Myrskyt ovat haitanneet sähkön toimitusta viime vuosina melkoisesti. Ongelmia on pyritty vähentämään monin eri keinoin . Yksi niistä on sähkönsiirtoverkkojen siirtäminen teiden varsille. Toiminta on ollut vauhdikasta , mutta onko kaikki ajateltu tuossa tohinassa loppuun saakka?

Hiljakkoin näkemässäni tapaukseesa sähköyhtiö oli ketään informoimatta ryhtynyt avaamaan sähkölinjaa omilla resursseillaan. Se kuitenkin ihmetytti , että valmiiksi rajatusta leimikosta , jota linja leikkasi , ei välitetty. Samaa ihmetteli muuten leimikon rajannut suunnittelijakin . Yksillä lämpöisillä olisi se sähkölinjan paikkakin kaatunut muun leimikon yhteydessä ja puutkin olisi tullut katkottua oikeille mitoille. Tieto ei siis kulje , vaikka leimikkonauhoissa oli selkeä tekijän puumerkki.

Toinen ongelma , jonka tiedon heikko kulku aiheuttaa on , että moni metsänomistaja menettää puutavaran varastointiin sopivan alueen tien varresta. Sähkölinjan alle ei puuta varastoida! Tarvittavat varastoinnin mahdollistavat liittymät tieltä lankojen ali metsään jäävät linjantekovaiheessa tekemättä. Silloin työ olisi kuitenkin edullisinta toteuttaa. Metsänomistajien onkin syytä olla hereillä , kun linjoja avataan. Saattaa nimittäin käydä niin , että pienien leimikoiden kohdalla ”0-raja” kulkee sähkölinjassa ja puukauppa jää liittymän puuttuessa syntymättä.