Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 2,071 - 2,080 (kaikkiaan 4,005)
  • Jovain

    Haavan osalta voi olla niinkin päin, että jalostus on vähäistä, kun ei ole sitä haapatukin tarjontaa. Haapa on hyvää rakennuspuuta, jos muutama rakentaja jalostaja, vaikka hirsiveistämö tulisi, alkaisi markkinat avautumaan.

    On tullut kokeiltua, myös haavan kasvattamista. Ei ole onnistunut niin kuin Jeessillä, joka on suorastaan uhrautunut haavan kasvattamiselle ja on hoitanut torjunnan. Tuskin se muuten onnistuisikaan, kun tiedetään miten herkkä haapa on erilaisille viotuksille.

    Tuo haavan kaulaaminen ei tule mieleenkään, sen kasvattamista on yritettävä epäonnistumisista huolimatta. Yhdestä hyvästä haavankannosta uudistusalalla saadaan hyvinkin muutama aari hyvää haavikkoa, jos jollain opilla onnistuisi sen torjuntapuolen hoitamaan.

     

    Jovain

    Epätoivoinen yritys poistaa hieskoivut metsistä, se voidaan rinnastaa jo koivuvihaan. Tilastojenkin mukaan koivutukista yli 60 % on hieskoivua. Raudusta kannattaa suosia, mutta jo luontaisesti saadaan askelmerkit, raudus ohjautuu muualle kuin veden vaivaamille alueille.

    Jovain

    Timppa, ei mene JK kuvaamallasi tavalla. Kannattaako vielä tuossa vaiheessa aukoksi laittaa. Ensinnäkin puusta maksetaan avohintaa, myöhemmässä vaiheessa enemmän ja korjuu on avoluokkaa. Ei se korjuu ja puunhinta ole sitä mitä täällä mainostetaan, niin kuin ei JK muutenkaan.

    Saahan metsän laittaa aukoksi, mutta ensimmäinen 15 v. menee taimiston hoidossa ja toinen 15 v. ensiharvennukseen. Kolmannessa saa jo tuloa ja siinä vaiheessa jaksottainen yleensä uudistetaan.

    JK:ssa kiertoaikaa voidaan jatkaa, metsä tuottaa koko ajan, arvokasvu ja puunhinta lisääntyvät ja kustannukset vähenevät. Jos syntyy kehityskelpoinen taimisto alle, sillä voidaan jatkaa. Todennäköisempää kuitenkin on keinollinen uudistaminen.

    Kysymys on JK:sta, mutta voi olla myös jaksottaista, onhan kiertoajan jatkamiselle vaihtoehtoja. Onko sillä lopulta väliä mitä on.

     

    Jovain

    Tuskin kannattaa maalailla, on täyttä totta JK:sta mitä kerrot, mutta meneeköhän ihan kohdilleen. Jos esim. jäävä puusto on tukkia 150 m3, katsotaan se kuluksi ja verrataan tulona jaksottaisessa vaihtoehdossa. Kysymys on vähän samanlaisesta asiasta kuin Jeessin pystykaupassa, metsätalouden tuottojen kotiuttamisessa. Maksumiehenä saa olla.

    Jovain

    Visakallo: Teen puukauppaa avohakkuun sijaan JK hakkuuna, aina kun se on mahdollista. Kotiutan myös metsätalouden tuotot, en tee pystykauppaa.

    Jovain

    Ei kuitenkaan ole hyväksyttävää, että hyvitetään jaksollisen laskennallista tulosta. On sama tilanne kuin puukaupassa, hyvitetään pystykaupan laskennallista tulosta.

    Jovain

    Myös JK kaupoista on maksettu. Korjuun ja puunhinnat ovat olleet vertailukelpoisia jaksottaisen hintoihin verrattuna. Tuskin on uskottavaa, jos vertailevilla laskelmilla hyvitetään kuutioita, kuin myös euroja jaksottaisen hyväksi.

    Jovain

    JK:ssa se jäävä puusto voi olla tukkia esim. 150/50/7500. Lihotetaan vielä 15 vuotta ja uudistetaan seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla. Ei se jäävä puusto voi olla kulu, vaan on pääoma ja sen tuotto, vähennettynä kustannuksilla.

    Jovain

    Aika helppoa on mennä tässä virrassa. Ovatko ratkaisut sitten oikeita, se on jo toinen kysymys.

    Omassa toiminnassani kaikki vanhat kuusikot ovat menneet keinolliseen metsän uudistamiseen ja jaksottaisen kasvatuksen metsillä ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi järjestää tilaa jatkuvan kasvatuksen taimettumiselle, ”ponkaisuille”. Niitä ratkaisuja valitettavasti näkee ja pitäisin niitä metsän hävittämisenä, joiden osalta on syytä varautua keinolliseen metsän uudistamiseen. Kohtuudella mitkään aikarajat eivät riitä odotteluun.

    Pidän jatkuvan kasvatuksen metsinä valmiiksi taimettuneita ja vanhan metsän alle syntyneitä nuoria metsiä. Lähinnä syystä tai toisesta muodostuneita ”metsäheittoja”, jotka ovat vanhoja haka/laidunmaita, niittyjä/metsittyneitä/metsitettyjä peltoja, vanhoja kaskimaita, pilalle harsittuja metsiä jne. Joita ennen paljon uudistettiin, mutta joita myös säästettiin ja hoidettiin edelleen kasvatettavaksi.

    Tiedä miten täsmää tähän päivään, mutta tällaisia metsiä on edelleen olemassa ja niitä syntyy uusia. On myös jatkuvalle kasvatukselle jo aiemmin varattuja metsiä. Näille metsille ominaista on taimiaines, taimesta tukkipuuhun, ovat pienaukkoisia ja erirakenteisia.

    Tutkimuksella on sijansa näissä asioissa, on ollut tähän asti ja on edelleen, mennään jo toisen mittaluokan kysymyksissä, kun jaksollisen metsänkasvatuksen metsiä ollaan muuttamassa jatkuvan kasvatuksen metsiksi.

     

    Jovain

    Menetelmien epävarmuudesta se kertoo. Ei se JK toimi aina, ei toimi jaksollinenkaan aina. Tai oikeastaan toimii liiakin hyvin. Tällä hetkellä mätästetään ja istutetaan kuusen taimet. 70-luvulla äestettiin ja istutettiin männyn taimet. Välillä karsittiin ja Kemeraa on maksettu, että jollain tavalla selvitään hoitorästeistä. Peitteinen metsänkasvatus on ollut kiellettyjen listalla. Seurauksia näillä aina tuppaa olemaan.

    Tiedä mitä väliä sillä on, jos taimikko on valmiina tai syntyy aukkoon tai lakirajaan, niin kuin on tarkoitettu.  JK:ta se on, mutta jos jää syntymättä, sillä on jo väliä. Jaksollisena sitä on syytä pitää. Taimien istutukset muokkaukset raivaukset ym. sinne jaksollisen kustannuksiin ne on laskettava.

Esillä 10 vastausta, 2,071 - 2,080 (kaikkiaan 4,005)