Sellainen ’myrkky’ joka tappaisi hyönteiset olisi haitallinen myös muille eliöille. Turvallinen torjunta-aine olisi jokin kaarnakuoriaiseen erikoistunut loinen, kuten monisärmiövirus on mäntypistiäisellä.
Minulla on näistä ”tuhohakkuista” omakohtaista kokemusta liiankin kanssa. 3,5 ha meni pötkölleen viime vuonna ja saman verran odottaa hakkuuta nytkin. Kohteet olivat muutaman kilometrin päässä toisistaan eli kohteilla ei ihan suoraa vaikutusta toisilleen ole ollut. Molemmat kohteet olivat luontaisesti karuhkolle/kuivalle paikalle syntyneitä kuusivaltaisia metsiä iältään 60-70v. Kaksi murskaavan kuivaa kesää peräkkäin ja vielä lämpimät syksyt molempina vuosina heikensivät puita niin paljon, että kuoriaiset veivät viimein voiton. Molemmilla kohteilla elokuun alkupuolella tilanne näytti vielä olevan jollakin tavalla hallinnassa, mutta sen jälkeen alkoi tapahtua. Eivät koko em. alueet olleet tuhoutuneet, mutta käytännössä ei ollut hakkuiden suhteen juuri vaihtoehtoja.
Eräs opettajani aikoinaan sanoi, että hyönteiset tulevat vielä viemään voiton. En silloin aikanaan siihen uskonut, mutta nyt on siinä suhteessa alkanut usko horjumaan…
Metsissäni ei ole kuusituhoja ollut kuin yksittäisiä puita. Olen Timpan kanssa samoilla linjoilla, yli 50 vuotiaiden kuusikoiden harvennukset altistavat kirjanpainajatuhoille. Viikolla näin harvennetun kuusikon, josta kannoista päätellen oli valtapuita harvennuksessa poistettu. Siellä täällä oli muutaman kuusen ryhmiä pystyyn kuivaneena, kuoret olivat pudonneet, latvassa vielä haaleita neulasia.
Kyllähän ne hormoonit vetävät hyönteiset myös kaarnakuoriaiset loukkuihin jos niin tahdotaan. On vaan niin hienoa mellevöidä kuoleman uhalla että metsäteollisuus saa halavalla riittävästi puuta.
Mutta jos tuo pitää paikkansa että karuille maille istutetut kuusikot ovat tuholle alttiita niin suuri katastrofi on tulossa. Täälläpäin on paljon kuusella viljeltyjä maapohjia jotka ovat todella karuja, mielenkiintoista seurata kumman raivaajat poistaa, istutetun kuusikon vai luontaisesti syntyneen männikön.
Siinä Hesarin jutussa oli hyvin uskottava kommentti siitä miten kirjanpainajatuhoriski kasvaa. Etelä-Suomen metsiä on poimintahakattu jo 1700-luvulta, minkä seurauksena juurikääpä on levinnyt. Kuten kaikkien pitäisi tietää, niin nämä tyvestä lahot puut ovat alttiita tuulituhoille. Syntyy paljon tuulenkaatoja ja tämän seurauksena kirjanpainajia. Katastrofi on valmis.
Keski-Suomen metsien historia on toisenlainen. Tässä kommenttini sinne Hesariin:
Epäilemättä juuri noin. Etelä-Suomessa oli jo kauan kysyntää markkinapuulle, polttopuuksi, rakentamiseen, rautamasuunein tarvitseman hiilen polttoon ym ja luonnollista oli hakata suurimmat puut ensin.
Keski-Suomessa väkeä oli vähän ja metsät suurelta osin luonnontilassa kunnes n 1750 alettiin sallia tilojen jako ja torppien perustaminen. Voimakkaasti lisääntyvä väestö johti siihen, että kaskeamiseen kelvolliset maat oli poltettu kaskiksi 1800-luvulle tullessa. Markkinahakkuita ei suoritettu. Tilanne muuttui 1860- ja 70-luvuilla, kun sahausboomi alkoi ja Keski-Suomen paljolti luonnontilaiset metsät alkoivat uida Kymijoen suun lukuisten sahojen raameihin. Aluksi hakkuut olivat usein rajuja määrämittahakkuita, joissa kaikki sovitun mitan täyttävät puut hakattiin. Tuloksena aukkoja tai harveikkoja. Sitten siirryttiin poimintahakkuisiin, mutta niitä kesti vain siihen, kun 1960-luvulla alettiinkin jo tehdä aukkoja ja siirryttiin keinolliseen uudistamiseen. Nämä estivät sitten mahdollisen tyvilahon leviämistä.
Keskisuomalainen metsänomistaja on siis paremmassa asemassa eteläsuomalaiseen golleegaansa verrattuna, jonka metsissä tyvilaho ja tuulenkaadot lisääntyvät vuosi vuodelta. Seurauksena siis vuodesta toiseen paheneva kirjanpainajaongelma omissa ja naapurin metsissä. Tietysti täysin edesvastuutonta on markkinoida jatkuvaa kasvatusta tuollaisiin metsiin, kuten edelleenkin tapahtuu.
Ei täälläkään varmassa turvassa olla. Taitamaton harventaminen, tuuli-tai lumituho saattavat toimia kirjanpainajien ”lastentarhana”, josta tuholaiset saattavat levitä viattoman naapurin metsään. Näin tapahtui viime vuonna lähitienoolla, kun tuuli kaatoi harvennuskuusikkoa, josta tuholaiset levisivät naapurin puolelle.
Täällä kuitenkin riittänee, että kasvatetaan kuusta vain sille hyvin sopivilla paikoilla. Huolehditaan harvennuksista ajoissa. Ei harvenneta vanhoja metsiä ja tehdään päätehakkuut ajoissa. Kerätään tuhopuut pois metsistä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.