Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
jatkuu…..
Tavoiteltu kanta voisi perustellusti olla jokin muukin. Valtiontalouden tarkastusvirasto teki aikanaan tarkastuskertomuksen hirvikannan säätelyjärjestelmästä. Säätelyjärjestelmä on sen jälkeen muuttunnut, mutta eri tahojen näkemykset sopivasta hirvikannasta pitänevät likimain paikkansa.
Tarkastuskertomuksesta:
”Valtiontalouden kannalta hirvi on lähinnä haitta. Myös yhteiskuntatalouden kannalta hirven arvo on nykyisellä hirvikannalla negatiivinen. Tarkastuksen perusteella hirvikannan vähentäminen kestävään taloudelliseen ja ekologiseen minimikantatasoon, 60 000 eläimen talvikantaan, olisi valtiontaloudelliselta kannalta edullista.Tiehallinnon mukaan hirvikannan tulisi olla enintään 2,5 hirveä tuhannella hehtaarilla.Tämä tarkoittaisi noin 75 000 hirven talvikantaa.
Metsäorganisaatioissa katsotaan sopivan kannan määrän olevan jopa tätä alhaisempi eli 45 000 – 60 000 hirven talvikanta.
RKTL:ssä (nykyinen Luke) esitettiin, että pienin ekologisesti kestävä ja koko maassa metsästettävä hirvikanta olisi noin 60 000 hirven talvikanta.”
Keskustelupalstan haarukka on vielä laveampi, alapää O hirveä puuntuotantoalueella ja 10 000 puuntuotantoalueen ulkopuolella. Palstalle linkitetty metsästäjäblogi, jonka kirjoittajalla 10 000 seuraajaa arveli, että ekologisesti kestävä hirvieläinkanta voisi olla jopa kymmenkertainen nykyiseen nähden, sitä ei tosin oltu perusteltu mitenkään.
Tässä keskusteluketjussa oli tarkoitus keskittyä siihen, miten hirvikannan säätely, ohjaus ja valvonta toimii, tai miten pitäisi toimia. Työnnän yhteen pötköön pitemmän tarinan, ettei joku taas lähde väliin selittämään seuratason toimintaa ja ampumaan ja raahaamaan yksittäisiä hirviä ja sotkemaan tarinaa.
Muutamia kommentteja edeltävästä keskustelusta:
”Ei mitenkään ole huomioitu eri sidosryhmien tarpeita. Hirvikanta ja mikään muukaan asia ei ole yksipuolisesti pelkän metsänomistajan asia.”
”Nykyinen hirvikannan hoito on usean interssiryhmän aikaansaannos ja neuvottelutulos.”
”Yhteisen sävelen hakeminen kaikkien osapuolien kesken johtaa puolestaan kestävämpiin ratkaisuihin.”
Nykyisen hirvikannan säätelyjärjestelmän periaatteet pohjautuvat vuonna 2014 valmistuneeseen hirvikannan hoitosuunnitelmaan. Hoitosuunnitelman valmisteluun osallistui laaja kirjo eri alan ihmisiä riistahallinnon lisäksi mm metsäntutkimuksen, liikenteen, metsätalouden asiantuntijoita ja monen muun alan asiantuntijoita. Siinä nimenomaan haettiin edellisten kommentaattoreiden peräänkuuluttamaa kompromissia ja yhteistä säveltä. Kun kukaan ei ole tyytyväinen, ovat kaikki tahot joutuneet antamaan periksi ja lopputulos kelvollinen.
Itsekin luin aikanaan luonnoksen ja ajattelin, että on se parempi kuin ei mitään suunnitelmaa, vaikka esim. MTK:n mielestäni asiallisista korjausehdotuksista ei tainnut mennä mikään läpi ja kompromissi asettui riistahallinnon mieliksi haarukan ylärajaan.
Asetetut hirvitavoitteet tarkoittavat koko maan mittakaavassa tarkasteltuna hirvien talvikannan pysyttämistä 68 000 – 85 000 hirven välillä ja keskikohta on 76 000.
”Riistaneuvoston päätös ei sido rhy:tä eikä metsästäjiä. Lupia voi vapaasti hakea maksimitiheysarvion mukaisesti ja pyrkien jopa 2,5:n/1000ha kantatiheyteen. Tuskin tulee perusteltu lupahakemus bumerangina takaisin.”
Kuten jo aiemmin tuli todettua, niin lupia tietysti saa hakea ihan miten paljon tahansa, mutta niitä ei saa.
Olisiko hyvä perustelu edellä ollut kuvakaappaus alueellisen riistaneuvoston kokouksesta, jossa sidosryhmät mukaanlukien rhy:n maanomistajat vaativat 2,5 / 1000 ha tiheyttä? Minusta olisi.
Luvat anotaan riistakeskukselta. Alueellinen riistaneuvosto kuuluu riistakeskukseen, on osa sitä. Alueellinen riistaneuvosto torppasi sidosryhmävaatimuksen 2,5 /1000 ha ja päätti jopa 5,5 /1000 ha tavoitteen. Kun lupahakemus lähetetään samaan riistakeskukseen, joka torppasi hirvitiheyden pienentämisen, niin nytkö ne hakemusmenettelyn kautta puoltaisivat hakemusmäärää, joka tähtäisi 2,5 / 1000 ha tiheyteen.
Riistahallintolaki
1 luku
Suomen riistakeskus
Suomen riistakeskusta ohjaa ja valvoo maa- ja metsätalousministeriöMetsästyslaki
”26 § (18.2.2011/159)
Hirvieläimen pyyntilupaLiikenne-, maatalous- ja metsävahinkojen huomioon ottamiseksi Suomen riistakeskuksen tulee vuosittain kuulla alueellisia sidosryhmiä. ”
Ministeri tai ministeriö ei kuitenkaan vastannut tähän Metsälehden lähettämään kysymykseen:
Tuliko asia selväksi, mistä kiikastaa, muille paitsi suorittavalle portaalle?
Röyhkeimmät toimivat alla oleva jutun mukaisesti, vähemmän röyhkeät asettavat tavoitteen sovitusti, mutta eivät pyri siihen. Fiksut asettavat tavoitteen oikein pyrkivät siihen ja pääsevätkin. Maa-ja metsätalousministeriöön meni Metsälehden lähettämä kysymys, pitäisikö Riistakeskusta valvovan ja ohjaavan ministeriön puuttua tällaiseen menettelyyn. Ei vastattu, on ilmeisesti ihan ok!
”Hakekaa niin paljon lupia , että varmasti piisaa!”Näin on tehtykin ja sen vuoksi ei kannata huolestua , jos pyyntilupien käyttöaste laskee.”
Lupia voi tietysti hakea miten paljon tahansa, mutta niitä ei hirvitalousalueelle myönnetä niin paljoa. Seurat hakevat luvat Riistakeskukselta, joka myöntää ne lähinnä Luken tekemän verostussuosituksen pohjalta. Jos tavoite on 4 / 1000 ha, niin Riistakeskus myöntää lupia vain sen määrän, että tiheys ei laske alle tavoitteen. Kaikkia lupia seurojen ei ole pakko käyttää jos siltä tuntuu, laitetaan pankkiin, jolloin lupien käyttöaste laskee ja hirvimäärä nousee.
Metsälehti 6/2018
”Eli miten noiden metsästys on mahdollista?”
Jos niitä on tarkoitus metsästää, niin mitään pyyntilupia ei tarvita, mutta metsästys on hankalaa. Varmaan vaikein metsästettävä riistaeläimistä ja vaarallinen, kaiketi vaarallisempi kuin karhu.
Suurella porukalla tehdyllä yhteisjahdilla, koirat apuna, saattaa saada jotain aikaiseksi. Lisäksi täytyy tietää mitä yritetään ampua. Hirvikannan pienennysohje, että kaadetaan aikuisia naaraita johtaa päinvastaiseen tulokseen. Ruotsissa tehtiin niin ja kanta räjähti hetkessä satoihin tuhansiin.
Sittemmin Ruotsalainen, oliko joku Pers Vensson, villisikojen laumakäyttäytymiseen ja sukupuolielämään perehtynyt tutkija havaitsi, jos villisikalauman johtava naaras ammutaan, lauman lähes kaikki muut naaraat tulevat samaan aikaan kiimaan. Laumassa emakko normaalisti suojelee porsaita ja säätelee sitä, ketkä laumasta tekevät porsaat. Jos johtava emakko ammutaan porsaita tekevät kaikki sukukypsät naaraat ja se lisää villisikakannan rähjähdysmäiseen kasvuun.
Jos taas kaadetaan vain vanhoja karjuja, villisian laumakäyttäytyminen häiriintyy, koska sukupuolijakauma vinoutuu. Seurauksena taaskin kannan suureneminen.
Verotus pitäisi aloittaa lauman pienimmistä, mikä saattaa tuntua tehottomalta, jos saaliiksi saadaan yksi pikkuporsas ja muu lauma ottaa sorkat alleen.
Siksi tästä ei taida tulla mitään ja onko tarkoituskaan?
Ministerin ohjeen ”ammuttava tavattaessa” sijaan tapaamisia pitäisi järjestää systemaattisesti. Kaikkien pitäisi tuntea laumadynamiikka ja tietää mitä yritetään saaliiksi.
Metsälehden kysymyksiin vastausten perusteella maa-ja metsätalousminiteriötä ohjaa ja valvoo kuitenkin erätalousosasto, jolla saattaa olla tavoitteena saada tämä mielenkiintoinen ja haastava saaliseläin vakiinnuttamaan paikkansa meille. Sikatilallisille ruttoineen, monen taudin reservuaari, perunanviljelijöille ja OMT-taimikonhoitajille saattaa jäädä se kuuluisa mopen osa ja lapsipuolen asema.
Saattaa olla niinkin, ettei tarkoitus ole levittää väärää mielikuvaa, vaan metsästäjät ovat oikeasti sitä mieltä, että tekevät hyvää talkootyötä koko ajan, tekemällä ”riistanhoitoa” ja ”kannanhoidollista metsästystä”. Monet metsästäjät ovat sitä mieltä, että toiset eivät ymmärrä heitä, eivätkä arvosta heidän työtään.
Se on kieltämättä outoa, että aina vertailukohdaksi hirvien ja siten myös hirvivahinkojen määrissä otetaan 2000-luvun alussa ollut huippu, lyhyt piikki. Vertailuarvoksi valitaan poikkeuksellinen tapahtuma, jotta oma toiminta saadaan näyttämään tehokkaalta. Näin ei muissa yhteyksissä koskaan tehdä, potkut tulisi työelämässä jos toiminnanohjausjärjestelmää näin suunnittelisi. Oikeammin olisi valita vertailukohdaksi vaikka liukuva keskiarvo useamman vuoden ajalta.
”Riistanhoito” ja ”kannanhoito” ovat työtä, jolla ajatellaan olevan positiivisia vaikutuksia metsästettävien ristaeläinten määrään. Toiminnan vastakkaisia tai negatiivisia vaikutuksia ei ajatella tai ne kielletään.
”Kannanhoidolla” pyritään maksimoimaan riistaeläinten lisääntyminen ja poistamaan riistaeläimiä verottavia petoja.
Ihmetellään muutamia metsästäjien vihaamia petoja:
Kanahaukka
Olen joutunut pysähtymään autolla, kun keskellä tietä oli kanahaukka kynimässä ja paloittelemassa sinisorsaa. Samoin olen metsässä tavannut kanahaukan teeren kimpussa. Kyllä kanahaukka verottaa riistalintuja, paikallisesti voi tuhota koko teeriparven. Toisaalta olen nähnyt kun kanahaukka nappaa variksen, hienosti kävi ei kauaa nokka tuhissut. Riistakeskus on tehnyt keinopesäkokeita, joissa riistakameroilla tutkitiin mitkä ovat pahimpia pesärosvoja. Varislinnut tuhosivat pesistä 50%. Mikä sitten lienee +/- tilasto kanahaukan kohdalla, variksia ja naakkoja on paikoin ihan älyttömät määrät ainoastaan ja petolinnut verottavat niitä.Supikoira, kettu ja ilves
Jos supikoira sattuu sorsan pesälle niin syöhän se munat. Se ei kuitenkaan ole erikoistunut muniin vaan on opportunisti syö erittäin monipuolisesti mitä eteen sattuu. Keinopesäkokeissa supikoirat tuhosivat 27% keinopesistä.Ilveksille on tehty voimakasta ”kannanhoidollista” metsästystä, koska se tappaa riistaeläimiä, metsäkauriin ja valkohäntäpeuran vasoja ja aikuisiakin. Toisaalta supikoirat ovat merkittävä lisä ilveksen lautasmallissa. Kettu tappaa riistalintuja, mutta se tappaa myös supikoiria (ja erityisesti myyriä), sillä supi on helppo saalis molemmille, aika kömpelö. Mikä sitten lienee +/- tilasto näiden kohdalla.
Itse olen seurannut merikotkan elpymistä sukupuuton partaalta. On se komea lintu, kun mennä viuhahtaa kymmenen metrin korkeudella pään yli. Siipien kärkiväli on samaa luokkaa kuin oma käsien kärkiväli. Aluksi näytti hyvältä kun lisääntyvä kanta keksi ruoakseen liikaa lisääntyneet merimetsot, ne olivat helppoa saalista. Sitten iski paniikki, kun ne alkoivat vainota haahkoja. Paljailla ulkoluodoilla pesivillä haahkoilla ei aiemmin ollut juuri vihollisia, minkitkään eivät löytäneet tietään uloimmille luodoille. Nyt merikotkat napsivat kaikki poikaset ja haahkakanta romahti.
Haahkat alkoivat sopeutua ja siirtyivät pesimään sisäsaaristoon, jossa oli saarissa peitteisyyttä ja piilopaikkoja. Siellä on sitten vastassa minkit. Tilannne on kuitenkin parempi, näkyi keväällä muutamia poikueita selvinneen pahimmasta.
Luonnolla on ihmeellinen kyky sopeutua ja etsiä tasapaino, mutta jokin ihmisen tekemä ”kannanhoito” saattaa järkyttää sitä tasapainon etsimistä vakavasti.
Petteri on erittäin erinomainen, mutta esityksessä oli kuitenkin yksi särö.
Hän sanoi jotenkin, ettei lentoliikenteen päästöillä ole isossa kuvasssa mitään vaikutusta.
Lentoliikenteen kasvihuonepäästöt ovat laskentatavasta ja laskijasta riippuen noin 2-3% maailman päästöistä ja olivat kovassa nousussa ennen virusta.
Suomen kasvihuonepäästöt ovat noin 0,14% maailman päästöistä. Jos hän olisi loihe lausumahan, että Suomen ja parinkymmenen muun samakokoisen maan päästöillä ei ole mitään merkitystä, olisi nousuut rähinä. Korjaa Petteri tämä jotenkin, niin sitten on perfect.
