Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
”Vaikutelmaksi kuitenkin jää, ettei jättöpuiden varominen taida ollakaan suuri ongelma.”
Vaikutelmasi on virheellinen. Jos sinullla on vaikka 2 ha:n aukkohakkuu, mistä tulee 700 mottia tukkia ja vähän kuitua, niin kyllä siinä kylkiäisinä harventavat isännän mieliksi vaikka 30 vuotta sitten istutetun pienen aukon ja muutkin harvennukset. Eli toki pitää leimikoista yrittää tehdä yhtenäisiä. Kun teet tuhannen motin leimikon, niin siinä voi olla vähän pieniläpimittaisia harvennuksiakin joukossa, kunhan leimikon olosuhteet pääsääntöisesti ovat priimaa. Mutta eri hinnat tulevat ensiharvennus, harvennus ja avohakkuu puille.
Harvennukset pelkiltäänkin ovat kysyttyjä, jos ne soveltuvat kesäkorjuuseen. Ja jatkossa tehdään varmasti kuusikon harvennuksiakin kesällä, kun kunnon talvea ei ole. 2 harvennus kuusikossa 10 – 15 vuotta ennen päätehakkuuta kesäleimikkona on varmaan ihan mahdollisuuksien rajoissa onnistua.
Mutta jos on jaksollisen kasvatuksen talviharvennuksia vielä ensi talven tarpeiksi ja kuskit vaativat parempia leimikko-olosuhteita, niin ei varmasti osteta jatkuvankasvatuksen harvennuksia, tai pieniläpimittaisia raivaamattomia leimikkoja suuressa mittakaavassa. Ihan oikein, jos näin toimitaan, lyhyt talvi pitää käyttää järkevästi.
90-luvulla Erkki Lähde luennoi, kuinka Pohjoiset havumetsät kuolevat kovaa vauhtia, harsuuntuminen ja Red belt vyöhyke olivat ne selvät merkit että kuoleminen oli jo alkanut. Sama mies kertoo että jatkuvakasvatus on taloudellisesti kannattavin kasvatusmenetelmä.
Vihreät pitävät Erkki Lähdettä sankarina, koska hän osasi valheella johdattaa ihmiset luulemaan että metsät ovat oikeasti kuolemassa ja vaikutti näin ehkä osaltaan ilmastonsuojeluun. Nyt sitten ollaan ottamassa tätä jatkuvaakasvatusta käyttöön, minä muistan vieläkin sanat: ”Hyvän asian takia kannattaa vaikka valehdella”.
Harva kai omalla nimellä kertoo kiertelemättä arkoja aiheita. Helpompi pysytellä nimimerkin takana, silloin voi avautua ehkä niissäkin asioissa, mitä ei kaverille sanoisi. Nettikeskustelu omalla nimellä voi olla henkisesti kuluttavaa. Arvostettavaa suoraselkäisyyttähän se osoittaa.
Minä ajattelin ensin että täällä jotkut metsäammattilaiset blokkaa heti jatkuvankasvatuksen keskustelut, mutta ei se ollutkaan niin. Itsekin puuduin tuohon jatkuvankasvatuksen kaikinpuoliseen edullisuuteen, joku sisäinen blokki varmaan :). Pitäisi varmaan olla osallistumatta, vaikka aihe kyllä kiinnostaa ja uskon että kasvatustavalla on paikkansa.
Tuo myyräkuume ei tule meille, jotka olemme lapsesta asti hengitäneet niitä pölyjä liitereissä. Ja onhan noita papanoita varmaan maistettukin, no se tietysti selittää persoonallisuuttakin.
Eihän niitä ollut myyrätuhoja ennen, kun metsää ei arvostettu samallalailla. Harsittiin määrämittaharsinnalla ja jätepuista kasvatettiin uusi sukupolvi, eikä edes myyrä viihdy harsitussa metsässä. No joo, kyllähän nuo heinittyvät aukot muodostavat ekologisen lokeron juuri myyrille, kettuja tarvitaan.
Mitä minä tunnen metsästäjiä, pysäyttävät auton jos näkevät ketun tai supikoiran ja kyllä se hengiltä pitää saada nopeasti, eikä se taida olla niin väliä minkä seuran mailla ollaan tai ollaanko mesässä vai tiellä. Eihän noihin kukaan puutu. Ja paha mennä neuvomaan, kun yli 70 vuotiaiden miesten elämän tehtävä ja 60 vuotta kestänyt harrastus on ollut hävittää pienpedot, kyllä fiksumpi on seurata kaukaa. Nyky nuorille ekologia dynamiikkaa on opetettu jo peruskoulussa.
Ei maaseudun asukkaillakkaan ei ole aina kaikki muumit laaksossa, kun ammutaan pienoiskiväärillä tai mikä vain käteen sattuu, ketut aina kun niitä sattuu näkymään. Kettu viha on metsänomistajalle vähän kuin pissisi omiin muroihin, mutta kai se teeren paisti on sitten ainakin tuhannen euron arvoinen ja kun metsä kasvaa kuitenkin uudestaan niin eihän sillä väliä ole vaikka taimet meneekin myyrien suuhun, eihän niitä varhaisperkauksia jaksaisi kuitenkaan tehdä, energiapuuta korjataan sitten risukoista ja kasvatellaan MT-OMT pohjilla lehtipuskia että kanalinnnut lihoaa. Kyllähän ne teeret ja metsot luontoon kuuluu siinä missä ketutkin, mutta pitäisi ymmärtää mitä on tekemässä.
Näädän penikka oli pitkän aikaa halkopinon kätköissä käärönä, olihan lapsilla mökillä hauskaa seurattavaa. Emo näyttäytyi harvemmin. Jossain vaiheessa tuo penikka lähti liikkeelle, ei se kävelyvauhtiakaan varvikossa päässyt, välillä melkein kaatui, muuttivat vissiin uuteen rauhallisempaan paikkaan.
Ketun liiikkeitäkin seurattiin, ihmeteltiin sen kulkemisia ja touhuja ja sitten äijät ampui sen ja esittelivät vielä että saatiinpas. Ihan niin kuin oltaisiin pyydetty että ammu se meidän metsän kettu.
En ihan tarkkaa muista, yhden rannikon tehtaan venäjän koivukuituhintoja katsoin aikoinaan ja kyllä ne tullien aikaan oli muistaakseni yli 50 euroa, saa siinä jo vähän sössiä kotimaan organisaatio 32 euron tienvarsi hintaisten puitten kanssa että samaan pääsee. Ja eikös Baltiasta ole tuotu paljon kalliimpaakin puuta.
Mutta nyt ei ole noita 15 euron tulleja ja rupla on halpa. Ainoa mikä estää on se että tuolla ei ole enää organisaatioita Suomalaisilla, tuoltahan peräännyttiin kun vientitullit tulivat ja kotimaan tehtaita suljettiin nopeassa tahdissa. Puuta ei sieltä nyt saada yhtäkkiä määräänsä enempää Venäläisten kalustolla, luulen mä.
