Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Osaako mopokuski lukea: samat henkilöt sekä hakevat että myöntävät itselleen kaatoluvat. Koko ruljanssi on silkkaa teatteria.
Nyt alkaa MTK:lla olla etsikkoaika.
Tiirolan on aika lunastaa seuraava ”lupaus”, jonka on allekirjoittanut 17.04.2013:
”Kaikki hirvien aiheuttamat vahingot on korvattava maanomistajille täysimääräisesti. Myös hirvistä johtuvat laatutappiot, väärät puulajivalinnat yms.”Poro on alunperin ollut houkutuslintu: sen avulla on houkuteltu villejä tunturi- ja metsäpeuroja tapettavaksi. Siihen aikaan niistä ei ollut haittaa. Niitä oli niin vähän.
Varsinainen nykymuotoinen porotalous ei ole satoja vuosia vanha. Sen aloittivat norjalaiset 1800-luvulla, siirtyessään rajasulun takia suurine porolaumoineen suomen puolelle.
Niinsanottu poronhoitoalue on 36% maan pinta-alasta. Jopa sallan pohjoisosasta löytyy viiden (5) kiinnon petäjiä. Tuolta alueelta löytyy miljoonia hehtaareita hyvin kasvavia metsämaita.
Seuraava teksti on jukka bisin väitöskirjasta:
”…Suomalaiseen metsästykseen liittyy myös hallinnollinen erikoisuus, jossa vapaaehtoiset metsästäjät muodostavat hallinnon perustan. Metsästyslain kautta jaetaan hallinnollista vastuuta metsästyksen harrastajille. Kaikki metsästäjät kuuluvat jäseninä lakisääteisen kolmiportaisen riistahallinnon organisaatioon ja heillä on tähän liittyviä viranomaisvastuita ja -velvoitteita.
Metsästysseura on vuokrannut metsästysoikeuden maanomistajilta jäsenistönsä käyttöön. Metsästysseura hallinnoi seuran alueella metsästystä jäsenistönsä kautta ja päättää saaliskiintiöistä lukuun ottamatta sellaisia lajeja, jotka ovat pyyntiluvanvaraisia. Tällöin pyyntiluvat myöntää alueellinen riistanhoitopiiri, jonka hallinnossa päätöksiä ovat tekemässä metsästäjien omat edustajat.”
Sadastatuhannesta (100000) hirvenmetsästäjästä (holtiton sorkkaeläinlaiduntaja) omistaa metsää vähemmistö (40000), metsänomistajia on kuitenkin 740000. Tuossa vähemmistössä on todennäköisesti muutamia, joille hirvenlihantuotanto menee puuntuotannon edelle.
Maattomien (pienen äärimmäisen röyhkeän ja häikäilemättömän vähemmistön) holtittomien toimesta maa on jaettu jo hirvitalousalueisiin. Samat henkilöt myös myöntävät itselleen pyyntiluvat.Puhe siitä, että ”ei saatu riittävästi lupia vaikka haettiin” on silkkaa paskaa.
Kyllä muidenkin puuntuottajien (kuin minun) tulee ryhdistäytyä noiden terroristien edessä.
Aivan ylittämätön solutus oli ujuttaa metsästäjäliiton puheenjohtaja lauri kontro metsätaloustuottajajärjestön äänenkannattajan päätoimittajaksi. Vieläkin tuo MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtajan mikko tiirolan juuri tällä palstalla ylistämä käenpoika on MTK:n palveluksessa. Vaikka metsäomistajat ovat tällä hetkellä järjestön enemmistönä.Koko niinsanottu poronhoitoalue (13 miljoonaa hehtaaria) on niinsanotusti mustalla muralla. Suurimmalta osalta tuosta alasta puuttuu 0,2 metrin paksuinen jäkäläkerros, eikä ekologisesti äärimmäisen tärkeä rauduskoivu ole päässyt juuri porojen takia uusiutumaan kymmeniin vuosiin.
Poronlihaa tuo raiskio tuottaa 1,5 miljoonaa kiloa vuodessa. Saman verran sianlihaa tuotetaan 1500 hehtaarin viljoilla.
Porotalous ei ole mitään taloutta, vaan silkkaa hulluutta. Hirvittävä kiviriippa koko yhteiskunnalle, kuten muukin yhtä holtiton sorkkaeläinlaidunnus.
”Myyriä on Kainuun eteläpuolella enemmän kuin koskaan aiemmin Metlan 30-vuotisen pyyntihistorian aikana, myyrätuhojen tutkimiseen erikoistunut Otso Huitu kuvaa.”
Tuo teksti löytyy savon sanomista 09.10.2008.
Ja ottopoika (Antonin poika) jatkaa (savon sanomat 09.10.2008):
”Petoja on ollut hyvin vähän maastossa, ja se on mahdollistanut myyräkannan nousun.”Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Uskottavuuden takia pitäisi pysyä alkuperäisessä kertomuksessa.
Ottopoika (Antonin poika) kirjoittelee taas ihan mitä sattuu.
Seuraavassa asiaa. Esitin kysymykseni johtavalle erikoisasiantuntijalle (pari vuotta sitten):
Kysymys:
”Kettujen myrkkypyyntihän oli kielletty ensimmäisen kerran 1984, kunnes se kiellettiin lopullisesti muistaakseni 1993. Huomasitko millaisia seurauksia siitä oli? Ja on?Kilpisjärven biologisen aseman myyräkäppyrässä se näkyy niin, että aiemmin säännöllisen epäsäännölliset myyräsyklit häviävät ja tilalle tulee melko säännöllinen vuodenaikaisvaihtelu (keväällä vähemmän, syksyllä enemmän).”
Erikoisasiantuntijan vastaus:
”Ketun tassurautapyynti päättyi vuonna 1984 ja Bernin sopimukseen vedoten kiellettiin myrkkypyynti metsästyslain uudistuksella 1993. Merkittävin muutos myrkyn vaihtumisessa jalkanaruun on viimeksi mainitun täydellinen sääriippuvuus. Kulunut viime talvi oli samanlainen kuin talvi 1973-74, jolloin sateet tulivat räntänä ja vetenä, lämpötila muuttui heti perään pakkaselle. Tuloksena olivat pysyvät hanget, jolloin ainoa todellinen pyyntiväline – säästä riippumatta – oli myrkkypyynti.Myyräkanta todellakin noudattaa mainitsemaanne sykliä silloin, kun ottava pyynti puuttuu…”
Näitä ottopoikiahan lymyää tuon nimimerkin (Antonin poika) takana yli tusina. Hyvä että tuon siteeraamani tekstin tuottaja kysyy.
Lumikoilla ei ole osaa eikä arpaa myyräromahduksen (sellainen romahdus ei ole edes mahdollinen) kanssa eivätkä ne nälkään kuole. Ne tapetaan isompien toimesta.
Värriön tutkimusaseman henkilökunta on seurannut näätiä talvesta 1976/77 lähtien kymmeniätuhansia kilometrejä ja kerännyt kymmeniätuhansia näädänpaskoja niiden ravinnon koostumuksen selvittämiseksi.
Aina vuoteen 1983 asti myyrien määrä vaihteli niissä näytteissä10-95% välillä.1983 kiellettiin kettujen rautapyynti. Niitä oli pyydetty tutkimusaseman lähellä poronerotuspaikalla suuria määriä siihen asti.
Rautapyynnin kieltämisen jälkeen (kun kettukanta pääsi elpymään) myyrien osuus niissä näytteissä on ollut 36-80%.Tutkimusaseman toimesta on laskettu myös lumikon jäljet 6 kilometriä pitkältä laskentalinjalta talvesta 1967/68 lähtien viikoittain.
Tuossa aikasarjassa on nollavuosia (ei yhtään lumikonjälkeä koko talven aikana) kuusi (6).
Lumikon nollatalvi on esim. 1976/77, jolloin näädänpaskoissa oli myyriä 57%. Myös 1986/87 on lumikolla nollatalvi, jolloin näätien ravinnosta on ollut myyriä 70%.Pieni näyte ottopojan (Antonin poika) erikoisasiantuntevaa tekstiä vuodelta 2011 (sanatarkasti ja pilkulleen):
”…Erikoistumisesta johtuen lumikot sananmukaisesti etsivät myyriä viimeiseen hengenvetoon. Tämä lumikon ominaisuus painaa myyrämäärät romahduksen aikana pohjalukemiin.
Lumikoille saaliin loppuminen on kuolinisku. Ne hupenevat lähes olemattomiin. Se antaa taas myyrille tilaisuuden lisääntymiseen melko petovapaassa ympäristössä, ja pian niitä on jälleen joka kolossa…””Tilastojen mukaan myyräkuume on Suomessa suhteellisesti yleisempi kuin missään muualla maailmassa. Maassamme todettiin 1980-luvun puolivälissä myyräkuumetta noin 150 tapausta vuosittain (silloin kettujen tappomäärä oli nostettu ensimmäisen kerran yli 30000). Sen jälkeen määrä on noussut 150-300 tapauksella vuosittain ja vuosina 1992-1994 (jolloin kettujen tappomäärä oli jo nykyisellä tasolla, 50000-60000 vuodessa) niitä oli jokaisena vuotena jo noin 1200. Vuonna 1999 tapauksia oli noin 2300 ja vuonna 2002 vähän yli 2550, välivuosina noin 1500… …Suomessa tauti tuli uudelleen (sitä oli esiintynyt sallan rintamalohkolla, josta ovat raportoineet saksalainen k. stuhlfault vuonna 1943 ja suomalainen herman hortling vuonna 1944. Taudinkuva viittasi jossakin määrin leptospira-bakteerien aiheuttamaan tulehdukseen, mutta saksassa tutkitut näytteet antoivat kielteisen tuloksen. Tauti varmistui myyräkuumeeksi vasta paljon myöhemmin suoritettujen vasta-ainemääritysten perusteella) valokeilaan, kun munuaistauteihin erikoistunut Börje Kuhlbäck havaitsi taudintapauksia 1960-luvulla…”
Kettukanta oli aina 1960-luvulle asti riittävän vahva pitämään myyräkuumeen aiheuttajat metsämyyrät ydinhabitaatissaan eli metsissä. Ja sielläkin huomattavan pienellä alalla.
