Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Nousee se metsäenergia joskus.
Mutta sitä ennen loppuu holtiton sorkkeläinlaidunnus.
Mäntyä pitää päästä kasvattamaan kuiville kankaille ja nopeakasvuista rauduskoivua (joka on oikein hoidettuna arvokkain ja tuottavin puulajimme) kuusenjuurikääviköihin.
Vakiintuneella susireviirillä hirvikanta on alle 5 yksilöä/10000ha. Se on niin pieni määrä (10000 koko valtakunnan tasolla), että siitä ei ole haittaa ekologisessa puhumattakaan ekonomisessakaan mielessä.
5 miljoonaa sianlihakiloa tuotetaan 5000 hehtaarin viljoilla. Eivätkä ne siat tuhoa puuntuotantoa.
5 miljoonan hirvenlihakilon tuottaminen vaatii 20 miljoonaa hehtaaria (eikä riitäkään).
Jokaista tuotettua hirvenlihakiloa kohti on oltu (ja ollaan edelleenkin) pakotettuja uudistamaan hehtaari kuusenjuurikääviköitä tuhoontuomitusti uudelleen kuuselle (kaikkiaan 2,5 miljoonaa hehtaaria) ja kuivia mäntykankaita myös kuuselle (2,5 miljoonaa hehtaaria).
Ei täällä mitään kuusiuskontokuntaa ole, vaan holtittomia sorkkaeläinlaiduntajia (100000 yksilöä), joiden älytöntä terroria vastaan en ole onnistunut saamaan porukkaa mukaan. Puuntuottajina esiintyvät töppötanelit räkyttävät (täällä) minulle kuin piskit noiden yhteiskunnan syöpäläisten rinnalla.
Asiasta antoi lausunnon täkäläinen MHY:n toiminnanjohtaja pekka sahlman (savon sanomat 03.10.2014):
”Pohjois-Savoon perustettavista uusista taimikoista mäntyä ja koivua on vain muutama prosentti. Kuusen osuus on vastaavasti yli 95%, joka johtuu älyttömän suuresta hirvitiheydestä.”Antonin poika kirjoittaa tuolla edellä:
”Boreaalisen ja lauhkean vyöhykkeen eroista Henttonen ja kumppanit ovat kirjoittaneet jo 30 vuotta sitten. Ja näillä palstoilla kylähullut eivät ymmärrä alkeitakaan.”
Itse kirjoitin tällä samalla palstalla 10.09.2011 kello 11:19 otsikolla:
Selitäpäs tämä, hiiriheikki (tarkoittaa juuri henttosta):”Perustutkimukset eliöyhteisöjen dynamiikan maantieteellisistä eroista on julkaistu jo yli 20 vuotta sitten, ja sen jälkeen kannanvaihteluiden syitä on mm. Suomessa tutkittu runsaasti.”
”Mitä enemmän yleispetoja (kuten Etelä-Suomessa on), sitä vakaampana myyräkanta pysyy, mutta kanta vaihtelee paljon, jos spesialistit ovat keskeisiä myyräpopulaatioiden syöjiä (kuten Lapissa varsinkin lumikko.)”
Vajaan tunnin päästä (10.09.2011 kello 12:08) kirjautunut nimimerkki ”heikki henttonen” vastasikin:
”Niin, Anton, nuo perustutkimukset ovat aikoinaan minun tekemiäni, joten tiedän niistä aika paljon. Ja olen osallistunut moniin tutkimuksiin paljon myöhemmnikin.
Toinenkin viite on tuttu, perustuu selvästi alunperin minun tekstiini. Olen kirjoittanut tuon suuntaista ainakin 25 vuotta sitten.”
Minä en olisi kirjoittanut.
Lapissa lasketaan joka talvi riistakolmioilla lumikonkin laskentalinjan ylitysjäljet yli tuhannelta (1000) kilometriltä.
2013 ja 2014 talvina noilta linjoilta ei ole löytynyt yhtään (0,0) lumikonjälkeä, mutta ketunjälkiä sentään keskimäärin 3,8 ja 3,2 laskentalinjojen kymmentä (10) kilometriä kohti.Vain 0,1%:lla tutkimuksen nimellä kulkevasta on pysyvää arvoa. Nuo henttosen ja kumppanien höpinät eivät kuulu siihen.
Tämä henttonen antoi lapin kansalle a siantuntija lausunnon, joka julkaistiin 03.11.2014:
Henttosen mukaan näyttää siltä, että ”vanha ja oikea neljän vuoden sykli” olisi palannut säätelemään pohjoisen myyräkantoja.Mistä syklissä on oikein kyse, Heikki Henttonen?
”Vanhastaan kannat ovat käyneet huipussa noin neljän vuoden välein. Jostain syystä Lapissa oli välillä pitkä jakso ilman syklejä – 1980-luvulta lähes vuoteen 2010. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että ollaan palaamassa vanhaan.”Kettujen rautapyynti kiellettiin lapissa 1984 ja myrkkypyynti 1993, joka tuhosi pyöriäisen syklin. Sama jäppinen organisoi ylälapissa kettujen moottorikelkkajahdin (pyritään tappamaan kaikki ketut miljoonalta hehtaarilta), joka on pudottanut kettukannan niin alas, että myrkkypyynnin aikainen syklisyys palasi.
”Henttosen hypoteesi on ollut monissa piireissä varsin suosittu. Esimerkiksi pari vuotta sitten (siis 2001) työskennellyt metsäkanalintutyöryhmä nojautui voimakkaasti siihen. On kuitenkin rehellisesti todettava, että sitä ei ole tutkimuksellisesti todistettu.”
Toinen tunnettu professori kirjoitti 1997: ”…jossa metsästyskin on sittemmin kielletty (alkaen 1995), jotta pääsisimme selville, kuinka metsästämättömät riistakannat täällä pohjoisessa todella käyttäytyvät.”
Tuota metsästämättömyyttä on nyt jatkunut 20 vuotta. Nyt tiedetään, miten metsästämättömät riistakannat täällä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä todella käyttäytyvät. Jos minä olisin pyöriäisen ja kumppanien ja peesarien nahkoissa, niin yrittäisin hankkia matkalipun vähintään kuun pimeälle puolelle.
