Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kahvin makuun vaikuttaa vedenlaadun ja kahvilaadun lisäksi valmistustapa. Kahvia valmistettaessa ei vesi saa kiehua, vaan ”kiehahtaa”. Nokipannukahvia valmistettaessa saattaa kiehumista tapahtua liikaa ja valmis juoma kitkeröityy. Myös se, että kahvinporot makaavat pannussa valmiin kahvin joukossa heikentää laatua.
Itse valmistan kahvini – varsinkin termospullossa mukaan otettavan – Perkolaattorilla, joka suodattaa kahvin, eikä makuuta sitä porojen seassa. Juoma on kannussa hyvin lähellä kiehumapistettä ja sen kun kaataa vedenkeittimellä ”tulistettuun” terästermokseen, saa putelista laadukasta kahvia vielä iltapäivälläkin.
En pilaa kahviani makeuttamalla, enkä valkoisella nesteellä, vaan juon sen ”raakana”.
”Suomessakin suositun valmistajan luksuskeitin Technivorm Moccamaster KBG 741 ei testin mukaan tarjoa kahvin ystäville mitään todellista lisäarvoa halpoihin laitteisiin verrattuna.”
Saksalaisen testin mukaan halpakin keitin keittää jopa parempaa kahvia kuin huippuhintaiset.
Kääpä kuin kääpä puussa kuin puussa, on pettämätön merkki siitä, että puu on enemmän tai vähemmän laho.
No kyllä sitä sitten voisi kunnon Vietnam-veteraanin tavoin kahvikupillisen oikeaan käyttövoimakkuuteen laimennettuna kietaista. maku ehkä ei ole ihan parhaasta päästä, mutta eipä tuolla muuta vaikutusta tainnut olla terveeseen Kenraaliin.
Syrjäseudulla, jossa ei ole ajoja, ei kannata jokaisen hankkia taksilupaa, nutta pääkaupunkiseudulla se voi innokkaimpia kiinnostaa.
En kuitenkaan ainakaan öiseen aikaan suosittele käyttämään epämääräisiä kyömynokkia ja värivammaisia, jotka käyttävät vierasta aksenttia puheessaan.
Tanelille: Kyllä ne pikkutiet, joiden varrella / päässä ihmisiä asuu, on oltava auki aina.
Koulukuljetukset eivät paljoa maksa, pieniä koululaisia, joille ei koulukuljetukset kuuluisi, pitäisi pystyä laillisesti lasten vanhempien kuljettaa kimppakuljetuksina vaikka vain keskenään jakaen kustannukset.
Ambulanssikyyti on tietenkin suhteellisen kallista, mutta jo pitkät taksikyyditkin maksavat aika paljon.
Poika joutui käymään Meilahdessa lukemattomia kertoja ja reissu kesti aina yön yli.
Matkat maksoivat luokkaa 1,5 K€, joten hintaakin tuli , vaikka varmasti hoito maksoi monin verroin enemmän.
Vaiva oli kuitenkin sen verran vakava, että usein oli myös oma saattaja matkassa.
Kyllä muutaman kerran heitettiin ambulanssikeikkakin, niiden hintoja en tiedä, koska ne olivat sairaaloiden sisäisiä kuljetuksia.
”Omasta puolestani aattelen että voisi tuota kokeilla. Alkuinvestointi ei nyt ihan kauhea ole. Jossain toisessa firmassa myytävänä 50 pakurin ”saastuttamaa” tappia 170 €:lla. Valmiiksi huonossa hapessa olevia koivuja löytyy omiksi tarpeiksi.”
Onko jotenkin etua, jos koivu on ”valmiiksi huonossa hapessa”. Kun luulisin, että ei haittaa, vaikka puu olisi terve, 15 – 20 senttinen ja kovassa kasvukunnossa.
Suuri ei ole kaunista. Pienemmät sairaalat ovet monessa mielessä edullisempia kuin muutama sairaalabakteerin ja homevaurioden riivaama suursairaala.
Yliopistollisissa keskussairaaloissa on juurikin tuo ”kärki” ja niiden erikoistumisella voidaan kustannuksia vähentää hyvinkin voimakkaasti. Helsinki on vaan niin sivussa valtakunnallisesti ajatellen, että pelkästään matkakulut ja ylimääräiset yöpymiset pääkaupunkiseudulle nostavat kustannuksia sekä asiakkailla, että myös KELA:ssa.
Kun sairaaloissa on suunnilleen kaikki vuodepaikat aina täyskäytössä, niin pitänee Dollopaisen sairatuttua hänet sijoittaa ulkohoitoon kevyelle kenttävuoteelle.