Olen seuraillut eri medioista pari päivää reaktioita tuohon luontopaneelin mietintöön. Sanottakoon nyt alkuun, että ei mietintö kovin realistiselta vaikuta. Mutta itse mietinnössä oli todettu ssen ehdotuksen kustannuksiksi 6,8 Mrd euroa huomioimatta vaikutuksia yhteiskuntaan muuten kuin mahdollisten suojelukorvausten kautta.

Muistellaan jokusen viikon takaista, kun kritisoin erään mhy-henkilön kommenttia monimuotoisuuden kustannuksista Päijät-Hämeessä. Hän oli arvioinut ne nykyisellään 5-10 tuhannen hehtaarihintaisiksi. Bullshittiä sanoin minä ja sanon edelleen. No mutta yhtä lailla luontopaneeli oli lasketellut samaa bullshittiä euroista. Tuohon heidän miljarimäärään oli päädytty keskimääräisellä hehtaarihinnalla reilut 5000 euroa / hehtaari, paitsi Lapin osalta oli käytetty puolta edellisestä. Kun muistetaan, että palstalaisten ja erään liitseenin puut kasvavat sen 350 m3 28 vuodessa istutuksen jälkeen ja joka uudistushakkuulta tunnutaan palstalla naputettavan sen 400-500 m3/ha, niin kuinka hyvin luulisitte luontopaneelin kustannusarvion pitävän. Hehän esittävät suojelua vanhimmasta eli ilmeisen runsaspuustoisimmasta päästä lähtien.

Aikanaanhan jonkun hallitsijan kusetustaktiikka oli se, että kun kusetaan niin se pitää tehdä niin suurieleisesti, ettei kukaan edes osaa kritisoida sitä. Kustannusten osalta tuo tuntuu menneen mediassa läpi tämän luontopaneelin ehdotuksen kohdalla. Kaikki tuijottavat suojeluprosentteja ja haukkovat henkeää, mutta miljardeissa saattaa olla aikamoinen ero esitetyn ja todellisuuden välillä. Puhumattakaan jos tarkastelu laajennettaisiin koskemaan kerrannaisvaikutuksia. Mutta ei yksikään media tainnut osata tuota kritisoida.

Hommaa voisi tarkastella yhteiskunnallisesti laajemminkin. Suojelukeskustelua käydään nyt niin suurella tunteen palolla, että moni asia jää siinä sivussa huomaamatta: eurot, itse monimuotoisuus, maanomistajat jne. Kaikilla varmaan on pointtinsa ainakin omasta mielestään, mutta keskustelijat eivät nyt vaan kohtaa asialinjalla, vaan menee mielipiteiden huuteluksi kaikkien osalta. Tosiasia lienee se, että luontopaneelin ehdotus ei tule koskaan toteutumaan murto-osaltaan eikä sitä edes EU vaadi (suojelutavoitteet (ne prosentit) EUn tasoisia sisältäen kaikki luontotyypit järvistä lähtien, ei minkään maan tai maakunnan, puhumattakaan metsien suojelutavoitteista). Mutta ihan yhtä lailla tosiasia lienee se, että metsätalous aiheuttaa omat haasteensa monimuotoisuudelle.

Kompromissihakuisuutta tässä suojelukeskustelussa kaivattaisiin varmasti kaikilta osapuolilta, niin kaikki voittaisivat. Ettei lopulta käy metsätaloudessa kuin turvetuotannolle: kiistetään kaikki ongelmat katkeraan loppuun saakka. Mutta tuo keskustelu ei tule onnistumaan niin pitkään aikaan kuin eri osapuolet suostuvat kuuntelemaan toistensa näkökulmia. Näissä hommissa se markkinavoima tuntuu olevan paras tuomari ja se on joskus aika tyly, kuten turpeen osalta nähtiin.

Tuo on oikeastaan ensimmäinen selkeä merkki yhtesikunnan muutoksen vaikutuksista metsäalaan. Tämän päivän lapsista puolet syntyy Uudellamaalla. Varsin iso siivu lopuista muutamalla kaupunkiseudulla. Kehitys on kulkenut tuota rataa oikeastaan 1990-luvun alun lamasta lähtien. Tällä on dramaattiset seuraukset metsäalaan tulevien parin-kolmen vuosikymmenen aikana. Se ulottuu paljon muuhunkin kuin metsäkoneenkuljettajiin. Jos ulkomaista työvoimaa ei ole tai robitiikka hyppele huimia askeleita, niin työvoimapulaa on maaseudulla monessa paikassa. En oikein usko, että kaupunkilaistunut suomalainen nuori yht’äkkiä sankoin joukoin maaseudulle muuttaisi.

Asiaa voi miettiä myös metsänomistuksen näkökulmasta. Perhemetsätalous, niinkuin asiaa jossakin piireissä kutsutaan, saattaa olla haasteen edessä. Toisen sukupolven kaupunkilaiseen ei välttämättä uppoa sama ajatusmaailma kuin iltamissa on totuttu. Rahastot, aktiiviset yksityiset ja yhtiöomistajat pystyvät ulosmittaamaan tuota muutosta tiettyyn pisteeseen, mutta rajoitteet on heilläkin. Vaikka nyt tuo työvoimapula, kun niitä nuoria tarvitaan muillekin aloille. Veikkaan, että olemme nähneet vasta alkutahdit metsänomistuksen keskittymisessä.

Olen parin edellisen kanssa samaa mieltä, että päätöksenteon metsätaloudessa pitää perustua tietoon ja omiin johtopäätöksiin. Tapion vahvuus on puuntuottamisen perinteissä, kyllä niillä motteja syntyy. Oman päätöksenteon vahvuus piilee siinä, että perehtyy oletuksiin suositusten takana ja testaa, millä oletusarvojen muutoksilla suositukset muuttuvat positiivisesta negatiiviseen, vaikka sitten kannattavuusnäkökulmasta. Sitten aletaan olla tilanteessa, jossa voidaan ajatella päätöksenteon taustalla olevan myös harkintaa kopioidun käytösmallin sijasta.

Tuo ei siis ole kannanotto minkään tyylin metsänkasvatususkon puolesta.

Katselin illan a-studiota. Hassi veteli täyttä bullshittia siitä, että taksonomia jäisi jotenkin vapaaehtoiseksi. Sanoisin vapaaehtoiseksi pakoksi. Mutta Hassi kyllä argumentoi asiansa hyvin, se pitää antaa vanhalle politikolle tunnustuksena. Sen sijaan Mäkihakola ja Kalmari olivat esiintyjinä aika surkeita. Tunteen palolla asian vierestä. Paremmat esiintyjät kepun pitää saada telkkariin, jos haluavat uskottavia olla.

No nythän se hallitus näyttää asettuneen taksonomiaa vastustavien puolelle. Eli mitä tästä opimme? Turhia hötkyilemättä nukkuu yönsä paremmin. Tosin tiedä sitten, onko tuolla Suomen kannalta mitään merkitystä asiassa.

Oliskohan tuo ensimmäinen onnistuminen kepulta hallituskaudella? Ja mitähän vihreät saa tästä vastineeksi?