Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 211 - 220 (kaikkiaan 265)
  • derHorst

    Metsiä ostavat kai lapsuustaustan maaseudulla omaavat eläkeläiset tai eläkeikää lähestyvät. Kolmi-nelikymppisiä täydellisen kaupunkilaistaustan omaavia ei taida kuitenkaan paljon olla. Ja viimeksi mainittuja tulevat ostajat ovat, jos niitä ylipäätään on.

    Ja sitten on rahastot, jotka kyllä hiipuvat korkojen noustessa. Niillähän päätoimiala on rahasto-osuuksien myynti, ei itse metsätalous.

    Mutta isossa kuvassa veikkaan metsän kauppamäärien vähenemistä tulevaisuudessa. Ja hintojen hiipumista kohti järkevää tuottoarvoa. Metsät keskittyvät pikku hiljaa jollekin taholle. Ja perintönä ne tietysti kulkevat aikansa, kunnes muutaman kaupunkilaissukupolven jälkeen kiinnostus hiipuu.

    derHorst

    Pahoittelut heti alkuun, jos kirjoitan jutun vierestä, kun en viitsinyt koko ketjua lukea läpi. Pystykauppa on vallitseva olomuoto, ja sellaisena todennäköisesti tulee pysymäänkin Suomessa. Ruotsissahan näin ei  välttämättä ole, osin maanomistusrakenteestakin johtuen, joten vaihtoehtojakin maailmalla on.

    Näkisin kuitenkin Jovainin jutuissa pari hyvääkin pointtia, joskaan maataloustrakstorikorjuu ei sitä välttämättä ole. Jos ajatellaan tilannetta, että puunkorjuun tuottavuus kasvaa vaikka teknisen kehityksen johdosta, niin tuon hyödyn jakavat aluksi urakoitsijat ja teollisuus. Kun kehittyneestä tilanteesta tulee pysyvä, niin hyöty siirtyy teollisuudelle alentuvien taksojen kautta. Metsänomistaja ei hyödy tuosta koskaan, kun ei pääse korjuuketjuun osalliseksi pystykauppatavan vuoksi.

    Toinen juttu on ns. metsäosaston voitto. Joka metsäfirma tekee tulosta myös metsäosastolla (näkyy tilinpäätöksistä). Jos ajatellaan firman metsäosaston katteen (korjuu+kuljetus) olevan vaikka parikymmentä prosenttia, niin tuohon ei pystykaupoilla pääse kukaan nykytavalla kiinni. Ja firman metsäosastojen ei tarvitse olla kilpailun pakottamina edes tehokkaita, jotta tulosta tulee. Tulos säädetään puun hinnalla, vähän kuin sähkön siirtohinnassa tai vesilaitoksien taksoilla.

    Ainakin nuo pari asiaa ovat niitä, joita maksatetaan puun pystyhinnasta verrattuna siihen, että puukauppa tehtäisiin lähtökohtaisesti kilpailtuna toimituskauppana. Ja kyllä ne kuitupuun hinnassa prosentuaalisesti ovat aika isoja tehokkuustappioita.

    Firmojen kannalta pystykaupoissa on tietenkin kiistattomat strategiset etunsa, minkä vuoksi tuohon ei päästetä ketään väliin sohlaamaan. Ellei kilpailulainsäädäntöä muuteta, ja eihän sitä teollisuuden lobbausvoiman tietäen tehdä.

    derHorst

    Korkokannalla noissa laskelmissa väännetään kaukana toisistaan olevia rahasuoritteita saman hetken rahaksi. Usein nykyarvoksi esim. istutuksen ja siitä vuosikymmenien päässä siintävä hakkuutuloja. On siis aika oleellista lopputuloksen kannalta, mikä korkokanta valitaan. Periaatteessa haluttuun lopputulokseen päästään aina, kun vähän muutetaan korkokantaa. Sen oikean koron valinta onkin se vaikein kysymys.

    Tuottovaatimus kuvaa puhtaimmillaan sitä, millä tuotolla sijoitus on tekijänsä näkökulmasta järkevä. Tätä firmoissa tehdään joka päivä eri muodossaan investointeja harkittaessa. Metsätaloudessa tämän pitäisi johtaa sen kaltaiseen ajatteluun esim. istustusinvestointia harkittaessa, että paljonko enemmän siitä pitää saada esim. indeksirahastosijoitusta enemmän, jotta moiseen kannattaa ryhtyä, kun luontaisella uudistuksella pääsee ilman alkupanosta johonkin tuottoon. Metsämiehille korkolaskenta tosiaan on punainen vaate, kun ei se aina mieluisia asioita nosta esiin.

    derHorst

    Ihmettelen vähän tuota ilakointia, KKOn päätöksen johdosta tai siitä että jotkut peräsivät oikeuksiaan. Kartelli perustettiin vain ja ainoastaan puun hinnan laskemiseksi. Kyseessä lienee Suomen tähänastisen taloushistorian suurin kuppaus ennen tulevaa SOTE-uudistusta, joka tulee ajamaan heittämällä ohi. Tässä kalpenee Soneran ilmatilan osto Saksasta tai StoraEnson Amerikan valloitukset. Silti osa maanomistajista iloitsee KKOn lopputuloksesta, kai ilakoivat varastetusta polkupyörästäänkin.

    Tämä KKOn päätös avaa metsäfirmoille suoran väylän uuteen kartelliin, joka tosin toteutetaan nyt vähän fiksummin ilman UPMn muistiinpanoja. Tulemme näkemään laskevan kuitupuun hinnan, ehkä jo tästä talvesta lähtien. Sanktion vaaraa ei ole ja markkinaoikeusmaksut ovat pikkurahoja tuossa sopassa.

    Ymmärrän UPMn roolin kartellissa, kun se on oikea firma, jonka ainut tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Kuten myös Enso, jolla tosin oli noihin aikoihin iso valtion omistus. Lienee kuitenkin omistajaohjauksella peiliin katsomisen paikka. Mutta ystävämme Metsäliitto: metsänomistajien omistama osuuskunta! Se on perustettu siksi, että maanomistajat saisivat puusta kunnon hinnan, ei polkemaan sitä hintaa. Saiko kukaan potkuja tai laskua aiheutetusta vahingosta? Tehtiinkö täsmennyksiä firman strategiaan tai nostiko hallitus metelin? No eihän nyt semmoista. Jos sinulta hajotettaisiin auton peilit ja tekijä tiedettäisiin, niin haluaisitko korvauksen?

    derHorst

    Samaa mieltä Metsäkupsan kanssa. Etelä-Savo keikkuu vuodesta toiseen hakkuutilastojen kärjessä. Samaan aikaan kyseessä on yksi Suomen ikääntyneimmistä maakunnista, kun työikäiset ovat lähteneet sankoin joukoin Etelä-Suomeen. Tuo yhtälö aiheuttaa alueella lisääntyvän ostopalvelun tarpeen metsänhoitotöissä. Vaikka alihankinnalla tai yhteen isoon asiakkaaseen turvautuen alkuun ja pikku hiljaa oma isomman mittakaavan asiakashankinta käyntiin. Siinä se katekin pikku hiljaa paranee.

    derHorst

    Todellisilla kuluilla istutus (1000-1500 e / ha) + taimikonhoidot esim. 4 prosentin laskentakorolla kääntyy plussalle hyvällä tuurilla toisessa harvennuksessa ja huonossa vasta päätehakkuussa. Laskeskelin noita pari vuotta sitten aikani kuluksi aika kireillä kiertoajoilla ja lopetin istutukset niihin laskelmiin, sijoitan uudistuskulut muualle. Eli kun koron unohtaa, niin metsänomistus on pirun kannattavaa, koron kanssa ei todellakaan. Nykyarvoa tyhjästä päätehakkuuseen kuvastaa summa-arvolaskelmien paljaan maan arvo (satasia; karulla vähän satasia ja rehevällä ehkäpä max.  5 kpl satasia).

    Laskelmat olettavat puun reaalihinnan, verotuksen yms. pysyvän vakiona koko kiertoajan. Näinhän ei tosiasiassa ole, vaan reaalihinta tuppaa laskemaan, työpanos kallistumaan ja verotus kiristymään ajan kuluessa,. Tai noin on ainakin taaksepäin tarkasteltuna tapahtunut ja miksikäs se kehitys ei noin jatkuisi.

    Mutta kun kirjaa kaikki kulut tarkasti ylös ja odottaa 60-80 vuotta, niin siinä sen saa luotettavasti selville. Tuohon aikaan vaan liittyy niin paljon epävarmuustekijöitä, että muuten kukaan ei voi väittää olevansa oikeassa.

    derHorst

    Mihinkään osakkeeseen ei kannata sijoittaa vain sillä perusteella, että se on laskenut huipustaan 25-35 prosenttia. Osakkeisiin sijoittamisen kaksi elementtiä ovat osinko ja osakkeen arvon kehitys. Jos uskot niiden käyttäytyvän tuottotavoitteesi mukaan, niin silloin kannattaa harkita sijoittamista sen verran kuin kestät riskiä. Mutta ettei homma menisi veikkaamiseksi, niin kannattaa tutustua sijoitettavaan yhtiöön ja toimialaan, jotta voisi etukäteen yrittää ymmärtää mitkä tekijät em. tuottoelementteihin juuri tuossa osakkeessa vaikuttavat. Jos osakesijoittaminen olisi helppoa, niin kukaan ei kävisi päivätöissä.

    derHorst

    Tolopaisella näyttää jääneen huomaamatta, että osake on splitattu listautumisen jälkeen, ts. niitä taitaa olla jokaisella silloisella omistajallaan viisinkertainen määrä. Eli ei kokonaisarvo ole mihinkään romahtanut, vaikka yksittäisen osakkeen arvo on samassa suhteessa pienempi.

    Mutta tässä casessa rahastoyhtiön menestyksestä ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että noihin metsärahastoihin sijoittaminen olisi sitä tuottoisinta puuhaa, ehkä pikemminkin päinvastoin. Itse en millään ymmärrä, miten rahastomuotoinen voisi pitkällä aikavälillä olla merkittävästi kannattavampi tapa omistaa metsää kuin suora yksityinen omistus. Joo, ehkä yksittäisessä puukaupassa saa puun hinnassa mittakaavaetuja, mutta ne hallinnossa häviää moninkertaisesti.

    derHorst

    Tuohon visakallon kommenttiin pitää vielä lisätä se, että UPM teki saman tien pitkän hoitosopimuksen noihin Kainuun tiloihin. Loistokauppa: matalatuottoiset kohteet pois omasta taseesta ja hakkuut eli puun saanti jatkuvat entisellään kuin omista metsistä! Tuohon pitäisi pyrkiä itsekin kaikissa kaupoissa.

    derHorst

    Planterin kaltaisen logiikan omaaville rahastoja saadaankin myytyä. Mutta kun hallintopalkkio kohdistuu koko rahaston puuston arvoon eikä vain puukauppoihin.

    Moteiksi käännettynä esimerkki: rahastot myyvät 10000 kuutiota puuta. Sen tuloista 5000 kuution edestä menee rahastoyhtiölle palkkiona, 1000 motin edestä tehdään oikeaa työtä (taimikonhoitoja yms.). Loput 4000 kuutiota jakaantuvat verottajalle ja tuottoina osuuksien omistajille. Kato on välissä aikamoinen. Ei siinä euro motille lisähintaa paljon lämmitä.

    Suoralla metsäsijoituksella ei ihan noin paljon vedetä välistä, vaikka hoitaisi mahdollisimman kalliilla hoitosopimuksellakin.

Esillä 10 vastausta, 211 - 220 (kaikkiaan 265)