Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Selvää vastausta ei tunnu löytyvän. Saako kysyä, että millä perusteluilla tämä yksi taho ei suostu tähän järjestelyyn? Voisi yrittää nimittäin miettiä jotain, millä ongelman voisi kiertää.
Otteita verottajan ohjeesta metsävähennysasioissa:
<h3 id=”2.1-metsän-hankintameno-ja-metsävähennyspohjan-muodostuminen”>2.1 Metsän hankintameno ja metsävähennyspohjan muodostuminen</h3>
Verotusyhtymän osakkaiden muuttaessa metsätilan määräosaisen yhteisomistuksen alueelliseksi (eli yksi kiinteistö jaetaan useammaksi itsenäiseksi kiinteistöksi kunkin yhteisomistajan omistusosuutta vastaavasti), on kyse sellaisesta yhteisomistussuhteen purkamisesta, jossa ei muodostu vastikkeellisia luovutuksia eikä uutta metsävähennyspohjaa. Jos kuitenkin tällaisessa yhteisomistussuhteen purkautumistilanteessa joku yhteisomistajista saa määräosaista omistustaan arvokkaamman metsän ja maksaa välirahaa muille yhtymän osakkaille, on maksettu väliraha hänelle metsän hankintamenoa, ja siitä muodostuu metsävähennyspohjaa.
<h3 id=”3.3-muut-erityiset-metsävähennysoikeuden-siirtymistilanteet”>3.3 Muut erityiset metsävähennysoikeuden siirtymistilanteet</h3>
Edellisen omistajan käyttämätön metsävähennysoikeus siirtyy uudelle verovelvolliselle myös eräissä sellaisissa jatkuvuusperiaatteen mukaisesti käsiteltävissä omistuksenvaihdostilanteissa, joissa ei ole kyse varsinaisesta luovutuksesta. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi vainajan metsäomaisuuden siirtyminen kuolinpesälle, kuolinpesän metsäomaisuuden jako määräosin osakkaille verotusyhtymänä hallittavaksi, verotusyhtymän yhteisomistuksen purkautuminen sopimuksella tai kiinteistötoimituksella (halkominen) sekä puolisoiden yhteisen metsätalouden harjoittamisen päättyminen toisen puolison kuoleman takia.Lähde: https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/49167/metsavahenny4/
–> Lähtisin siitä ajatuksesta, että jos kerran halottaessa käyttämätön metsävähennys siirtyy jatkuvuusperiaatteen mukaisesti eikä uutta metsävähennyspohjaa synny ellei jollekulle makseta jotain, niin ei halkomiskulujakaan voida lisätä hankintamenoon.
Toisaalta taas luovutusvoittoverotusta käsittelevän ohjeen kohdassa 8.1 todetaan, että ”Hankintamenoa ovat myös ostoon tai vaihtoon välittömästi liittyvät kustannukset, kuten esimerkiksi ostajan maksama varainsiirtovero tai leimavero, kirjausmaksu ja muut kirjauksesta aiheutuneet menot, Maanmittauslaitokselle maksetut kiinteistön erottamiskulut, ostajan maksamat välitys-, tarkastus-, arviointi- ja asianajopalkkiot sekä kuljetus-, asennus-, puhdistus- yms. menot.”
Menee nyt ääneen ajattelemiseksi, mutta ei kai halkomisessa tapahdu omaisuuden luovutusta, koska kysehän on vain oman omaisuuden erottamisesta eli yhteisomistuksen purkamisesta. Eihän halkomisen yhteydessä – jos raha ei liiku – makseta luovutusvoittoverojakaan siitä arvonnoususta, mikä yhtymäomistuksen aikana on syntynyt.
Ääneenajattelu jatkuu: tästä ratkaisusta tulee sellainen käsitys, että jos halkomisen kohteena on useita eri rekisteriyksiköitä, niin ne pitäisi ensin yhdistyttää MML:llä ja vasta sen jälkeen halkoa, tai vaihtoehtoisesti jokaiselle pitää antaa pala kiinteistöstä. Tämä koskee taas sitten varainsiirtoverotusta… https://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/2016/pohjois-suomen_hao20160072?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=Yhteisomistussuhteen%20purkaminen
Eli siis sanoiko verotäti Morizille noin vai lukeeko tuo jossain ohjeessa?
Ei muuten, mutta kun normaali verotäti ei varmaan edes tiedä, mitä eroa on lohkomisella ja halkomisella. Ironisinta on, että jos hakee Googlesta sanalla halkomiskulut, Google kysyy: tarkoititko lohkomiskulut 😀
Tässä oli toisenlainen näkemys: https://www.storaensometsa.fi/lakimiehen-palkkio-ja-metsavahennys/
Lohkomiskulujen laittaminen hankintamenoon on ihan looginen ratkaisu, mutta halkominen ei ole niin selvä, kun siinä … maallikkonäkökulmasta omistaja ei vaihdu eikä makseta mitään määräalan kauppahintaa tai muutakaan.
Pitänee tonkia asiaa enemmän joku päivä kun kerkiää.
Varmaa tietoa ei ole enkä nyt ala tähän hätään katsomaankaan. Jotenkin tulisi mieleen, että koska kaikki metsätilan muutkin toimituskustannukset (rajankäynnit, tietoimitukset ym.) ovat vähennyskelpoisia, niin miksei halkomiskustannuskin olisi. Se, että meneekö hankintamenoon vai vuosimenoihin, on minulle hämärän peitossa. Ja edelleenkään yhtymää ei halota, vaan se kiinteistö halotaan.
Lisäksi joskushan halkomisissa joutuu myös maksamaan toimituskulujen lisäksi rahaa toiselle osana ”osuuksien tasapainotusta”, sellainen tuntuisi jotenkin haiskahtavan enemmänkin hankintamenolta. Kertokaa jos google löytää jotain aiheesta.
Mitä enemmän asumistukia jaetaan, sen paremmin asuntosijoittaminen kannattaa suhteessa metsäsijoittamiseen. Tämä taas voi vaikuttaa siihen, mitä metsästä maksetaan ja toisaalta siihen, ketkä ostavat metsää vs asuntoja.
Menee nyt vähän aiheen viereen, mutta eteläisellä Pohjois-Pohjanmaalla riitelin pari vuotta sitten paikallisen mhy:n henkilön kanssa puhelimessa siitä, kasvaako metsässäni rauduskoivua. Ei kuulemma kasva siellä päinkään.
No, jostain syystä röpöoksaisia pikkutaimia ja habitukseltaan täysin rauduskoivun mallisia isoja koivuja kasvaa omistamallani kuivalla hiekkakankaalla. Eli eiköhän metsäammattilainen ole väärässä.
Mitä nyt olen metsissä pyörinyt pitkin Suomea, niin oikein lihavia rauduskoivuja löytyy aika usein nimenomaan pohjavesivaikutteisilta kankailta mäntyjen seasta.
Metsäyhtymähän ei omista mitään, vaan ne kuolinpesät omistavat. Eli siis kuolinpesät pitää jakaa, jos halutaan lopullisesti purkaa tilanne.
Kysyisin kirjoittajalta, että onko pesissä paljon muutakin omaisuutta kuin metsää ja onko eri kiinteistöjä miten paljon, eli miten helppoa jakaminen on.
(Ja omistavatko kuolinpesät nämä kiinteistöt samassa jakosuhteessa, vai onko esimerkiksi myöhemmin ostettuja lisämaita, joissa on erilaiset osuudet.)
Lisäksi pitäisi tietää, minä vuonna kysyjän vanhemmat (?) menivät naimisiin.
Havaintoja Onnibussin ikkunasta: Toivakassa ja Leivonmäellä suurin osa 40-80-vuotiaista kuusista kumartaa kohti Pietaria, oikeastaan kenenkään latva ei osoita suoraan taivaalle. Noin 3 % on ihan selvästi latva katki, juurineen kaatuneita ei ole oikeastaan lainkaan. Todennäköisesti suuri osa puista ei näytä maasta katsottuna vikaisilta ollenkaan, mutta näin kauempaa sivusta katsottuna näyttää aika pahalta. Toipuvat kyllä, ellei tule kuivaa kevätkesää, mutta runkoon jää jotain vikoja varmasti.
Joutsan puolella vaiva on paikoittainen, Hartolassa ei ole mitään.
Männyt ja koivut ovat myös Toivakka-Leivonmäki-suunnalla kunnossa.
Siitähän lähdetään, että kaikkien sukulaistätien, kesämökkien ja muiden vastaavien kohteiden läheltä kannattaa hankkia metsäpalsta, jos saa järkevällä hinnalla. Myös Lapista kannattaa ostaa yksi, jos tykkää käydä sielläpäin esim. hiihtelemässä, ja Joensuuhun menevän tien varresta, jos käy vuosittain Ilosaarirockissa. Näin siis vähennysten näkökulmasta.
Metsähän kasvaa jotain vaikkei hoito aina niin aktiivista olisikaan, perinteinen 80/20 sääntö pätee aika pitkälti myös metsässä.
Mulla on itsellä se periaate, että ostan omat metsät kantateiden 63 ja 86 vaikutuspiiristä, kun tuota reittiä tulee muusta syystä ajeltua usein. Ja valitsen tilat, joista teen tarjouksen niin, että niissä on mahdollisimman vähän työtä ja mahdollisimman hyvä arvokasvu.
Pukki tuokoon kaikille kilteille metsäihmisille paljon paketteja ja kaikille tuhmille risuja.
(Näin pääsen tekemään joulun jälkeen hyvän energiapuukaupan.)