Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Jeesmies, pellonmetsitystä on oikein tutkittukin ja aika perusteellisestikin aikaan kun pakettipeltoja enemmän laitettiin metsälle. Kaikkein tärkein lopputulos näistä tutkimuksista on yksiselitteisesti se, että pellonmetsityksessä tarvitaan lähes aina kunnollinen ja voimakas maanmuokkaus, käytännössä siis mätästys tai ojitusmätästys. Sitten tulee ravinnetalouden hoito ja kemiallinen heinäntorjunta,mutta se muokaus on se tärkein juttu.
Huomatkaa nyt muutkin, että nämä Jeesmiehen kokemukset ovat yksittäisiä ahkeran miehen esimerkkejä. Voi olla, että juuri oikeaan aikaan tehdyillä heinäyksillä taimet saa nousemaan. Olen minä nähdyt sellaisiakin pellonmetsitysaloja joita on ruohonleikkurilla niitetty useampi kerta kesässä. Minulla ei ainakaan ole niin tasaisia pellonmetsityskohteita, että se olisi onnistunut edes huonosti.
En voi sanoa, että Kainuun olosuhteet olisivat minulle tuttuja, mutta tämä lammaskasvu, eli jälkikasvu tai syyskasvu männyn osalta on minulle aivan uusi tieto. En ole sellaisesta koskaan kuullutkaan. Kuusella se on toki tuttu ilmiö, mutta se ei näyttäisi olevan minkäänlainen ongelma. Latvanvaihtoja se ei mielestäni ainakaan Suomessa aiheuta. Olisi hyviin mielenkiintoista nähdä kuvia männyn syyskasvusta ja lukea jostain lisää. Männyn siementä ei tule juurikaan siirtää etelästä pohjoiseen, eli voiko liian eteläisen alkuperän käyttäminen johtaa syyskasvuun männyllä?
Kuusen osalta taasen eteläinen siemenalkuperä saattaisi vähentää kevän hallatuhoja. Eteläinen alkuperä lähtee myöhemmin kasvuun kuin paikallinen. Tosin jos hallatuhot ovat toistuvia, niin tuskin tämä auttaa.
Jostain luin, että Neste laajentaa pienkonebensan mittarimyyntiä. Ei kuitenkaan varmaan ”metsä suomeen”, valitettavasti. Hinta on mittarilla 2,1-2,2€/ltr, eli itse olen käyttänyt pelkästään sitä. Öljyn laadussa ei tosiaan kannata tinkiä. Olen käyttänyt Stihlin öljyö stihl sahoissa ja ainakin tähän asti rahaa on riittänyt vielä perheenkin ruokkimiseen.
Kurki, onko tullut mieleen, että ehkäpä koitat kasvattaa mäntyä valtapuuna liian rehevällä pohjalla? Uudista kuuselle ainakin rehevät kivennäismaat ja sekapuuksi sitten mäntyä sen mitä tulee. Tuo taimien suoristelu kuulostaa kyllä aivan tolkuttomalta hommalta. Voitko tarkentaa missä pitäjässä metsää kasvattelat ja mikä on korkeus merenpinnasta?
Timpalle vielä, että kyllä laikkumätäs on kivennäismaalla taimelle oikein hyvä kasvupaikka kaikin puolin. Nyt vasta itsekin muistin että tälle kuoppamätästykselle on oikeakin nim eli kääntömätästys. Ja hyvä niin, koska siinähän ei kuoppaa synny ollenkaan. Kannattaa laittaa googleen ”LAIKKU- JA KÄÄNTÖMÄTÄSTYKSEN VAIKUTUS KUUSEN” niin löydät hyvän Tommi Kainulaisen hyvän opinnäytetyön aiheesta!
Ei nyt liity välttämättä ”kuoppamätästykseen”, mutta yleisemmin pohjaveden pinnan pitämistä korkealla suositellaan kyllä kylvön ja luontaisen uudistamisen yhteyteen. Mätästykselle vaihtoehto on varovainen laikutus jossa poistetaan vain raakahumuskerros, mutta ei tehdä kuoppaa. Tavoitteena paljastaa taimettumiselle otollinen maatunut turve. Tämä on hankalaa ja vaatii osaamista. Itse kyllä kokeilisin laikutusta tai ”kuoppamätästystä” ja luontaista uudistamista rämeillä kun tavoitteena on männikkö. Näin siitäkin huolimatta, että kuivatusojien avaus täytyy tehdä eri käynnillä ja ojamaiden sijoittamisessa on haasteensa. Väitän, että ojitusmätästyksen seurauksena aikaansaadut mättäät kuivuvat nekin kuivana kesänä läpikotaisin vaikka ne olisi tiivistetty. Eivät ne ainakaan siemenelle ole otollisia paikkoja, sade huuhtoo siemeniä ja sirkkataimia mättään päältä. Lisäksi siellä on alla kuitenkin se raakahumuskerros joka katkaisee kapillaarisen nousun. Tietysti jos uudistaa istuttamalla syvään, niin ongelmia ei varmaan ole. Männytkin kannattaa turvemaalla ”syväistuttaa” routa ja sade ”rouhii” mättäästä pintaa pois. Minä en vain rämeille istustusinvestointia tekisi, se on liian kallista.
Poikkeuksiakin on, eli kuusta voisin kyllä koittaa istuttaa rehevimmille rämeille. Haasteensa niillä kyllä on. Verhopuusto on varmasti tarpeen hallan torjumiseksi, mutta sitä kyllä nousee nopeasti riesaksi asti. Vakavampi ongelma lienee se, että kuusi on mäntyä paljon vaateliaampi fosforin ja kaliumin suhteen. Paksuturpeisilla rehevillä rämeillä erityisesti kaliumin huuhtoutuminen on iso ongelma. Se on vesiliukoista Rauta-PK:ssa, mutta myös tuhkassa. Ainakin yhteen lannoitukseen täytyy varautua rämekuusikon kiertoajan aikana. Kasvukin on sitten kyllä hyvää, eli kyllä se palkitsee.
Tutkimuksia muokkaustavoista on tehty, mutta en muista/osaa linkkiä tähän nyt laittaa.”Kuoppamätästys” on jo ihan valiintunut menetlmä niin kivennäis- kuin turvemailla. Metsäliitto on siinä ilmeisesti ollut aloitteellisin.
Turvemaitten osalta uudistamisasioihin on vasta viime vuosina keskitytty perusteellisemmin kun ojitusalueet alkavat tulla uudistamisikään. Avosoiden metsittäminen oli aikanaan helppoa kun suon pinnassa oli rahkasammalkerros,joka on otollinen taimettumisalusta. 60-70 luvun metsäojitusoppaita kun lukee, niin tietoa kyllä niiden osalta oli jo silloin. Parhaita kohteita olivat suot joilla oli jatkuvasti ns. vaihtuvaa taimiaineista, eli pieniä männyntaimia jotka sitten kasvaessan tukehtuivat liikaan veteen. Tällaisen alueen kun kuivatti, niin metsä lähti ilman lisätöitä kasvamaan.
No nyt sitten kun suometsä on ollut 30-60v kuivatettuna, niin pintaan on muodostunut raakahumuskerros , joka ei käytännössä taimetu ilman muokkausta.
Kurki, männyllä ei latvanvaihtoja juurikaan pitäisi tapahtua. Männynversoruoste, myyrien silmunsyönti ja hirvet tietysti poikkeuksena. Useamman metrin pituisissa puustoissa voi eläimet poissulkea. Onko männynversoruoste tuttu riesa? Laita googleen ”Metsätuho-opas” ja katso sieltä kuvat. Jos männynversoruosteenkin voit poissulkea niin kannattaa ottaa neulasnäytteet ensi talvena, saattaa nimittäin paljastua boorinpuutos.
Turvemaat ovat sitten asia erikseen. Niillähän on aina kuivatustarvetta. Taimettumisen kannalta olennaista on saada pintaan hyvin maatunutta turvetta. Se ei kuitenkaan saisi kuivua kesällä. Sen takia on hyvä, että mätäsmaat ovat suunnilleen pinnan tasossa. Hyvinmaatunut turve, joka on koholla, kun kuivuu, niin sehän ei pienestä sateesta edes kastu. Vesi valuu kuin hanhen selästä ja mättään kuivuvat rutikuiviksi ja taimet kuivahtavat. Tällaisten ”kuoppamättäiden” on todettu olevan turvemailla erittäin hyvä alusta luontaiselle uudistumiselle ja kylvölle. Ja rämeillähän ei uudistamiskuluja kannata paljoa kerryttää. Ainakin isommilla turvekuvioilla olisi usein parasta tehdä tällainen mätästys ja antaa pohjaveden samalla nousta. Kuivatusojitus tehdään sitten kun kylvö/luontainen taimettumionen on selvästi tapahtunut. Eli useammankin vuoden jälkeen. Pienillä kohteilla ei konetta kannata kahteen kertaa kuviolle tuoda, eli siellä täytyy tyytyä ”kerralla kuntoon” ketjuun.
Omilla mailla ei ole kokemuksia, mutta olen nähnyt jälkeä hiesumaalla ja rämeellä. ”Mätäs” ei tosiaan ole kovin korkea ja tiivistyy aikaamyöten, mutta mitään vesikuoppaa siitä ei ymmärtääkseni synny. Ehkäpä siinä kannattaa toimia niin, että maa otetaan kauhaan hiukan vetämällä niin että kuoppa on ehkä puolimetriä pitempi kuin mätäs. Kuopan täyttö tai mätäs tehdään sitten liikkumattomasta kauhasta niin, että maat tulevat yhteen paikkaan ja hiukan koholle. Siihen sitten voi jäädä viereen hiukan matalampi pikkukuoppa, ikäänkuin kauhanvedon aloitus. Se on kuitenkin murto-osa kooltaan laikkumättään kuippaan verrattuna. Jos kohteella ei ole kuivatustarvetta niin en usko kosteuden olevan ongelma ja kuitenkin saadaan lämpöolosuhteet kuntoon. Ja kuviolla mukava kulkea varhaisperkuussa ja muutenkin Tällaisienkaan mättäiden ei tarvitse olla isoja ainakaan kivennäismaalla, eli ei ole tarkoitus että maata otetaan ojakauhan täydeltä! Tekniikkalaji tämä varmasti on, hiesua tai savea ei tällaisessakaan mättäässä saa tulla pintaan niin paljon että pottitaimen tyveä ei saa painettua alla olevaan kunttaan. Laikkumätästyksessäkään ei pitäisi syviä kuoppia tulla, mutta melkeimpä täytyy olla muokkauksen aloituksessa mukana neuvomassa. Valitettavasti ”ammattimiehetkin” tekevät aika karmeita kuoppia vaikka ovat jo vuosia metsänpohjia muokanneet. Syynä voi olla se, että osa metsänomistajista ja ammattilaisistakin sitkeästi vaativat korkeita mättäitä.