Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Kerran olen raivannut tavallista metsää niin, että mitään ei jätetä pystyyn ja siitä tehdään perinnebiotooppia. Eli siitä tavallisesta metsästä tehdään vaan aukkoa. No tämähän on sitä metsäkatoa parhaimmillaan. Mikä estää sitä niittyä kasvavamasta kaikkea pajuvesaa mitä sieltä kaadettiin? Ei mikää. Miten tuollaista vanhaa metsää niitätkään millään. Kaikkea sitä tehdään kun rahaa jaetaan.

Noh, yhdellä tutulla on ihan oikeaa perinnebiotooppiakin, lihakarjankasvattaja. Ymmärtääköhän vihreätkään, että nämä perinnebiotoopit liittyvät nimenomaan nautojen kasvatukseen? Eikös nautijen kasvatus ole suuri mörkö kun pitää olla niitä peltoja, jotka rehevöittävät Itämerta ja turvepeltoja soiden sijaan? Ja miten epäterveellistäkin se on? Totuus myös on, että ilman naudanlihan kasvatusta ei olisi luomuviljelyäkään koska ainut lannoite pelloille on nautojen tuotokset.

Evoluutiokeskustelua Hesarissa. Toni Amnell selittää ekologian käsitteitä. Piti oikeastaan keskustella ennallistamisesta, mutta kuten tavallista, ketjut alkavat elää omaa elämäänsä.

Jukka Koskimäki:

”Eli pöllö- ja jyrsijäkannat pysyvät tasapainossa, vaikkakaan eivät koko ajan.”

Kuule, Toni, evoluutiobiologia ei tunne mitään mekanismia, joka takaisi tuon toivomasi ”vaihtovuoroisen tasapainossa pysymisen”. Sillä sekä pöllö ja jyrsijä kehittyvät koko ajan evoluution mukaisesti, jolloin vaikka näyttäisi siltä, että ne vuorottelevat, mutta mikään estä sitä, että vaikkapa pöllö lajina kehittyisi (evolution -mekanismilla) niin, että se jäisi ylivoimaiseksi suhteessa jyrsijään. Evoluution säännöt ovat raakoja mutta rehellisiä eli kukin laji tavoittelee voittoa ei mitään lutuista tasapeliä!”

AJ:

”Ehkä evoluutiobiologia ei tunne, mutta ekologia tuntee populaatiodynamiikan mekanismit. Jos jokin pöllölaji kehittyisi ylivoimaiseksi saalistajaksi, se alkaisi yliverottaa jyrsijöiden kantoja, jotka tällöin alenisivat. Sen seurauksena pöllön lisääntymisteho heikkenisi ja tasapaino palautuisi. Peto ei yleensä pysty aiheuttamaan saaliseläimensä sukupuuttoa, mutta ehkä jotkut eristyneet saaripopulaatiot voivat olla poikkeus.

Jotkut nisäkkäät kuten naali ja petolinnut kuten tunturipöllö (?) jättävät pesimisen kokonaan väliin arktisilla alueilla, joissa ravintoketju on yksinkertainen (kasvi – kasvinsyöjä -peto) silloin, kun pienjyrsijäkannat ovat poikkeuksellisen alhaalla. Yksi säätelyn ilmentymä tämäkin.

Jyrsijöiden kuten myyrien kannanvaihteluita on tutkittu Suomessa paljon. On havaittu että kantojen säätelyä tapahtuu ravintoketjussa sekä alhaalta että ylhäältä. Alhaalta päin vaikuttavat jyrsijän ravintotilanne, tiheys, taudit ja loiset. Ylhäältä vaikuttavat pöllöt ja erityisesti myyrään erikoistuneet pienpedot kärppä ja lumikko. Niiden kannat runsastuvat nopeasti myyräkannan syklin nousuvaiheessa ja alkavat huippuvaiheessaan nopeuttaa myyräkannan romahdusta. Lisäksi ylhäältä säätelevät myyrää ravintonaan käyttävät keskikokoiset yleispedot supikoira, kettu ja näätä sekä suurpedoistamme ilves.

Törmäsin yhdessä kansalaisaloitteessa käsitteeseen devoluutio, jolla ilmeisesti tarkoitetaan geneettistä rappeutumista. Se aiheutuu elinympäristöjen ja eliöyhteisöjen monimuotoisuuden hupenemisesta. Käsitteen nimi on huono, mutta ilmiö on varmaan todellinen: vaikutamme eliöiden evoluutioon nyt jumalan kaltaisella tavalla ja lähes yhtä nopeasti.”

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011291280.html

Lähdeviitteet tutkimuksiin löytynee helposti, esimerkiksi Luontopaneelin raporteista. Ilkka Hanski julkaisi myös muutamia kirjoja, joita kannattaa kyllä lukea.

Jos Montrealin biobiversiteettisopimuksessa mainitaan 30 prosenttia yleisenä suojelutavoitteena, siinä on varmasti takana muutakin tutkimustietoa kuin Hanskin täpläverkkoperhoset Ahvenanmaalla ja lantakuoriaiset Madagaskarilla. Luin jostain että alkuperäinen tavoite olisi ollut jopa 50 prosenttia mutta sitä pidettiin mahdottomana saavuttaa ja kohtuullistettiin 30 prosenttiin.

Jos ’vanhat ja luonnontilaiset metsät’ on liian vaikea käsite, onko se vaikea käsittää, että lajien säilyminen vaatii tietyn määrän niiden evoluution aikana vallinnutta elinympäristöä, johon ne ovat sopeutuneet? Esimerkiksi tuhannet Australian Daintreen alueen sademetsälajit eivät pärjää, jos tilalle tulee eukalyptusviljelmiä ja asutusta. (Facebookissa on muuten joukkorahoituskampanja jos joku haluaa tukea, os. Save the Daintree Rainforest.)

Minä en nyt ehdi etsiä, joten siirrän vastuun Luontopaneelille. Tai kysy tekoälyltä!

Taitaa nyt olla mittasuhteet hukassa. Pelkästään Posion Susivaaran aukko oli 20 000 ha. Muoniossa oli Euroopan suurin siemenpuuhakkuuala, n. 11 000 ha.