Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset
-
Piti nyt vielä guuglettaa tuota Päijät-Hämettä. Pinta-ala 625000 ha, josta metsää 70 % eli ehkä reilut 400 000 ha. 5000 e/ha antaisi monimuotoisuuden kustannukseksi parisen miljardia. Kymppitonnilla neljä miljardia. Jokainen voi mielessään pyöritellä, miten realistisista luvuista puhutaan. Noillahan saisi viisikko kuitattua parin kuukauden – puolen vuoden valtionvelat… Siinä valossa MTKn koko maan 12 mrd voisi olla realistisempi, mutta todennäköisesti väärä sekin.
Lukuja on siis helppo heitellä. Kun niitä vähän pohtii, niin voihan aueta toisenlaisiakin näkemyksiä. 5000-10000 e/ha on älytön siinäkin mielessä, että tuossa Päijät-Hämeen metsäpinta-alassa on paljon sellaista, josta ei ikinä kuitata päätehakkuullakaan tuollaista summaa. Eli vaikka joku luku on kirjoitettu, niin se ei välttämättä ole totta. Näissä viljellään usein isoja lukuja, mutta ne pitää suhteuttaa viitekehykseensä.
En osaa Visakallolle sanoa, paljonko monimuotoisuuskustannukset tähän saakka olisivat Päijät-Hämeessä olleet, mutta eivät ainakaan 5000-10000 e/ha. Nykykustannukset tulevat lainsäädännöstä, jossa korvauselementtejä valtion puolelta, ja sitten sertifioinnista, jotka puolestaan ovat markkinaehtoisia. Markkinat hoitanevat ne, kun on edunvalvontaakin, eikös vain:)
Sitten taas noihin suojeluprosentteihin odottelisin ihan rauhassa virallista mittausta. Nyt on roiskittu 10-20-30 %, mutta ymmärtääkseni mikään noista ei ole ulkoa annettuja tiukan suojelun lukuja. Maailma ei ole tainnut kaatua yhteenkään EU-päätökseen eikä kaadu tähänkään. Ei edes suomalainen metsätalous.
Käsi ylös se, joka tietää puheena olevasta taksonomiasta niin paljon, että pystyy keskustelemaan siitä objektiivisesti. Ei nouse ainakaan omani. Nythän tuo MTKn propaganda uppoaa metsänomistajiin kuin kasvisruoka vihreiden puolukokousedustajiin. Jos luku 12 Mrd euroa olisi oikein, niin se tarkoittaisi 600 euroa / ha keskimäärin Suomen 20 miljoonalle metsähehtaarille. Puolet istutuskuusikon hinnasta, joka ei kuulemma ole investointi, vaan vuosikulu eikä edes paljon. Taannoin joku valopää mhy-ihminen esitti monimuotoisuuden kustannuksiksi Päijät-Hämeessä nykyisellään 5000-10000 e/ha, joka palstalla nyökyteltiin todeksi. Tuohan menee siis marginaaleihin ainakin tuossa maakunnassa.
Mutta vakavasti ottaen kun mitään virallista ei ole julkaistu, niin omaa harkintaa käyttävä ihminen ei hirveästi näistä huhuista perusta. Onhan meillä tutkijoitakin palstalla, joille tuo varsin pitäisi olla selvää. Taustalla väitteessä ’eu ei saa puuttua Suomen metsätalouteen’ on vahvasti myös valtapoliittinen elementti. Olisihan tuo aika tuhoisaa mm. pefc:lle (säännöt uusiksi), joka taas on yksi mhy:n perusfundamenteista. Mhy taas on tärkeä MTKlle vallankäytön elementtinä. MMMlle tuo on vähintään noloa, jos ulkopuolinen taho pystyisi osoittamaan Suomen metsätalouden kestämättömäksi, vaikka vuosikymmenet on toista väitetty. Teollisuus ei ole ymmärtääkseni hirveästi älähtänyt, heille tämä taitaa olla kilpailuetu. EK näkee taksonomian ainakin omien sivustojensa mukaan mahdollisuutena.
Eli asioilla on monta puolta. Kannattaa etsiä ja odotella faktat ja tehdä omat johtopäätökset sen jälkeen. Ettei mene ihan tunnekuohunnan roiskimiseksi.
En tajunnut nyt ihan tuota Annelin kommenttia. Ensiharvennuksesta säästyneet puut toki jatkavat kasvuaa. Osa seuraavaan harvennukseen saakka ja osa päätehakkuuseen. Aikaa noihin seuraaviin hakkuisiin vaan kuluu taas vuosikymmeniä, kakkosharvennukseen ehkä 10-20 vuotta ja päätehakkuuseen toinen mokoma kasvupaikasta ja tiheydestä riippuen.
Mutta kun aika siitä istutusinvestoinnista karkaa yhä pidemmäs, niin muussa kuin nollakoron maailmassa tulevaisuuden tulo muuttuu nykyrahassa arvioituna yhä pienemmäksi. Pitkän ajan päästä nykyhetkeen diskontatut tuotot ovat hämmästyttävän matalia. Periaatteessa maapohjan arvo kuvastaa nollasta lähdettynä kiertoajan nykyarvoa. Satasista hehtaarilla silloin puhutaan.
Jos taas ajatellaan keskimääräiseksi kieroajan tuotto-odotukseksi vaikka yleisesti käytetty 3-4 prosenttia, niin silloin odotetaan puun reaalihinnan pitävän koko kiertoajan. Onko pitänyt, no ei ole. Onko näköpiirissä vaikka kuitupuun kertaluokkainen hinnannousu tällä markkinarakenteella, no ei ole?
Kaikki tuo haastaa kaikki todella pitkän takaisinmaksuajan investoinnit, kuten istutuksen. Näistä saa ja pitää olla eri mieltä, mutta näin itse asioita pyörittelen. Ja kohta joku kommentoi, että myy metsät pois. En myy, vaan pyrin löytämään ratkaisua tähän haasteeseen.
Yksittäisistä rungoista se metsikkö syntyy, eikö. Jos nyt kuitenkin pidetään kiinni ajatuksesta, että ensiharvennuspuun hinta on nimellisestikin kutakuinkin sen aikanaan istutetun pottitaimen hinta. Aikaa tuossa välissä menee kolmisenkymmentä vuotta.
Jos puun reaalihinnassa sama meno jatkuu niin tämän päivän pottitaimi jää polkemaan telineisiin, kun maailma ympärillä etenee. Kannattaako tuo sijoitus ensiharvennuksessa kaadettavaan puuhun? Mielestäni ei millään laskuopilla, vaan pitäsi tehdä korjausliikkeitä kannattavuuden parantamiseksi tai tappion välttämiseksi. Ehkä istuttaa vain osa nykytiheydestä, uudistaa kokonaan luontaisella tai jotakin muuta? Mutta joku ratkaisu tuossa olisi tehtävä, jos asiaa rationaalisesti taloudellisessa mielessä ajattelee.
Jos tuohon ajatteluun pääsee, niin ei ole kaukana siitä ymmärryksestä, että eri aikakauden nimellishinnat tarkoittavat eri asioita (rahan arvo tuppaa alenemaan ajan kuluessa). Siitä on aika lyhyt matka korkokäsitteen ymmärtämiseen.
Olen tuosta riskin kasvamisesta (istutus vs. luontainen uudistus) Olan kanssa eri mieltä. Ja nimenomaan kun puhutaan taloudellisesta riskistä. Kyllä niissä pitää samaa korkokantaa käyttää, jos objektiivisesti haluaa tarkastella. Puuntuotoksen määrän riski on eri asia.
Jos ajatellaan yksittäistä metsikkökuviota ja uudistusinvestointia: luontainen vs. istutus. Luontaisessa sitoutuu maapohjan arvo ja siemenpuut (jotka voi ehkä myöhemmin hakata). Istutuksessa maapohja ja istutuskulut. Alkupääomaa sitoutuu siis aivan eri tavalla. Kun kiertoaika on pitkä, niin tuolla ajalla on aika oleellinen vaikutus investoinnin kannattavuuteen. Lähempänä investointia tullevat hakkuutulot ovat korkotekijän takia arvkokkaampia kuin myöhemmin tulevat, vaikka ne olisivat nimellisesti samanarvoisia. Samoin päätehakkuiden nykyarvo putoaa yllättävän pieneksi, vaikka ne olisivat nimellisesti vuosikymmenten päästä isoja.
Aikaan liittyy epävarmuuksia, joita ei voi varmuudella ennustaa. Varmaa vain on se, että istuttamalla on todennäköisesti ottanut suuremman taloudellisen riskin kuin luontaisella sijoittamalla enemmän alkupääomaa. HYvin todennäköistä on myös se, että ensiharvennettu taimi tuottaa tappiota. Emme siis voi tietää mahdollisista tuhoista, reaalihinnan vaihteluista yms., jotka kyllä iskevät aina kovemmin istutustaimeen, hyvässä tai pahassa.
Niin, tähän kannattavuuteen lienee pakko ottaa joku laajempi käsite, kun pyöritään metsätaloussektorilla. Itse miellän kannattavuuden pitkälti taloudellisten mittareiden kautta. Sillä metsätalouteen saa vertailukohtaa vaikka vaihtoehtoisiin sijoitustuotteisiin nähden. Mutta käsityksiä tuntuisi olevan muitakin. Omalla kohdallani käsitän esim. suojeluun jätetyn kuvion kannattavuusmielessä niin, että sillä ei ole tuotto-odotusta tai jäännösarvoa, vaikka ne puut siellä tosiasiassa tuulessa heiluvatkin.
Joillekin kannattavuus näyttäisi olevan sitä, että kuuset kasvavat suorassa rivissä ilman haittaavaa sekapuustoa. Toiselle se näyttäisi olevan sitä, että kolmenkymmenen vuoden päästä istutuksesta saa ensiharvennuksessa pottitaimen hinnan takaisin. Kolmannelle se ehkä on jotakin muuta.
Mutta ehkä jos kannattavuudesta puhutaan, niin jokaisen kannattaisi tehdä itselleen selväksi, mitä itse tuolla termillä tarkoittaa, ja mennä kohti sitä tavoitetta. Sitten jos noita eri tavoitteita jotenkin haluaa yhteismitallistaa tai vertailla, voi tulla joitakin käytännön vaikeuksia.
Mutta se mikä itselleni on tullut selväksi ja Annelikin artikkelista lainaa, on se, että maanomistajat aika harvoin erottavat fyysistä puuntuotantoa tai taloudellisessa mielessä mitattua kannattavuutta toisistaan. Siellä kun joutuisi siihen pirun koronlaskentaan ja eri aikakauden eurot eivät olekaan suoraan keskenään verrannollisia. Mutta lohdutuksena kaikille metsänomistajille: ihan yhtä suurta utopiaa se on valtaosalle metsäneuvojistakin. Heillä painaa niskassaan vielä omat ja organisaation tulostavoitteet, joten kovin kovaa meteliä ei kannata kannattamattomista investoinneista (kuten ensiharvennuksessa kaadettavista istutustaimista) pitää.
Ei se kaadettava taimi tiedä, kaataako sen suomalainen, virolainen vai joku muu.
Ilmeisesti minä olen nyt leimautunut Visakallon mainitsemaksi ’nimeään vaihtavaksi perskärpäs-kevytnimimerkiksi’. Pari täsmennystä tähän. Olen kirjoittanut vain tällä nimimerkillä. Perskärpäsen voi ymmärtää monella tavalla, mutta itse näkisin termin joko muita myötäilevänä tai sitten muilla tekemisiään maksattavana tahona. Ilmeisesti en ole myötäillyt, kun ärsytyskynnys nousee monella kirjoituksistani. Maksan myös suojeluni ja taimikonhoitoni (en käytä kemeraa) itse, joten ei muilla maksattaminenkaan tähän istu. Termille voi tietysti olla muitakin määrittelyitä. Kevytnimimerkki voi viitata juttujen kevyeen tasoon, mutta ole pyrkinyt pysymään asiassa muita loukkaamatta.
Olen oikeastaan nostanut tällä palstalla muutamia itse tärkeiksi kokemiani asioita esiin. Ensinnäkin metsätalouden kannattavuuteen ja erityisesti investointien kannattavuuslaskelmiin liittyviä sekä tietoiseen päätöksentekoon liittyviä kysymyksiä. Siinä ei oikein voi välttää esim. palstalaisten vihaamaa korkokantaa, sori siitä. Toiseksi olen nostanut organisaatioihin ja markkinoihin liittyviä epäkohtia. Noihinhan liittyy pitkälti menneiltä ajoilta periytyvää valtapolitiikkaa, jossa metsänomista toimii maksajana, kartelleista puhumattakaan. Kolmanneksi olen nostanut nämä monimuotoisuusasiat, jotka eivät ole mielstäni ihan jiirissä metsätalouden monimuotoisuusvaikutusten kanssa. En ole mitään täyssuojelua tai sosialisointia koskaan esittänyt, vaan menetelmäkehitystä monimuotoisuuden ja metsätalouden rinnakkaiselon näkökulmasta (ja täsmennetään, että tuo ei ole jatkuvaa kasvatusta ennen kuin joltakin menee aamukahvi väärään kurkkuun). Neljänneksi ja tärkeimmäksi asiaksi olen kokenut metsänomistajan omaan ajatteluun perustuvan päätöksenteon kehittämisen. Perinteisestihän päätösmallit on otettu ulkoa annettuina totuuksina mm. metsänhoitosuositusten ja metsäneuvonnan kautta. Mutta kun maailma ympärillä muuttuu (mm. puun reaalihinta), niin päätöksiä pitäisi pystyä perustelemaan omilla johtopäätöksillään, olivat ne mitä tahansa.
Ilmeisesti tuo asiasetti on nyt sellainen, joka ärsyttää monia. Mutta ehkä se on myös heräte jostakin joillekin. Jokainen saa touhuta tavallaan, ei se minulta ole pois, mutta ei hieman toisella tavalla ajattelevia kannattaisi lähtökohtaisesti teloittaa. Jääkiekkoilija Selänne taisi aikanaan todeta, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Sama pätee mielestäni metsätalouden harjoittamisessa.
Tuon pelkäämisen voi tietysti ilmaista niinkin, että miksi murehtia asiaa, joka ei todennäköisesti ole murhe. Pidän kuitenkin monimuotoisuuden ylläpitoa tärkeänä ja nykymenolla yleisesti ottaen riittämättömänä. Turhia uhkakuvia ei kannata maalailla millään elämänalueella. Missä nuo marketin metsät sijaitsevat?