Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Vapaasti käytössä kaikki mitat. Runkomuoto suosi lyhyitä pituuksia lähes joka pölkylle.
Koska te olette melkein järjestään tehneet vain sellaisia ”Perseensuteja”, niin mitäs tykkäätte Evolaisista männyistä, kun ensin tehtiin kolme 61 dm:n tukkia, sitten apteerattiin kolme tukkia, joista kaksi oli pitkänpuoleista ja kolmas = latvatukki oli sen 46 dm.
Sääntö oli silloin suunnilleen, että pienin tukki oli 46 /15, lyhempiä sai tehdä listan mukaan : 43 / 17, 40 / 17, 37 / 19, 34 / 21, 31 / 23 .
Puuki. Pieni on ollut sinun ehkä suurin puu.
Minulla on ollut 8,5 kiintoa suurin kuusirunko. Tuli 8 tukkia, eikä ollut yhtäkään haaraa, vaan suora runko. Se oli niin oksainen, että tankillinen ei riittänyt Ruotsalaissahassa. Jos olisi ollut 280:nen, niin kyllä olisi mennyt seuraavaakin puuta pitkän matkaa.
Metsänmies. Parhaita palstoja todellisuudessa olivat surkeat , oikein oksaiset pöpeliköt. Niissä taksa nousi joka osa-alueella. Sellaista – nykyisten konemiesten manaamaa ensiharvennusta, taikka jos oli järeämpää, niin oikein halvatun oksaista tm, harvahkoa ( ei tarvinnut oksia mättää mihinkään suuntaan) – palstaa vanhat metsurit kaihtoivat ja anoivat oikein, että ei vaan joutuisi sellaiseen.
Kun opetteli heti alussa oikean tekniikan, niin ne olivat parhaita, ei suinkaan silkavat mäntytukkipalstat, joissa joutui käytännössä tekemään joka puusta yhden tukin minulle, kun oltiin pystymitatulla ja samalla lohkolla, eli sellainen oli usein reunametsässä.
Minä sain usein sellaisen, kun en koskaan yrittänyt valkata, kun sellainen liuska oli tarjolla, niin se kyllä minulle kelpasi.
Mitä huonompi, sen parempi, paitsi jos oli pirusti lunta. silloin ei pienien puiden kanssa ollut kivaa, kun joutui lapioimaan.
En kyllä luottaisi tiukkoihin tilanteisiin vaijeritaljaan. Kiilat ovat paljon voimakkaampia ja halvempiakin. 25 senttisiä kiiloja vaikkapa neljä, kunnollinen moska lyöntiin = halpa ja kevyt varustus, jossa on voimaa paljon.
Itsellä on Hydraylinen – kahdeksan tonnin tunkki, jonka liikerata on n. puoli metriä. Ammattikoulussa tekivät siihen kunnollisen. piikeillä varustetun pohjalevyn ja n. 60 senttisen työntötangon hammastetulla terällä puunkylkeä varten. Tunkki on hidas, mutta tuo ei ole nopeuskilpailua … Tunkki painaa ehkä kolme – neljä kiloa ja se on kahdessa osassa, joten helppu kuljettaa vaikka henkilöauton takaboksissa.
Jätkän hankintahakkuut ovat viimevuosina jääneet omien polttopuiden hankintaan, eikä nekään ole kolmen vuoden aikana tapahtuneet yksin. Paraimmillaan on töitä tehty kahtena päivänä pystystä klapeiksi ja katon alle ja työssä on ollut vävy ja hänen kaksi poikaansa, Jätkä on toiminut masinistina.
Kunto on nyt sen oloinen, että aioin jo lähteä tempaisemaan puita nurin ja kyytiin, mutta pieni harjoituskierros traktorilla 70 senttisessä lumessa sai päähän toisenlaiset ajatukset. Kaksi korkealaitaista peräkärryä olisi tarkoitus murjaista kuivumaan, mutta toennii` jos odottelisi hankien asettumista.
Juppe. Ei tuolla työllä – vaikka tekisi sitä vaikkapa Metsämiehen mahdilla ( joka on kyllä kova, mutta oksatonta mäntyä kyllä silppuaa aika paljon, aikaa vie mittaus ja kolmosen kasaus.)
Tuohon kuusitukkileimikon hakkuutaksaan mainitsen, että se oli ”mitätön” silloin ja olisi vielä nytkin, vaikka euroiksi muutettaisiin suoraan , eli n. 6 markkaa kuutio, 6 € tänä päivänä hakkuutaksaksi ei olisi liikaa.
Pitää ottaa huomioon, että samassa leimikossa oli hieman vanhempia metsureita, joiden saalis / pv jäi alkaen 20 kiintoa ja paremmat saivat kolmekymmentä kiintoa/ pv. Sitä pystyi helposti seuraamaan tietokonetulosteista, joissa oli jokaisen kuvion pystymittauksen mukaiset puumäärät ja niiden taksat.
Ei sen puoleen: Opetushommissa maksettiin saman kokoisia tilejä, mutta vain kerran kuukaudessa…
Rane. Tulipa oltua tuolla Mikkelinkin kisoissa, turistina tosin vain. Minun mahdollisuudet loppuivat silloin, kun olin auskultoimassa opettajaksi.
Silloin vielä Pengerkodin Matti houkutteli mukaan kisan karsintaottelussa Jämsänkoskella. Muistutti siitä, että nyt on viimeinen mahdollisuus.
No sen jälkeen on säännöt muuttuneet mutta olen ollut opettajien kisoissa ja kutsukisoissa mukana ihan sen takia, kun muut tarjokkaat meiltä ovat olleet niin suekeita.
Metsänmies ja Besza. Taustaa voin valottaa hieman: Metsät olivat silloin hyvinhoidettuja Metsähallituksen metsiä, joista oli jo aikaisemmin hakattu kakki EI-tukkirungot pois. Keskikoko oli kevyesti yli kiinnon.
Hakkuumenetelmä oli silmävarainen katkonta tukille, Max 6 metriä ( 6,6 m) Latvakuitu pitkänä samaan muotoon kuin tukit. Palstat olivat eri kokisia, mutta kun tiedettiin, että Jätkäkin tulee hakkaamaan, niin sitä varten tekivät noin 600:n kuutruin palstojakin. Sellainen palsta kesti kaksi viikkoa.
Myös kalusto kului – teräketju kului loppuun kahdessa viikossa, Laippa kesti keskimäärin kolmen ketjun ajan, Samoin vetorissa.
Saha kesti kiitettävästi – Oli Huskun 280 (77 kuutioinen)
Jos olisin saanut kulkea omalla autolla, olisin sahannut joka päivä vähintään yhden tankillisen enemmän. Ja HUOM! Minulla oli helvetin kova fyysinen kunto!
Jouko oli sahauskilpailuissa aikanaan paras. Oli varmaan tosihyvä myös metsurina, mutta aina ei nuo natsaa yhteen saumattomasti.
Otollisissa olosuhteissa nuo sahaustaiturit kyllä tekivät mekoista tulosta. Meidän kaupungissa on yksi entinen kisailija, joka Metsäliiton työmailla sai tehdäkseen harjoitusmielessä isot kuusitukkirungot ihan urakkatyönä. Hän teki keskimäärin jokaiselle harjoittelupäivälleen n, 60 kiintoa – valmiiksi tavaraksi.
No se oli 1,5 – 2 kiinnon puista verraten helppoa, Minäkin tein muutaman kuukauden umpimetsässä, jossa oli paljon jopa alle puolen kuutionkin puita, säännöllisesti 1200 kiintoa kuukaudessa. Ja kuusia kaikki.
