa korjata pois. Kirjanpainaja lisääntyy aivan jokaisessa vaakatasossa olevassa kuusessa omalla vaikutusalueellani läntisessä Suomessa. Kyse on vain määristä milloin kanta on niin vahva, että tuho laajenee pystypuihin. Etelässä on riittänyt jo parin-kolmen järeän tuulenkaadon ryhmä ja muutamassa vuodessa menetys on 10 runkoa. No, lahoavaa puuta jää taas hakkuussa lisää lähes 10 kiintoa.

Edit. Olisi hyödyllistä saada jonkinlaisia tavoitemääriä talousmetsien lahopuulle. Asia voi kuitenkin olla niin vaikea etteivät biologitkaan osaa arvioita antaa. Pääosa eteläisemmän Suomen metsistä on talousmetsää, joten jokainen lahokiinto lisää per talousmetsähehtaari vie asiaa nopeasti parempaan suuntaan.