Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Vastaa puuntakuinen viimein kysymykseeni:
onko jokaiseen alueen (jolla kerrot olevan enemmän ilveksiä kuin kettuja) metsästysvuokrasopimukseen kirjattu: pienpetojen (kettu, supikoira, näätä, minkki, kärppä…) metsästys on kielletty. Vai sisältyykö tuo jo paikallisen metsästysseuran sääntöihin.Täysin ymmärrystä vailla olevan väitteet (tuolla edellä) on syytä oikoa.
E. multilocularis:
”Eräillä E. multiloculariksen endeemisillä alueilla Keski-Euroopassa ihmisiä on kehotettu välttämään kypsentämättömien metsämarjojen syöntiä. Marjojen huuhtelemista ennen käyttöä on ehdotettu ekinokokkoosin ehkäisykeinoksi, mutta tämän tehosta ei ole varmuutta (Eckert ja Desplates 1999).”
Noin siis 1999.”Marjanpoiminnan ja -syönnin yhteyttä ihmisen ekinokokkitartuntoihin ei ole osoitettu, ja niistä varoittelu on Keski-Euroopassakin vähentynyt epidemiologisen tietämyksen myötä.”
Evira 2011.Trikinelloosi:
”Viimeinen Suomessa tavattu trikinelloositapaus ihmisillä oli 1970-luvulla. Tartunta oli saatu karhunlihasta.”
Lähde: ZoonoosikeskusRabies:
”In the six years between 2006 and 2011 there were 12 cases in Europe in seven EU countries, of which 6 were imported. Sources of infection included exposure to rabid dog, cat or bat.”
Lähde: European Centre for Disease Preventional ControlOnhan niitä syitä.
Yhdellekin (myyrähutkijoihin esimiesasemassa olevalle) selostettiin kohtuullisen tarkkaan lumikkohypoteesin mielettömyys ja kettujen massiivisen tapattamisen aiheuttamat myyrätuhot. Ja ehdotettiin, että panisi pässinpäät ruotuun.
Jäppinen meni ensin naamaltaan punaiseksi, sitten siniseksi, ja sitten tiuskaisi: ”minä en SIIHEN kettusotaan osallistu”
Minun tiluksillani tuota mustakorosientä on parillakymmenellä hehtaarilla vuosien 2001-2003 kuusenistutusaloilla.
Metla kyseli havaintoja sienestä (2013), jolloin otin sinne yhteyttä. Paikalle tulikin kolme hutkijaa. Kävi ilmi, että vaivaa esiintyy vuosien 2006 ja 2009 pahimmilla myyrätuhoalueilla. Niin minullakin. Mitä pahempi myyrätuho sitä pahempi mustakorosienituho.
Sanoin hutkimusryhmän johtajalle (marja poteri), että kyseessä on selkeä haavaloinen. Edelleen, että henttosen nahka joutuu vielä tämän takia nahkurin orsille.
Johtaja (poteri) häkeltyi täysin (pasmat menivät sekaisin), sillä vastaus kuului: ”minun (siis anton chigurhin) tulee istua henttosen kanssa saman neuvottelupöydän ääreen.”
Eihän tuo ole mikään vastaus tuohon haavaloinen juttuun. Sitäpaitsi henttonen ei uskalla tavata minua.Löysin sitten sattumalta metlan taimiuutiset 3/2011, jossa on seuraava teksti:
”N. fuckeliana (mustakorosieni) tunnetaan ennestään Euroopassa ja Pohjoismaissa kuusien (Picea spp.) ja pihtojen (Abies spp.) haavaloisena, joka saa puun muodostamaan tartuntakohtaan koroja.””Metsänomistajana joudun toteamaan: Onneksi näissä myyräasioissa on Metla, Henttosine ja peesareineen.”
Henttoselta on ollut Original idea, lisäksi sama henkilö on Supervised by lumikkohypoteettisen väitöskirjan, joka on paavo hellstedtin nimissä julkaistu 2005.
Koko tuon erikoisasiantuntevan sakin erikoisasiantuntemus kiteytyy muutamassa virkkeessä, jotka on tuottanut erikoisasiantuntevan ohjauksen kokenut samainen hellstetti:
”Lumikon pitää löytää joka päivä myyrä ravinnokseen.”
Kettu löytää kymmenen (10) myyrää tunnissa ravinnokseen.Edelleen:
”Erikoistumisesta johtuen lumikot sananmukaisesti etsivät myyriä viimeiseen hengenvetoon. Tämä lumikon ominaisuus painaa myyrämäärät romahduksen aikana pohjalukemiin.
Lumikoille saaliin loppuminen on kuolinisku. Ne hupenevat lähes olemattomiin. Se taas antaa myyrille tilaisuuden lisääntymiseen melko petovapaassa ympäristössä, ja pian niitä on jälleen joka kolossa.”Timpalle muutama kysymys.
Timpan metsästysseuran sääntöihin on siis kirjattu, että myyriä pääravintonaan käyttävien pienpetojen (kettu, supikoira, näätä, minkki…) metsästys on kielletty, niinkö?
Metsästysseuransa ei ole myöskään tehnyt tavanomaista joko suullista tai kirjallista sopimusta siitä, että ympäristön muiden metsästysseurojen pienpetometsästysaktiivit saavat vapaasti metsästää myyräkannansäätelyjärjestelmään kuuluvia pienpetoja (kettu, supikoira, näätä, minkki…) seuran vuokraamilla mailla, onko noin?Timpan seurahan luovutti taannoin naapuriseuralle trooppisen päiväeläimen (haitallisin vieraslaji täällä) ravinnoksi kelpaamattoman hirvenruhon myyräkannansäätelyjärjestelmään (johon kuuluvat tärkeimpinä kettu, supikoira, näätä, minkki… ja joka pitää myyräkannan pienenä mutta vakaana ja myös poissa marginaalihabitaatista eli taimikoista) kuuluvien pienpetojen metsästykseen tarkoitetuksi houkutteluhaaskaksi.
Vastaapas nyt ensin noihin kysymyksiini. Minua kiinnostaa todella tuo ongelma. Tuollainen ei käytännössä ole mahdollista. Joku tuossa kertomuksessasi ei täsmää.
Tässä missä asun on vajaa tuhat hehtaaria pienpetojentappovapaata (alkaen vuodesta 2007), mutta maanomistajia vain muutama. Ja ne muutamat ovat sitoutuneet kirjallisesti ja käytännön tasolla asiaan. Ja tulokset näkyvät. 2009 keväällä myyrätuhot aivan minimaaliset, kun vielä 2006 jouduimme omia (siis minun hallussa olevia) taimikoita täydentämään 40000 taimella.
Kontrollipyynneissä syksyllä tulee sadasta (100) loukusta taimikoista (marginaalihabitaatti) 0-2 myyrää vuorokaudessa, kun taas isommasta metsästä (ydinhabitaatti, jossa myyristä ei ole haittaa) luokkaa 20. Vuodesta toiseen sama määrä.
Myyräsykli (ja myyrätuhot ovat) on typerien maanomistajien aikaansaannos (sallivat pienpetojen tappamisen).On olemassa neljänlaisia kettuja kapin suhteen. Ensimmäinen kuolee kapiin (näkyvät oireet), toinen sairastaa näyvin oirein ja paranee ja on sen jälkeen immuuni, kolmas saa tartunnan, mutta ei tule näkyviä oireita, paranee ja on sen jälkeen immuuni, ja neljäs on sellainen, johon kapi ei edes pysty.
Kuinka iso alue on kysymyksessä? Onko jokaiseen metsästysvuokrasopimukseen kirjattu, että pienpetojen metsästys on kielletty. Onko alueen sisällä muutaman hehtaarin (tai kymmenen hehtaarin, vai peräti isompia) alueita, joita metsästysseura ei ole vuokrannut? Muutama tuollainen alueella riittää tappamaan kaikki pienpedot (pienpetojentappoaktiivin hallinnoima).
Ilveksen kesäaikaistakin ravintoa on tutkittu jo vuosikaudet:
jänis——————-40%
linnut——————20%
pienet hirvieläimet 15%
pienpedot————10%
muut——————-15%Helpoin saalis pienpedoista on supikoira, joita tuossa luokassa pääosa onkin.
Pienimmilläänkin ilveksen reviirillä on yhteensä 500 kettua ja supikoiraa. Tuohon yhtälöön ei sovi mitenkään, että ilveksellä olisi jotenkin negatiivinen vaikutus myyräkannansäätelyjärjestelmään.
Linnuista yli puolet on sepelkyyhkyjä, joten ei se pienpeto ihan helppo nakki ole, kun niiden osuus saaliista on pienempi kuin sepelkyyhkyn.
