Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset
-
Onko jollakin jäänyt leimikko ostamatta hcv-merkinnän takia? Maastulli näistä on kirjoittanut, mutta en ole ainakaan huomannut sieltä näin käyneen. Maalaillaanko tässä kuitenkin piruja seinille ilman suurempia vaikutuksia? Vai onko kuitenkin kyseessä sertifikaattien tappelu? Itsellä joitakin hehtaareja, alle kymmenen, Metso- merkinnällä metsään. fi :ssä, mutta voisi kai ne suojella korvausta vastaan, jos niistä ei kauppa syystä tai toisesta kävisi. Tuo kaikkihan on paikkatietoanalyysillä tehtyä tarkastelua ja tarkkuudet sen mukaisia.
Hallintaoikeuden pidättäminen metsän omistajanvaihdoksessa, tai minkään muun omaisuuslajin omistajanvaihdoksessa, on suurin virhe, mitä voi tehdä. Sen vähän, minkä veroissa säästää, kärsii sitten kaikessa muussa. Kyllä luopuminen pitää tehdä kerralla, viimeistään luontaista tietä.
Jos ei omista täydellä omistusoikeudella, niin olohan on kuin eunukilla: mieli tekisi, mutta kun ei pysty!
Samaa mieltä suorittavan kanssa. Kaikki ensiharvennuspuu energiaksi ja tuet pois. Kuitupuusta semmoinen hinta, että kasvatus kannattaa.
Kylä aika on oleellinen asia metsätalouden kannattavuutta tai eri sijoitustuottoja tarkasteltaessa. Se vaikuttaa monella tavalla: pienikin tuottoero muuttuu isoksi pitkällä aikavälillä ja toisaalta kaukana tulevaisuudessa olevia asioita on vaikea ennustaa.
Tuottoarvomenetelmässä joutuu tekemään oletuksia. Sen takia sitäkään ei kannata soveltaa 10-15 vuotta pitemmälle aikavälille. Inflaation voi sivuuttaa soveltamalla reaalikorkoja, jos inflaation olettaa pysyvän vakaana. Puun reaalihinta laskelmissa on oletettu useimmiten olevan vakaa, tosin historia on näyttänyt noin prosentin reaalihinnan laskua vuosittain.
Jos nyt kuitenkin laskee millä tavalla tahansa, niin kyllä metsäsijoitukselle pitäisi saada vähintään noin 5 prosentin reaalituotto tuon 10-15 vuoden aikajaksolla sijoituksen tekemisen jälkeen. Muuten asiaa ei oikein voi prosenteilla selittää, kun vaihtoehtoisia sijoituskohteita on pilvin pimein. Ja niissä ei tarvitse heilua hikipäässä raivaussahan varressa.
Sijoitusmielessä metsää ostavalle ainut järkevä tapa arvioida kauppahintaa on tuottoarvomenetelmä sovellettuna esim. seuraavalle 10-15 vuodelle. Sen jälkeiset tapahtumat ovat niin sumussa, että veikkaamiseksi menee. Tuottoarvomenetelmässä laskija pystyy määrittämään haluamansa tuottoprosentin ja arvioimaan kohdetta siltä pohjalta.
Summa-arvomenetelmän odotusarvokerroin tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että ostaja voi saada metsästään vain keskimääräistä tuottoa (3-4%) vastaavan tuoton. Ylimenevä osa lahjoitetaan myyjälle. Reilua vai ei, riippuu näkökulmasta.
Miksi sitten tuommoinen odotusarvokerroin on keksitty? Yksi näkökulma on se, että 1000-1500 euron taimikonperustamisinvestointia on vaikea selittää, jos metsikön hinta laskee ensiharvennukseen tultaessa. Odotusarvokerroin nostaa kätevästi ensiharvennusmetsikön hintaa eikä illuusiota hinnanlaskusta tule. Olen tosin nähnyt tapauksia, että sitten on innostuttu odotusarvokertomaan ensiharvennusmetsä uudistushakkuumetsää kalliimmaksi.
Itse en ole odotusarvoja maksanut. Odotusarvo kuuluu sille, joka odottaa. Jos myyjä myy metsänsä, miksi hänen pitäisi saada siivu tulevaisuuden tuotoista, kun metsästä irronnut pääoma tuottaa toisaalla. Kunhan metsien markkina kääntyy suurten ikäluokkien jälkeen normaaliksi tuottoon perustuvaksi hinnoitteluksi, niin eiköhän nuo odotusarvopuheetkin unohdeta.
Ilmaiseksi saadun metsän ei tarvitse tuottaa mitään. Jos se taas on ostettu rahalla, niin tuotto olisi syytä tietää ja tuoton olla vähintään lainakorkoja suurempi. Eihän tuo poikkea mitenkään mistään muustakaan sijoittamisesta. Jos tuotolla ei ole väliä, niin sittenhän kyse ei ole sijoittamisesta, tai sitten sitä tehdään täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella.
Kyselkääpä vaikka Tornatorin tai UPMn metsäomaisuudesta vastaavilta, tiedetäänkö siellä metsän tuotto? Varmasti ja kuviolleen, tai ainakin paras mahdollinen valistunut arvaus löytyy. Ei yksityismetsien tästä pitäisi poiketa mitenkään.
Jos koron laskeminen on itselle vaikeaa tai sitä ei vain ymmärrä, niin ei menetelmää turhaksi tee laskelmia osaaville.
Miltä luulisit Anneli Espoon näyttävän jos kaikki noin 20-30 metrin päässä taloista olevat puut kaadettaisiin jonkun oikusta? Ota vaan se vakuutus.
Nyt on se paikka nostaa kuitupuun hintaa. Jos ensiharvennuksella ei nyt hyväksytä alle 20 e, niin nousee se sieltä. Firmoilla niin isoja investointeja tehtynä ja katteet tapissa, ettei se muutamaan euroon kaadu. Vaati vain metsänomistajien yhteistä näkemystä!
Käytännössä tuolla 70 prosentin ennakolla ei ole mitään merkitystä, koska tuon kampanjan kohteena olevat leimikot hakattaisiin joka tapauksessa aika kiireaikataululla. Mutta tässä marttaliiton kesäkampanjassa on kyllä nähtävissä hyviäkin piirteitä. Tuohan on pieni askel siihen suuntaan, että puuta aletaan ostaa aktiivisesti eikä vain vastaanottaa myyntitarjouksia. Tietysti siitä on vielä pitkä matka siihen, että ostomies ottaisi puhelimen käteen ja alkaisi soitella maanomistajia läpi. Sitä odotellessa.
Mutta kun jollakin on tämmöinen kesäharvennusleimikko ja ostohalujakin näyttäisi olevan, niin nyt nuo pitää ymmärtää myös rahastaa. Kannattaa pyytää puusta riittävästi (reilusti yli listahinnan) eikä hyväksyä ensimmäistä hintaehdotusta. Sehän saattaa tässä tilanteessa toimiakin.
Metsäkeskuksesta sen verran, että viranomaista sitoo hallintolaki. Asia on hoidettava kohtuullisessa ajassa. Tässä esimerkissä tuo ei totedu. Metsäfirman osalta kyseessä on sopimusrikkomus, jos on hakattu sovitun leimikon ulkopuolella. Siitä on oikeuskäytäntöä olemassa, usein kaksinkertainen puun hinta.
Mutta ehkä pahiten tässä näkyy tuo kunnioitus metsälakikohteita kohtaan: firma ei välitä, metsäkeskus ei välitä ja palstalla olevat naureskelevat vahingolle. Laki on kuitenkin säädetty noudatettavaksi.