Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Minkälaisia hintoja olette perineet tai joutuneet maksamaan puukaupan suunnittelusta, kilpailuttamisesta ja korjuun valvonnasta. Muutamia tuttavia on pyytänyt kyseiseen työhön, josta olisivat valmiita maksamaan korvausta.
Lipsahti kilpailutuksesta jo tekemiseen, mutta olkoon. Jouduin tekemään metsuriaikanani kaikenmittaisia tukkeja, erikoismittojakin. Aina mitat eivät oikein sopineet puuston rakenteeseen, muotoon ja mittaan. Ilmeisesti myyjä pyrki tekemään/teettämään sitä mikä kävi kaupaksi. Eräältä isolta leimikolta kuusentukki meni talotehtaalle, mäntytukki hirsitalotehtaalle ja lisäksi tehtiin kuusen pikkutukkia mitalla 2,7 d ja männyn pikkutukkia mitalla 3,0 d. Kuusentukista pätkittäin 52 d niin paljon kuin mahdollista. Poikkeavia mittoja sallittiin vain 10%. Mäntytukin lyhin mitta oli 92 d, siitä 30 sentin välein niin pitkästi kuin latvaläpimitta salli. Halusivat viedä ”tukit” mahdollisimman pitkänä tehtaalleen ja katkoa siellä tarpeen mukaan. Aina noilla mitoilla jako ei sattunut puun laadun ja muodon mukaan jokaiselle pituudelle optimaalisesti. Onneksi pikkutukilla sai pelattua tukkia aika paljon pois kuitukasasta. Mutta myyjä teki sitä mille oli silloin markkinat. Mitenkähän nämä mitat olisivat käyttäytyneet katkontatilastoissa?
Ihan turhaa vatulointia katkonnoista; teollisuus kun ei suostu muutoksiin asiassa, eikä metsänomistajatkaan niitä ymmärrä vaatia (nähtiin Juha Lapin kansalaisaloitteen suosiossa), niin se siitä. Ainut uudistus mikä on saanut armon on runkohinta.
Tuo nostokoukun kirjoitus pätee vielä tänäkin päivänä.
Annelille sen verran että kun jotain ostaa ja maksaa siitä hyvän hinnan niin haluasi varmaan myös ostaa hyvää laatua. Ihan sama pätee teollisuudessa ja yksityisissä ostoissa.
Vatulointi katkonnoista onkin turhaa, sillä kenellekään ei ole pakko myydä puitaan, eikä kukaan pakota. Miksi sahoilla olisi velvollisuus ostaa ja maksaa markkinoilleen käymättömistä mitoista ja laaduista? Jokaisella metsänomistajalla on mahdollisuus aikanaan vaikuttaa metsiensä puuston tilaan määrässä ja laadussa. Niistä on täälläkin kertoiltu monet kerrat mutta leimikoilla näkee totuuden. Jotkut ottaa asian vakavasti ja tienaa, jotkut ei.
Ei tässä muuten myyjän kannalta olekaan ongelmaa, ainoastaan se kun puukauppa tehdään enemmän tai vähemmän sokkona, tietämättä kenen tarjous on paras. Oletan että useimmiten tästä ei aiheudu myyjälle suurta rahallista tappiota. Katkonta-aineiston laaja käyttö poistaisi tämän pulman. Vaihtoehtoisesti katkonnasta vapaan runkohinnoittelun laajempi käyttö.
Puukaupan vertailu tarjousten perusteella on nykyisellään ennustamista ja ennustaminen on luotettavaa vain, jos kaikki muuttujat ovat tiedossa. Näin ei todellisuudessa koskaan ole: mikä on motoon asetettu lopullinen ostajan apti, kun korjuu voi olla parin vuoden päässä myyntihetkestä; kuka onkaan motoyrittäjä ja kuka hyppää pukille; mikä on puiden todellinen kunto/laatu, kun niitä aletaan pätkimään jne.
Myyntihetkellä joutuu puntaroimaan riskejä ja monia muita kysymyksiä, kun myyjäkään ei ole aina rationaalinen päätöksentekijä – muutkin tekijät kuin puun hinta vaikuttaa päätökseen. Kuinka joustava ostaja tai ostoesimies on? Kuinka hyvin kuuntelee muut myyjän toiveet jne.
I keturin kysymykseen on yksinkertainen vastaus: kun mo alunperinkin on puoleltaan rakentamassa rehtiä, joustavaa ja lojaalia yhteistyötä puunostajaan, vastakaikua on varmasti. Tiedän ”sivusta seuranneena” ne lukemattomat keinot, joilla ne murennetaan.Moto-yrittäjä on yleensä sopimus sellainen, jota sitovat mustaa valkoisella. Korjuupomo lähettää motoon vähintään kauppasopimuksen mukaisen aptin. Senkin voi varmistaa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään