Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Aiempi kommenttini Saharan eteläpuolisen Afrikan korkeasta väestönkasvusta ei mennyt läpi mutta tämä meni:
”EU-komissio toimii juuri päinvastoin: se esittää että pitkin EU:ta pitää ennallistaa ekosysteemejä tietyin prosenttiosuuksin, riippumatta siitä mikä maassa on tilanne. Voi kyllä olla että ennallistamistoimet eivät hirveän paljon etene niin kauan kuin Ukrainan kriisi on päällä. Esimerkiksi turvepellot tulevat nyt aivan tarpeeseen, koska niillä tarvitaan ehkä vähemmän typpilannoitusta ja ne ovat satovarmempia kuin kivennäispellot.
Lisäksi komissiossa puhutaan ”metsien ikärakenteen” turvaamisesta jatkuvapeitteisen metsänhoidon avulla. Metsään voidaan kyllä järjestää erirakenteisuutta mm. säästöpuuryhmien avulla, ilman että sidotaan metsänomistajien käsiä. Metsien hiilinielu pienenisi ja lisäksi ilmastonmuutokseen ja tuholaisepidemioihin varautuminen vaikeutuisivat, jos siirryttäisiin täysin jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen, joten sitä ei pidä missään tapauksessa ajaa ainoaksi menetelmäksi.”
Joo, kovat on. Erityistä hämmennystä aiheuttaa kaksi asiaa. Miksi Suomen osalta tarkasteltava pinta-ala on 12 miljoonaa hehtaaria, eli kolmasosa meidän pinta-alasta. Miksi ei koko pinta-ala kun mukana ovat kuitenkin myös kaupungit?
Toinen on tämä: ”Metsien ikärakenteen takaamiseksi pitää siirtyä jatkuvapeitteiseen metsienkäsittelyyn avohakkuiden sijaan.” Tarkoittaako tämä että erirakenteinen metsä on jotenkin puusilmäisesti aina parempi kuin tasarakenteinen? Komissiossa ollaan käyty katselemassa paikallisia pyökkimetsiä ja päädytty tällaiseen aivopieruun?
Jk:ssa on kyse metsän säilyttämisestä jatkuvasti peitteisenä.
Ehkä vähän turhaa väitellä loputtomasti siitä mitä tarkoittaa ”jatkuvasti”. Täältä ikuisuuteen ei kukaan osaa ennustaa. Ehkä voimme sen sijaan puhua jatkuvasta kasvatuksesta, kun itse asiassa tarkoitamme (ja markkinahemmotkin ilmeisesti tarkoittavat) jatkettua kasvatusta, jossa avohakkuu siirtyy tulevaisuuteen sen sijaan että se tehtäisiin heti. Kun luovutaan puhdasoppisuudesta, voidaan sitten kerettiläisesti siirtyä vapaaseen kasvatukseen jossa tehdään aina se mikä vaikuttaa järkevältä juuri siinä päätöksentekohetkessä.
Jos ei näe järkeä sijoittaa rahaa josta saa tuoton vasta 30 – 60 vuoden päästä niin voi ajatella niin päin että sen nyt perustetun taimikon arvo on kunnolla uudistettuna heti suurempi. Myös voi ajatella että perilliset kiittävät, kun heidän aikanaan lahjana saamansa tai perimänsä metsä on arvokkaampi, eli tavallaan annetaan lahja seuraavalle sukupolvelle joka korjaa hedelmät.
Koivusekoituksen voi pääosin myydä jo kuituna ja jättää vain parhaat yksilöt varttumaan tukeiksi.
Näkisin että jk saa pikkuisen enemmän tuulta purjeisiin kun aletaan varautua ilmastonmuutokseen ja muuttuvaan tuholaislajistoon viljelemällä eteläisempiä varjopuulajeja, eli jalot lehtipuut tulevat ensiksi eteläisen Suomen valikoimaan.
Onko jollain vastausta kysymykseen ovatko suojelualueet tuholaispesäkkeitä? Jaoin tuon Luken puulajikatsauksen Metsäasiantuntijat-ryhmään FaceBookissa ja siellä väitetään että nimenomaan suojelualueet tuottavat hyönteistuhoja. Sen riskin tunnistan, että jos tuulenkaatoja tulee ja niitä ei voida rauhoitussääntöjen mukaan suojelualueelta korjata, silloin lisääntyy kirjanpainajan ja ytimennävertäjien kanta.
