Taustoista riippuu, luonnistuuko heti normaali ammattimetsurin vauhti. Voi olla lannistavaa aluksi, mutta kunto kasvaa vuosien mittaan. Hyvä perusominaisuus on ketteryys, joka edellyttää kykyä nopeisiin voimantuottoihin. Varsinaista maksimivoimaa ei juuri tarvi, kestovoimaa ja peruskuntoa ja sitä ketteryyttä lähinnä.

Ja tuo terän huoltaminen kannattaa opetella heti oikein, siinä menee aluksi aikaa, mutta se on pakollinen osattava asia. Muutoin raivurin huolto on simppeliä, mutta terän kanssa ei voi onnistua muutakuin huolellisesti harjoittelemalla. Ammattimetsurin liikkeitä ja varmuutta ei voi heti kopioida, pitää kuitenkin tietää miten tulee toimia, jolloin se palstalla oleva osaava ja opettava metsuri olisi alussa valtava apu. Paljonko tuosta sitten pitäisi tälle opettajalle tulla lisätienestiä, jos joutuu aluksi joka liikettä neuvomaan, eikä se mene kuitenkaan jakeluun. Raivuulla on opeteltava asioita tekemällä ja sitten vähitellen opeteltava sujuvampaan ja sujuvampaan rutiiniin ammattilaisen ohjeita vähitellen opiskelemalla, kerralla ei voi kaikkea opettaa tai ainakaan oppilas omaksua.

Pihkatappi :****Paljonko tuosta sitten pitäisi tälle opettajalle tulla lisätienestiä, jos joutuu aluksi joka liikettä neuvomaan, eikä se mene kuitenkaan jakeluun. Raivuulla on opeteltava asioita tekemällä ja sitten vähitellen opeteltava sujuvampaan ja sujuvampaan rutiiniin ammattilaisen ohjeita vähitellen opiskelemalla, kerralla ei voi kaikkea opettaa tai ainakaan oppilas omaksua.*****  VASTAAN: paljon!

Kannatan metsäalan ammattiopintoja. Siellä oppii perusteet raivurin kanssa, luontotyypit, miksi tehdään mitä tehdään. Kesätöihin harjoittelemaan metsurin / yrittäjän työparina->  kannatan, jos sellaista löytyy, oli yhtiö tai yritys, millä olisi resursseja työnopastukseen oppisopimuksen mukaisesti.

Mä voisin ottaa (jos pomon kanssa sovit) mutta herätys on sitten aamu 2 ja kolmelta töihin 😉  8 tuntia palstalla. Varsinkin istutuksilla mukava mennä aamuyöllä, ei tartte paahtavassa auringossa tehdä.

Itse kun menin 3 vuotisen metsäalan perustutkinnon jälkeen kesätöihin raivaamaan, lyötiin karttapino käteen. Sitten oltiin työparin kanssa *omillamme*.  Käsitys oli, että pitää osata muuten ei tarvis tulla takaisin.. 4kk meni pyöriessä.  Ei ihan mennyt nappiin mutta pärjättiin. Seuraavasta keväästä tuli kutsu töihin: koko kausi jne.  Kyllä alkuvuodet opetti ja pomotkin jo neuvoi enempi =D  Työnopastajakin kävi.  Tuli myös yhtiökohtaista yhteiskoulutusta sitten seuraavina kesinä. Sertifikaatit tutuksi ja kaikki muu oheisjuttu.

Nyt on pitänyt monta vuotta sopeutua yksintyöskentelyyn, joka korostuu korona-aikana, kun ei ollut yhteistilaisuutta kauden alkuun eikä esimiestä ole tavattu eikä juuri ketään muutakaan. Myös satunnaiset yhteistyömaat on poissa. Tosille sopii yksintyöskentely ja haluaakin sitä vain.

Jos oot yhtään sosiaalinen, puhelimessa ei puhuta kesken päivän joutavia  ja selata nettiä/chatata mutta kannattaa pyrkiä saamaan työpari, niin se sosiaalisuus hoituu siinä. Jos kännykän kanssa alkaa metsässä räpläämään, se syö työaikaa ja tuotosta. Nukkua pitää, viikonloppunakin. Nuorena ehkä jaksaa pikkuvalvomista mutta kun tämä on vain ja ainoastaan fyysistä ja tuotoksenalaista  työtä, ei voi puoliunessa palstalle tulla maanantaina, eikä perjantaina livetä kesken päivän juoksuille =D

Tervetuloa joukkoon kirjavaan ja vähenevään!

mehtäukko: Juu, nykyään on monenlaista sertifikaattiakin, mitä pitää ottaa huomioon. Ennen oli hakkuita- tienasi hyvin. Metsurit oli porukoissa, vahvisti yhteishenkeä ja työ luisti porukassa varmaan paremmin huonoinakin päivinä- vaikuttaa jaksamiseen toi sosiaalinen puoli.

artolle: Jep, se on juuri niin kuin kuvasit!! Onnex nuorilla on aikaa myös vaihtaa alaa, jos ei vaan nappaa. Tässä painaa suuri vastuu.

Kaikki mitä metsässä jättää tekemättä, näkyy kyllä,ennemmin tai myöhemmin,joku taho tulee paikalle tarkastamaan- ei voi oikaista hommissa.

Tarkista lääkitys tai termostaatti, jos sulla on hiki istuessa!!

Kattotaan 13 vuoden päästä =D =D Ennen sanoin, että teen 45 vuotiaaksi ja jatkan metsäalan opintoja. Mutta metsäala ei kiinnosta enää **tieteenalana** ts. metsäsuunnittelu tms. ei.   Niin jatkan metsurina vielä, kun tämä on hauskaa työtä rankkuudesta huolimatta.  Onhan mulla selkä prakannut, siitä selvittiin. Jos se menee toisen kerran, pitää miettiä tosissaan uudelleenkoulutusta.

Kuten olen monta kertaa sanonut, voin myös olla siivoojana tai muutoin keikkatyössä, kuten olen lomautusaikoina. En sylje työlle. Kasvihuonetyökin ok sekä puutarhanhoito/marjatila.

Luojaparatkoon, en halua lapsenlapsia eikä lapsenikaan halua lapsia…vanhaksi voin tulla mutta mummoksi en.

Etkö Tolopainen usko, että ihminen voi oikeasti pitää työstään!?!