Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Rukkasenjäljet pois on hyvä lähtökohta.
Toinen hyvä lähtökohta on olemassaolevan konekapasiteetin hyödyntäminen.
Jos joutuisin hankkimaan kaikki koneet nyt, ajattaisin puut vieraalla klapitehtaalle 3-6 m pitkänä ja klapitehtaalla vasta pätkintä, halkaisu ja säkitys. Elikkä panoksia enemmän sinne klapiin, esikuivaukseen, kuivaukseen, seulontaan, säkitykseen ja verkkosäkeissä kuivaamiseen.
Nettivideoissa on hurjaa homma, kun moto pui ja klapittaa puut pitkin metsiä. Kuka ne klapit sieltä pientareelta kerää?
Yksi pohjoisen pyörömätästyskeksijä on Toimi Holck.
Tuossa yksi juttu:
http://www.kaleva.fi/uutiset/talous/
matastaja-voitti-maaottelun/304194/Jutustelin joskus joillakin messuilla Toimin kanssa ja sitkeä kaveri tuntui olevan, vaikka monenlaista jarrumiestä on ollut kai alalla.
Jos talvella menee samaa öljyä enemmän kuin kesällä alan epäilemään, että alussa öljyä menee vähemmän ja kitka kasvaa. Laippa ja ketju lämpenevät enemmän ja kohta ketjuöljyn lämpötila kasvaa ja öljyä kuluu enemmän. Silti yleisempää lienee, että kuumana kesäpäivänä öljyä kuluisi enemmän.
Motolla lämpimillä keleillä kun kulutus meinaa kasvaa liikaa, on käytetty öljyä, jonka viskoluokka on yli 68. Sama ongelma on Keski-Euroopassa, jossa lämpimiä päiviä on enemmän. Tavallinen ISO VG68 on liian ohutta.
Öljyn tarttuvuus ketjuun ja laippaan ei johdu pelkästään lämpötilasta ja viskositeetista. Lisäaineet ja öljyn perusrakenne (lievästi polaarinen yms.) vaikuttavat myös paljon.
Taneli meinasi, että tuhkasta ei olisi apua hivenainepuutteissa.
Minä taas väitän, että tuhkassa nimenomaan on hivenravinteita mukana. Kaikki tietenkin riippuu tuhkasta (kuorituhka, kokopuu, turpeen tuhka jne.) ja hivenpuutoksista.
Voisi veikata, että kuusentaimia etenkin pelloilla kiusaava boorinpuutos ei välttämättä lähde korjaantumaan tuhkalannoituksella, mutta muutoin ainakin kokopuu- ja kuorituhkassa on hiveniä reilusti, esim. Fe, Cu, Zn jne. Boorinpuutoskin korjaantuu, jos levitysmääriä kasvattaa.
Mutta niistä kuusentaimista: Tänään viimeksi ajoin yhden kuuselle istutetun pienen peltopalan ohi (ei oma), pala aivan valtatien varressa. Neulanen on kyllä vihreää, jopa tummanvireää. Kasvu kuitenkin aivan olematonta. Kuuset näyttävät lähes katiokuusilta tai kartiovalkokuusilta. Väittäisin, että siinäkin kohteessa kokeileva voisi laittaa 10-12 t puuntuhkaa tai kuorituhkaa/ha, mutta nesteboori korjaisi tilannetta jopa nopeammin.
Sama epäilys kuin Tanelilla.
Amatimies esiin ja capsit pois.
Kerroppa Hilux oliko Unioninkadun tilaisuudessa uutta asiaa tai uutta ajattelua metsätalouteen tai puukauppaan?
Jos keski-ikä oli jo varttunutta, luulisi, että tuohon ikään mennessä alkaisi tulla jo uusia ajatuksia?
Tuuli meni bioenergian edelle Pekkarisen Maurin aikaan.
Kertokaapa politiikkaa seuraavat, miksi Mauri halusi tuulta metsäenergian sijaan. Mauri on puheissaan fiksu mies, jota on mukava kuunnella. Kun Maurin aika koitti, uskoin puunjalostuksen ja metsäenergian nousuun. Toisin kävi. Erehtyikö Mauri vai onko omassa ymmärryksessäni vikaa?
Todennäköisesti iäkäs kenttä, koska pohja on märkä. En pelaa golfia, mutta olen kyllä käynyt märällä kentällä, jossa salaojitus oli jäänyt vajaaksi, joten voin kuvitella tilanteen.
Nopeakasvuisimmat lehtipuut olisivat pajut tai poppelit (Populus-suku kattaa myös haavat). Poppeleista kannattaa valita laji, joka ei tee runsasta siemenhaituvaa eli esim. ruhtinaanpoppeli pois laskuista. Sensijaan esim. laakeripoppeli tai jättipoppeli voisivat olla sopivia. Jessen ehdottama hybridihaapa voisi myös olla mahdollinen. Pitää kuitenkin muistaa, että kasvupohja on märkä.
Märässä kasvupohjassa näillä kaikilla poppeleilla on ainakin Keski-Suomen korkeudella vaara saada märässä maassa pakkasvaurioita. Joskus kasvu jatkuu syksyllä liian pitkään ja osa latvasta saattaa paleltua.
Jos puut uusitaan ryhmänä, kannattaisi miettiä istutuksen yhteydessä salaojitusta. Samoin golfin vinkkelistä kannattaa miettiä puiden kasvutapaa. Kasvutavasta löytyy malleja mm. lähistön kasvitietteellisistä puutarhoista ja puulajipuistoista. Esim. laakeripoppeli olisi kentällä komea näky muutaman vuosikymmenen kuluttua.
Olen nähnyt aika kookkaitakin laskeutusaltaita, esim. 5 x 15 m. Eihän tuo 10 m halkaisijaltaan vielä aivan mahdoton olisi.
Ojita suo ja tee pari 10-30 m halkaisijaltaan olevaa laskeutusallasta. Altaat sen verran syväksi, että niihin mahtuu kiintoainetta. Paikoin voi jättää matalammaksi ja keskelle jopa saari, niin johan vesilinnut tykkäävät. Lupa-asioihin tuskin kannattaa takertua sen tarkemmin. Ojitussuunnitelmaan vain merkitään kookkaat altaat ja homma on sillä selvä.
Monimuotoisuuden ystävät ja sorsastajat kiittävät isojen laskeutusaltaiden tekijöitä. Samalla ojituksessa paremmat kasvupaikat saa kuivaksi ja tuottamaan.
Siinäpä yksi tärkeä syy myös Venäjän tuontiin (tai merentakaisilta puuplantaaseilta).
Venäjältä tai meren takaa saa tuotua pari junakuormaa päivässä yhdellä kaupalla.
Kotimaassa ostomiehen pitää soitella ja hipsiä kotikäynneillä. Sitten jossakin vaiheessa on nähty viidennen kerran ja juodaan taas kaffea. Saadan nimet paperiin ja puolenkymmentä rekkaa olisi saaliina tulossa.
Puun osto on hidasta ja aikaavievää hommaa. Ainakin 2-30 ha tilojen osalta.