Taitaa olla vielä pientä kun vertaa soiden kuivatuksia puuntuotantoa varten.

Soiden kuivatus puuntuotantoon olikin aikamme menestystarina. Noiden sorkallisten tuonti sensijaan katastrofin ensiaskeleita.

Myös kiitos puunhalaajalle.  Tosin datalla ei taida olla mitään merkitystä, koska päättävällä taholla on jo vakuuttava oma tutkimus ja sen mukaan toimitaan.

Hirviemeritus on tutkinut:

”Luonnolle ei ole pystytty osoittamaan mitään haittaa.”

https://yle.fi/uutiset/3-7281721

suorittava porras:
”Kertauksena vielä ,että vuoden 2012 tienoilla Suomen johtaviin hirvitutkijoihin kuulunut(emeritus) Kaarlo Nygren oli sitä mieltä , että hirvi olisi rauhoitettava kokonaan kannan romahtamisen ja sen rakenteen vinoutumisen takia.”

Kantahan oli tuolloin romahtanut 85 000 yksilöön!

Emerituksen tutkimus perusteella toimitaan metsäministerin hirvitalousalueella ja siitä pohjoiseen.

Riistakeskus Etelä-Savo (ministerin kotikenttä):

”Valkohäntäpeuran osalta tavoitteena on vahinkotilanne huomioiden kannan hallittu leviäminen ja kasvu.”

Riistakeskus Pohjois-Savo

”Valkohäntäpeuran pyyntilupia myönnettiin haettu määrä. Pohjois-Savo on valkohäntäpeuran levinneisyyden reuna-aluetta, ja metsästysoikeuden haltijoita on ohjeistettu metsästämään harkiten ja valikoiden paikallisen peurakannan mukaan. Myönnetyistä valkohäntäpeuran pyyntiluvista on viime vuosina käytetty keskimäärin reilu kymmenen prosenttia.”

Panu Kunttu on kiinnostava persoona. Osaaminen on korkealla tasolla ja kaveri tosiaankin jalkautuu työssään ja vapaa-aikanaankin kentälle. Toisaalta näkemykset metsätaloudesta menee hesari/yle-linjalle.

Ennestään oli tiedossa, että peura, kauris ja hirvi supistavat monimuotoisuutta laidunnuksellaan täällä, jossa peura- ja paikoin myös kauriskanta on paisunut hallitsemattomasti. Mutta nyt meillä on selkänojaa tälle tiedolle.

Panun artikkeliin olisin kaivannut pohdintaa myös laidunnuksen vaikutuksesta metsätalouteen ja siinä tehtävien ratkaisujen vaikutuksesta luontoarvoihin. On selvää, että koska metsistä suurin osa on talousmetsää ja siellä yritetään pärjätä tuon laidunnuksen kanssa, vaikutukset ulottuvat myös monimuotoisuuteen. Olisi aika hyväksyä se, että metsätalous sopeutuu olosuhteisiin ja jos olosuhteet ei tue ympäristöarvojen huomioimista, kyse ei ole metsätalouden harjoittajien välinpitämättömyydestä. Oli sitten kyse jk tai jaksollinen kasvatus. Ongelmat ovat yhteisiä.

Uhanalaisten ja eniten vähentyneiden putkilokasvien, mustikan ja jäkälien katoon löytyi kun löytyikin siis  selitys muusta kuin metsätaloudesta .  Se oli odotettavissakin mutta hyvä , että on mustaa valkosella tutkimuksen muodossa. Perhosten toukkien syöntikasvien vähenemisestä oli myös juttua; siinä on suurin syy ja selitys joidenkin  perhoslajien   vähenemiseen.