Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Noin 15 vuotta sitten täälläkin aivan sama ja samasta syystä naapuruston pihatiet rakennettu rajaviemärin kahden puolen. Nyt siitä syttyy talviaikaan kähinä kun naapuri linkoaa tielumet naapurin tielle !
Puunkuljettaminen vieraan maan yli on sovittava aina jo ennen sen aloitusta !
Jos puut esim. se 1200 m3 on jo kuljetettu ja urat vielä näkyvissä kannattaa selvittää kuka oli hakkuuoikeuden omistaja sillä leimikolla ja pyytää siitä tilakäynti puidenomistajalta ja selvitys miten asia hoidettaisiin kuntoon.
Leimikon ostohenkilö kyllä tietää kuka organisaatiossa asiaa voisi jatkaa, jos ostohenkilö ei tunne asiaa omakseen. Kaikki merkittävät puunostajat hoitaa tämän tyyppiset unohdukset asiallisesti kuntoon.
Asian jatkokäsittely ja vastuu virheestä on sitten firman sisäistä asiaa, siitä mitä meni vikaan ja kenen toimesta.
Yleinen käytäntö tuo edellä kerrottu leimattujen runkojen poiminta suojavyöhykkeiltä on myös Väli Suomessa. Käytännön ohjeen sain Metsäkeskuksen metsäneuvojalta, että isojakin runkoja voisi poimia kunhan koneen kapasiteetti riittää siirtämään runko hakkuualueelle käsiteltäväksi.
Kätevä motomies tekee tämän miltei jälkiä jättämättä, ja lopputuloskin on yleensä silmälle ja myyjän kukkarolle mukavan näköinen.
Metsäliito Osuuskunnalla on pitkät ja kunniakkaat perinteet takanaan. Metsäliitto on perustettu jo onnen sotia kartellisoituneiden firmojen rinnalle, tavoitteena oli saada raakapuun hinnat kohoamaan.
Rakennemuutoksen ja nimen muututtua Metsä Groupiksi alkoi Itä-Suomessakin jäsenmäärät lisääntyä toiminnan monipuolistuttua.
Kuituvaltaisissa leimikoissa MG on kilpailukykyinen kun huomioi jäsen edut, mutta tukkileimikoissa ympäristön viisi yksityistä sahajaa vie kaupat monipuolisilla lajivalikoimilla hyvin usein.
On firmoilla vieläkin käytäntönä tehdä teitä ja hoitaa hakkuut koko tilalle. Näitä tiettömiä teitä on tosin nykyisin jo harvassa, esimerkkinä niistä perikuntien tilat.
Itä-Suomessa missä talvi on vielä oka vuosi tienteko kertakäyttötienä ja talvikorjuulle ei ole kalliskaan, sen voi hyvinkin saada kaupan päälle, jos leimikko on 1500-2000 km3 ja puumäärästä puolet aukkoa.
Sopimus tiloilla tiet uusille tiloille yleensä kuuluu boonuksena sopimus ehtoihin, kuten Jesse on kertonutkin.
jpjulku kyseli laatuvaatimuksia: Yleensä tavaralajit on kauppakohtaisia, ne on voimassa sen hakkuukauden. Vaihtuvia tekijöitä niissä on tukkien pituudet, paksuudet ja lisätavaralajit.
Metsänhakkuusopimuksen sopimusehdot on yleensä kauppasopimuksen takapuolella, myyjän kappale, ( on hyödyllinen luettavaksi )
Syyt mittojen vaihtumiseen on kilpailutilanne ja valmiintavaran markkinat maailmalla.
Kaikilla ostetuilla tavaralajeilla on erikseen mitta- ja laatuvaatimukset, esim oksien koot, lenkous ja ym, jotka saa kaupanteon yhteydessä pyydettäessä ostajalta.
Sahureilla tämä onkin yleistä, että raakkeja sallitan tehtävän aivan tietoisesti 3-4 %, se eliminoi laadun varmistelua. Sahurit tekee vielä yleisemmin mittaustodistuksen motomitan mukaa.
Isoilla leimikoilla automies välittää terveiset motolle, mitä kuorma sisälsi, eli kuljettaja tietää tehdessään kokonaisuuden. Tämä toimintamalli on suosittua kun kuljetusyrittäjällä on myös hakkuusta urakka.
Kyllä kokeneella motokuljettajalla on kokemuksentuomaa havaintoaineistoa, jota se käyttää kun työmaa on keskinkertaista vaikeampi, oksaisuuden tai mutkaisuuden suhteen.
Ensimmäinen yleiskartoitus jo silloin kun rungot on pystyssä, seuraava voi olla kun runko on pitkällään ja lopuksi kun runko on kourassa ja se, että miten koura käyttäytyy runkoa karsittaissa.
Silloin kun oksat alkaa olla maksimissaan ammattimiehen huomio kiintyy oliko oksakiehkurassa alkava mutka. Esim. karsintaterä jättää kuoreen merkin, eli terä vuolee kuorta, siinä kuljettajalle vahvistuu ajatus, eipä riittänyt laatu tukkiin !
Edellä kuvattu työvaihe tapahtuu niin nopeasti, ettei sitä maallikko huomaa vaikka olisi kuljettajan vieressä seuraamassa työtä.
Oma vankka näkemykseni on, ettei kuljettajien ammattitaitoa- ja kykyä soveltaa silmämääräistä arviointia voi oikeasti ali-arvioida, varsinkaan Itä-Suomen sahafirmojen motoilla, joita on minun havainto kohteina ollut enemmän.
Oksan paksuudet voi vaihdella käyttöpaikan mukaan. Yleinen oksien jakauma havupuilla Itä-Suomen sahoilla on seuraava.
Läpimitta, terveoksainen max – 19 cm = 4 cm, 21-27 cm = 5 cm ja 29 + = 6 cm, Hirsitukki 8 cm ja ratapuu 10 cm. Kuiva ja poikaoksa 1 cm pienempiä kuin tuoreoksaiset. Laatutyvissä 20 cm + oksakoko kaikilla oksilla on 1,5 cm
Huomioitavaa on oksakiehkurassa saa olla vain yksi maksimioksa. Mitta -ja laatuvaatimukset kannattaa pyytää ostajalta kauppakirjan liitteeksi.
Lenkous havutukeilla on 1 cm / m, kokotukin pituudella
