Rehevillä mailla mt ja omt kuusi puolustaa paikkansa jatkossakin erittäin hyvin. Kuusettuminen huolestuttaa minua lähinnä vt-pohjilla ja kallioalueilla joilla vuorottelevat kuivat ”töppyrät” ja rehevät notkelmat. Nämä uudistetaan nykyisin hyvin yksi oikoisesti kuuselle vaikka kuivilla kuvion osilla tulisi aktiivisesti suosia mäntyä. Kuusikoihin kannatta toki aktiivisesti koittaa saada sekoitukseksi koivua ja mäntyä. Lehtikuusi on kuriositeetti ja sopii minusta maisemaan hyvin. Hirvikannan salliessa sitä voi varsin hyvin istuttaa sekapuuksi aja ryhmiksi kuvion laidoille paikkoihin joissa korjuu on aikanaan helppoa. Järeällä lehtikuusella on markkinoita varmasti, mutta mitään isoja eriä tuskin hyvään hintaan saa kaupaksi. Kannattaa myös muistaa, että pystykarsinta on lehtikuusen kasvatuksessa pakollinen vaihe jos laadukasta sahapuuta aikoo joskus myydä. Lehtikuusi on siis harrastelupuulaji.

Jaksollisessa metsätaloudessa avohakkuu ja sen jälkeinen taimikkovaihe elvyttävät maapohjaa voimakkaasti. Täytyy muistaa, että tämä jakso kestää noin 20 vuotta ja jos 20-30v iässä ensiharvennus antaa metsänpohjaan valoa ja ravinteita runsaasti. Sulkeutunut vaihe kestaa vain 20-30v ja sitten onkin jo uudistushakkuun aika. Jatkuvassa kasvatuksessa ”kellari-ilmasto” on pysyvämpi ilmiö.

Jeesmies, niinhän minä tuossa juuri yritin selventää, että kuvion kokonaisuus täytyy huomioida kun puulajivalintaa tehdään. Ei siis joka mätästä erikseen miettien. Miten sinä tämänkin nyt väärin ymmärsit, selvän asian?

Ei se ojitusmätästys tee autuaaksi koivun kasvattajaa saati rauduskoivua jos maalajina on turve, hieno hiesu tai savi.

Mäyrän metsästystä ja vainoamista on todella vaikea ymmärtää. Joillekin luolakoiraharrastajille se tuntuu olevan se arvostetuin saalis ja ilmeisesti sen takia, että se pistää koiralle todella rajusti vastaan toisin kuin supi ja kettu. Tämän johdosta on aivan tavallista, että kettuterrieri tai mäyräkoira on metsästyksen päätteeksi paikattava eläinlääkärin toimesta ihan perusteellisesti kun mäyrä on päässyt sopivasti kiinni koiran kuonoon tai kaulaan. Joka vuosi koiria myös kuolee tässä puuhassa. No kun homma on vaarallista koiralle, niin osa metsästäjistä asiasta oikein innostuu. Minun mielestäni täysin epäeettistä touhua tällainen eläinrääkkäys. Lähinnä mäyrän takia joudutaan usein myös kaivuuhommiin koiran poissaamiseksi luolastosta. Tässä on yksi syy siihen, että minun maillani pienpetometsästykseen en ole lupaa antanut.

Näköhavaintojen suhteen minulla on toisenlaiset kokemukset, jostain syystä olen päässyt näkemään mäyrän metsässä useaan otteeseen viime vuosien aikana. Useammin minä olen metsässä mäyrän nähnyt kuin supikoiran tai ketun. Kettuja näkee kyllä kaukaa pellonlaidoilla, mutta harvoin peitteisessä metsässä.

Tässä jo aivan liian pitkäksi venyneessä ketjussa puolustellaan laatukasvatusta ja aika puhtaasti se tuntuu keskittyvän oksaisuuslaatuun. Laatua on kuitenkin sekin, että mänty säilyttää ensiharvennuksen jälkeen latvansa pahankin lumimyräkän jälkeen. Laatua on myös järeys ja se taitaakin olla kaikkein tärkein laatutekijä. Lähes kaikki toimenpiteet kannattaa tehdä järeyden kasvattamiseksi. Moneem kertaan on täälläkin todettu, että oikein huippulaadusta ei makseta kunnon hintaa tai hinta ei ainakaan tuo korvausta esimerkiksi ylipitkälle kiertoajalle. Itse olen vakuuttunut, että parhaaseen tuottoon metsätaloudessa pääsee kasvattamala järeää, mutta ei liian järeää tukkia mahdollisimman nopeasti. En näe mitään sellaista kehitystä, että huippulaadusta alettaisiin maksaa erityisen hyvää hintaa. Ei ainakaan niin hyvää, että ylipitkälle kiertoajoille saisi kohtuullisen koron. Suhdanteet vaihtelee ja kun se on kohdallaan, niin on hyvä että metsässä on tukkimitat täyttävää puustoa. Tiheikkökasvattaja joutuu suhdanteen tullen odottelmaan seuraavaa tiukkalustoisten puittensa kanssa. No kuin kasvattelee kuten kasvattelee ja kaikkihan me siirrymme ajasta ikuisuuteen viimeistään muutaman vuosikymmene jälkeen. Ja seuraava sukupolvi, tai jobbari, sitten hakkailee aukkoa miten hakkailee:)

Länsi-Suomessa on alettu tehdä kantokäsittelyä myös männiköiden kesähakkuissa vasta kolme vuotta sitten. Kantokäsittelyn tarpeellisuudesta myös Länsi-Suomessa oli kyllä tietoa jo reilun kymmenen vuoden ajan. ”Metsäklusterin” koneisto pyörii kuitenkin hitaasti ja tarpeelisiakaan uudistuksia ei saada nopeasti käytäntöön. Valitettava juttu tuo Jeesmiehen tyvitervasmännikkö. Kolhuilla ei tässä tapauksessa ole merkitystä. Männyn tyvitervas ja kuusen juurikääpä tarttuvat lähes pelkästään tuoreen kantopinnan kautta. Kuorivaurioihin iskee muut sienet.