Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
”Vihreissä en tiedä ketään kansanedustajaa, joka oikeasti tajuaisi metsistä tai olisi edes kiinnostunut muusta kuin avohakkuiden vastustamisesta.”
Tässä tapauksessa kuuluu käyttää monimuotoisuus-ja ekokatastrofi-korttia ei metsäkorttia. Linkkiä ja vinkkiä sinne:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/artikkeli-1.517718
Kokoomuksen Heikki Vestman piti keväällä kovaa rähinää kun kepu ei saanut valkoposkihanhi asiaan mitään tolkkua. On allekirjoittanut myös edellä linkitetyn vhp-aloitteen.
Päivi Räsänen lupasi pari vuotta sitten, että ”pitää asiaa esillä”, ehkä voisi huomauttaa, että tilanne on mennyt entistä huonompaan.
Esimerkiksi valkohäntäpeuran metsästyksen helpottamisesta on tehty nippu lakialoitteita, toimenpidealoitteita, kirjallisia kysymyksiä jne. Alkaen vuodesta 2012 jolloin silloinen persujen edustaja Lauri Heikkilä aloitti aloitteet.
2016 Jari Leppä allekirjoitti aloitteen, joka käsiteltiin ministeriössä ja Jari torppasi itse allekirjoittamansa aloitteen maa-ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajana ja maa-ja metsätalousministerinä.
Päivi Räsänenkin teki kysymyksen, mitä aiotaan tehdä peurojen harventamiseksi, kun ajoi peurakolarin.
Viimeisimmän on tehnyt persujen Junnila, joka sekin tullaan torppaamaan.
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lakialoite/Sivut/LA_5+2020.aspx
”Käsitykseni mukaan näissä Planterin ketjuissa on maalattu, ilmeisesti ihan aiheellisesti, mielikuva siitä, että metsästysseuroista johtaa riistanhoitoyhdistysten jne kautta ketju MMM:n metsästyshallintoon, jossa metsästyksestä päätetään.”
Ei se ole ”mielikuva”, niin se menee. Olen kulkenut tien läpi. Siellä päätepysäkillä tehdään rajoituksia maanomistajan oikeuksiin esimerkiksi 500-1000 ha pinta-alarajoituksilla. Vaikka lain mukaan maanomistajalla on metsästysoikeus mailleen, niin näillä rajoituksilla hoidetaan, ettei ole oikeutta metsästää. Siihen voidaan vaikuttaa.
”Yksittäinen metsänomistaja voi toki pommittaa mielipiteellään kaikkia noita ketjun osasia, mutta todennäköisesti mikään ei silti muutu.”
Totta, Annelikin osallistui, lähetti avoimen kirjeen valtakunnalliselle riistaneuvostolle. Vastaus oli samanlainen kuin Metsälehden ministeriöön lähettämä, vastattiin johonkin muuhun kysymykseen.
Ainoa kohta, missä metsänomistajalla on suora (ei ongelmaton) vaikutusmahdollisuutensa, on nimenomaan sopimus, jolla metsästysoikeus luovutetaan toiselle.
Totta. Tilanteetkin vaihtelevat eri puolilla maata. Itse pidän kohtuuttomana kiristää ”omaa” seuraa, koska riistahallinto on sitonut heidän kätensä, eikä myönnä riittävästi lupia tilanteen korjaamiseksi. Siinä on sidottu maanomistajan ja seuran kädet.
Niin kauan kun änkyrät ovat yksittäisiä, seurat kiertelevät, mutta jos änkyröitä on vaikkapa 25 % maanomistajista, hirvijahti alkaa käydä haasteelliseksi.
Siitä seuraa vähitellen tuhojen kasvu, hirvikolarikuolemien ja vammautumisten, ennen kuin joku saa tilanteen hallintaan.
Ehdottomasti Gla kuuluu asiallisiin vaikuttajiin ja nuori-isäntä ja moni muu, joka toimii muuallakin kun tällä palstalla, kaikkia en voi tietää, missä muissa medioissa vaikuttavat.
”Etujärjestöistä olen eri mieltä. Kyllä ne kääntyvät, kun päättäjät vaihdetaan tai heidän ajatustaan vaihdetaan.”
Hyvä, että olet eri mieltä, se auttaa asian selvittämisessä. Toivottavasti löytyy uusien päättäjien myötä uusi linja, mutta nyt ei siitä ole apua.
Kun seuraa lehtiä ja mediaa, niin tulee mielikuva, että MTK ampuu kovilla, mutta näyttää, että kaikki panokset jäävät suutariksi. Ne eivät johda mihinkään toimenpiteisiin. Hyviä kannanottoja on paljon, mutta ei tule mieleen, että jotain olisi ajettu läpi suuren etujärjestön voimaa käyttäen.
Kyllä hirvikannan hoitosuunnitelman lausuntokierroksellakin oli MTK:lla hyviä korjausehdotuksia, mutta ei niitä puskettu läpi. Otetaan tähän tuttu esimerkki räikeästä tapauksesta, josta Metsälehtikin kysyi ministeriöltä, miksei korjata. MTK:kin protestoi , mutta se jäi siihen, suutariksi.
Syy tähän on mielestäni se, että MTK-organisaatiossa ja riistaorganisaatiossa istuu aika paljon samaa porukkaa ja riista vetää pitemmän korren.
”Itse lähtisin edelleen siitä, että maanomistajat ovat metsästysoikeuden vuokraajina avainasemassa ja ainoa taho, joka voi metsästäjää tiukan paikan tullen käskeä.”
Voi käskeä, mutta ei vaikuta mitään. Metsästäjät ovat harrastajia joilla ei ole mitään lain määräämää velvoitetta ampua yhtään hirveä, jos eivät halua. Itse menin tietysti ”käskyttämään” seuraa, kun hirvet ja tuhot lisääntyivät ja ymmärsin diilin niin, että metsästäjät pitävät tuhot kurissa ja saavat palkaksi metsästysmahdollisuuden ja lihat.
Totesivat kylmän viileästi, etteivät voi asialle mitään, kun eivät saa lupia. Syy löytyy yllä olevasta linkistä. Riistahallinto oli asettanut alueelle luokkaa 5 /1000 ha hirvitiheystavoitteen ja riistakeskus pihtaa lupia sen mukaan, että kanta pysyy tuossa tiheydessä.
Jos irtisanoo metsästysvuokrasopimuksen, ei alueella metsästä kukaan. Sillä 1000 hehtaarin yhtenäisen alueen vaatimusta ei saa aikaan kuin paikkakunnan oman metsästysseuran kanssa. Ei voi kilpailuttaa. Luonnollinen monopoli.
Jos metsänomistajat asettavat vuokraksi vaikka vain 2€ hehtaarille, niin se on jo pienelle 5000 ha maita hallitsevalle seuralle 10 000€ vuodessa.
”jos kyseisen alueen riistakanta (tai se tavoitetaso) on alle X. Jos riistakanta on X+1, vuokra on enemmän, jos riistakanta on X+2, vuokra on vielä enemmän, ja sitä rataa.”
Hiukan vastaavan kaavan on jo riistakeskus kehittänyt, mutta johtaako se metsästyksen kaupallistumiseen ja yhä suurempiin riistakantoihi? Halua tällaiseen ei metsänomistajilta kysytä. Linkki alla kun ei huoli kahta linkkiä samaan kommenttiin.
