Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Ei sitä NNA laskelmaa kuitenkaan kannata heittää kokonaan roskakoriin. Taitaa jaksollisen kasvatuksen uudistamiseen liittyä yhtä paljon epävarmuuksia, kuin korkolaskelmiinkin.
Itselläni on pari kuviota, jotka olen uudistanut kolmeen kertaan kuluja on varmaan 2000…2500€ /ha. Ensin teki tepposet luonto ja sitten kahdelle uudistukselle nelijalkaiset. Edelleen ollaan lähtöruudussa. Missä tahansa muussa liiketoiminnassa tämä johtaisi konkursiin, mutta metsässä lyödään päätä mäntyyn ja jatketaan niin kauan, että onnistuu.
Jatkossa rehevät OMT alueet kannattaa täällä istuttaa kuuselle, mutta kaikki muu kannattaa jättää herran haltuun jatkuvaan pusikon kasvatukseen.
Vielä kansalaisaloitepohdiskelua.
Se, että hirvieläinmäärien tavoitteet ovat sidosyhmien hyväksymällä tasolla olisi hyvä parannus. Vhp-alueella sidosryhmäkäsitettä pitäisi lisäksi laajentaa ja kyseenalaistaa ”riistahoito” sen osalta.
Valkohäntäkauris on todettu Varsinais-Suomessa paikallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, joten lisääminen ruokinnalla ja metsästysrajoituksilla tuntuu kummalliselta.
http://www.vieraslajit.fi/lajit/MX.47629/show
Jossain päin hirvien suhteen on ongelmana, että tavoitteet ovat kohdallaan, mutta tavoitteisiin ei päästä. Myös niihin tilanteisiin tarvittaisiin parannusta. En usko, että tilanne ratkeaa nuorten metsästäjien riistahoitomaksun pudottamisella 19€ vuodessa, eikä tunnu vierailjakorttikaan auttavan. Nyt vaan todetaan, että tilanne tulee pahenemaan koko ajan ja niinhän siinä käy.
Ei tälle eduskunnalle, mutta kuusi kuukautta on aikaa kerätä, joten ennen uuden valintaakin voisi aloittaa?
”Riittäisikö aloitteen sisällöksi yksinkertaisesti se, että sidosryhmien tahtotila hirvikannan ja valkohäntäpeurakannan enimmäistasosta olisi alueellista riistaneuvostoa velvoittava”
Maalaisjärjellä ajatellen yksikertaisimmillan juuri näin ja jos nykyinen alueellinen riistaneuvostosysteemi jatkuu, niin riistaneuvoston sidosryhmät voisivat tehdä myös velvoittavan päätöksen vhp ”tavoite”määristä.
En minäkään sotkisi sutta asiaan, mutta ajatus oli saadaa myös susista huolestuneiden allekirjoituksia, koska ne saattaisivat ratkaista saako riittävän määrän allekirjoituksia. Hirvieläinkannan parempi kontrollointi vähentäisi ehkä susiongelmaakin.
Esille tuotiin mahdollisuus tehdä kansalaisaloite, mietitäänpä asiaa.
Kansalaisaloite ”Avohakkuiden lopettamiseksi valtion mailla” saavutti 50 000 allekirjoittajan rajan, mutta sitä ajoivat kansalaisjärjestöt ja asia sai aivan valtavasti medianäkyvyyttä.
Jos tehdään kansalaisaloite ”Hirvikannan vähentämiseksi”, sillä ei ole mitään mahdollisuutta saada tarvittavaa näkyvyyttä ja allekirjoittajien määrää, lisäksi suuri osa vahingonkärsijöistä on sellaisia, jotka eivät edes osaa allekirjoittaa aloitetta netissä, eikä paperilomakkeilla asia hoidu.
Edes kansalaisaloite ”Susivahinkojen estäminen” saavutti vain 30 000 allekirjoittajan määrän vaikka asia on jatkuvasti esillä ja mediasta välittyy kuva, että se on paljon suurempi ongelma kuin suuri hirvikanta.
Jos kansalaisaloitteen tekisi hirvieläinasiasta siinä pitäisi naittaa yhteen hirvieläinvahinkojen ja petoeläinvahinkojen (susi) vähentäminen. Lisäksi aloiteeseen pitäisi ottaa mukaan liikenneturvallisuuden parantaminen, punkkien välittäminen tautien vähentäminen ja luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen.
Kaikki nämä ovat kytköksissä hirvieläinmäärään ja voidaan siten ottaa mukaan aloitteen perusteluihin. Jo otsikko pitäisi olla sellainen, että se herättäisi kaikkien edellämainituista asioista huolestuneiden mielenkiinnon ja jotain kautta aloitteelle pitäisi saada medianäkyvyyttä. Tällöin saattaisi olla mahdollista saavuttaa 50 000 määrä.
Aloitteessa olisi kysymys siitä minkä tahon yhteiskunnassa tulisi päättää hirvi-ja petoelänkantojen tavoitetasot, eikä siitä, että määrätään helikopterit taivaalle tappamaan kaikki hirvet. Lyhyesti sanottuna, onko oikein, että ainoastaan hyödynsaajalla on sananvalta asiassa, eikä vahingonkärsijöillä minkäälaista mahdollisuutta vaikuttaa.
Aloiteen tekijöinä ja vastuuhenkilöinä pitäisi olla uskottavat tahot, jotain tämäntapaista: Metsätieteen emeritusprofessori… tohtori… punkkitutkija… liikenneturva-asiantuntija….
”Jos se johtaa heikompaan kokonaiskuvaan hirvikannoista (Riistakeskuksen ja Luken resurssit heikkenevät), kannanhoidon suunnitelmallisuus kärsii.”
Jo pelkistä hirvikolareista saisi helpommalla huomattavasti tarkemman käsityksen kannan koosta ja rakenteesta kuin nykyisellä systeemillä.
”helppo ratkaisu olisi poistaa 1000ha pinta-ala vaatimus ja lopettaa riistaneuvostot.”
Kerropa vielä miten toimeenpanemme helposti tämän ratkaisun?
Vaikka kaikissa mahdollisissa lähteissä on todettu, että hirvikannoilla yli 4 /1000 ha tulee metsätaloudelle vakavia hirvituhoja, niin meidän alueellinen riistaneuvostomme päättää tavoitekannaksi kahdelle hirvitalousalueella 4…5 / 1000 ha. Kaikki sidosryhmät protestoivat, mutta emme voi mitenkään vaikuttaa asiaan ja se nuijitaan riistaneuvoston toimesta päätetyksi. Kaikki valta on keskitetty riistahallinnolle, joka on käsittänyt tehtäväkseen hirvieläinkantojen maksimoinnin yhteiskunnan sietokyvyn ylärajalle ja jopa yli. Lain mukaan sillä on myös vastuu, mutta sitä lakia ei kukaan riistakeskuksen ulkopuolinen valvo.
Riistahallintolaki sanoo, että vahingot eivät saa olla kohtuuttomia, mutta alueellinen riistaneuvosto saa päättää tavoitekannaksi hirvitiheyden, jolla vahingot ovat kohtuuttomia. Herätys MTK, olisiko syytä puuttua asiaan ja hoittaa hirvitiheyskatto ja joku roti tavoitteisiin! Jos tavoittesiin pääsy ei onnistu, pitää esteitä poistaa, metsästys mahdollisimman helpoksi.
Ajattelin, että tässä ketjussa olisi keskusteltu voiko rahalla ja sen kohdentamiselle jotenkin parantaa tilannetta metsänomistajien kannalta.
Gla oli sitä mieltä, että nykyinen systeemi on rahan käytön kannalta hyvä. Maat luovutetaan metsästäjien käyttöön vastikkeetta ja asennekasvatuksella ja vaikuttamisella saadaan hirvieläinkanta laskettua hyväksyttävälle tasolle. Miten se vaikuttaminen sitten tapahtuisi?
Metsänomistajien etujärjestö pitäisi olla MTK. Hirvivahinkoasiassa se ei sitä ole. Vetoomuksia ja vaatimuksia hirvieläinkannan pienentämiseksi MTK kirjoittaa näkyvästi ja yrittää antaa sellaisen kuvan, että kovasti yritetään. Mitään konkreettista ei kuitenkaan ole koskaan tehty, ei mitään, ei haluta. MTK:lla olisi kuitenkin suuren ammattijärjestön ”asearsenaali” käytettävissä. Paljon pienemmätkin etujärjestöt pistävät yhteiskuntaa polvilleen aivan mitättömien asioiden vuoksi.
Metsänomistajilla ei ole minkäänlaista edunvalvontaa tai etujärjestöä. Toisaalta metsänomistajat ovat niin sekalaista seurakuntaa, että edunvalvontaa ei ole helppo järjestääkään.
Metsäteollisuus tykkää kovasti, kun saa halvalla kuitupuut, ei sitä yhtään haittaa, jos se muuttuu entistä ennemmän hirven järsimäksi tyvipölliksi 18€ / m3? Joten metsäteollisuudelle nykyinen hirvipolitiikka lienee oikein ihanteellista ja metsäteollisuudella on vaikutusvaltaa.
Itse olen tutkinut ja testannut kaikki mahdolliset tavat vaikuttaa. Jäljellä on yksi, metsänomistajan ainoa keino näyttäisi olevan metsästysoikeuden käyttö tavalla tai toisella.
Ääripää olisi käyttää metsästysoikeutta niin, että vaikutukset ovat samat kuin lakolla.
Jos metsänomistajat alkaisivat periä hirvieläinten metsille aiheuttamat vahingot maanvuokran kautta, olkoon nyt vaikka 100 miljoonaa vuodessa, niin johan alkaisi tapahtua. Jokainen nostaisi vuokran vaikka 15€ / ha tasolle. Jos vuokria ei maksettaisi pilkkoutuisivat käytännössä lähes kaikki yhtenäiset yli 1000 ha alueet ja hirvenmetsästys loppuisi monilla alueilla. Kolme vuoden päästä hirviä olisi 300 000 …400 000. Metsänomistajat kärsivät, tuhokorvaushakemuksia tulisi kymmenien miljoonien edestä ja järjestelmä kaatuisi. Autoilijat kärsivät, SRVA järjestelmä kaatuisi, yhteiskunta ajautuisi kaaokseen, mutta näinhän lakossa käy kaikki kärsivät ja sitten alkaa löytyä ratkaisu.
Näennäisesti syyllisiä olisivat metsästysseurat, jotka eivät suostu maksamaan vuokraa, joka vastaisi vuokrantajalle aiheutuvia kuluja. Se olisi taas väärin, sillä täällä ei ole lupapolitiikalla metsästäjille annettu mahdollisuutta pitää hirvikantaa kurissa.
Joten metsästysseurat laittakaa painetta sinne oman organisaationne huipulle.
Kiitos,
yksi luupäävalkohäntäkauris oli aidan rakentamisen jälkeen vielä päässyt ilmeisesti kahlaamalla tai uimalla kiertämään aidan, sillä klo 1.30 yöllä näkyi maistelevan sireenipensasta riistakamerassa. Nyt pensaaseen on piilotettu 8000 voltin ansa.
Mielessä kävi sellainenkin kokeilu, että kärventäisi pihanurmikon nestekaasupolttimella, ”tohottimella”, nyt kun metsäpalovaara on ohi, josko se tappaisi punkit.
Olisi mieltä askarruttava kysymys Annelille, joka on tutkinut punkkien sielunelämää.
Olen tämän kesän aikana irroittanut itsestäni ainakin yli 20 punkkia samoin meidän emäntä. Kun niiden tarttumisppaikkaa alettiin etsiä, huomattiin, että vuorokausi sen jälkeen, kun on käyty saunomassa rantasaunalla, ihosta lyötyy pieniä kutisevia punaisia pilkkuja, jonka keskeltä pienen pieni punkki. Hyvin pieniä, alle 0,5 mm, joko toukka-asteen larvoja tai nymfejä, ei yhtään ”aikuista” punkkia.
Tehtiin empiiristä tutkimusta, mistä ne iholle pääsevät, kun niitä oli, vaikka ei missään heinikossa oltu käyty. Valkoisella froteepyyhkeellä käytiin saunan ympäristö läpi. Sadekuuron jälkeen pyyhe maahan ja puhallettiin siihen hiilidioksidia. Pyyhe roikkumaan terassin kaiteelle ja laskemaan suurennuslasin avulla punkit.
Pari metriä rapuista kesän kuivuudeessa kuollut alle 5 cm ”korkea” nurmikko, siitä tuli enimmillään kertapyydystyksellä 14 punkkia pyyhkeeseen. Eli ei tarvitse mitää heinikkoa tai pöheikköä. Tutkimusta tehdessä huomattiin, että kun hetken seisoi pihalla, niin pari punkkia jo kiipeili vaaleita kenkiä pitkin ylöspäin.
Nyt mennään saappaat jalassa uimaan laiturille asti, koiralla on portikielto saunamökille, tontti on aidattu, myyränpyydyksiä ripoteltu ympäri tonttia.
Ja se kysymys:
Miten kauan toukka-asteen ja nymfi-asteen punkki pysyy hengissä, jos ei saa veriateriaa? Miten kauan menee tilanteen helpottumiseen, jos onnistumme minimoimaan isäntäeläinten määrän?
Jollainhan täytyy olla vastuu, ettei tilanne pääse ajautumaan kaaokseen ja riistahallintolaissa on määritelty, että se tehtävä on riistahallinnolla. Vahingot on pidettävä kohtuullisina.
”Kivitän” riistahallintoa, koska sen mielestäni pitäisi poistaa kaikki mahdolliset keinotekoiset esteet metsästykseltä, että hommma sujuu. Vastuuta ei mitenkään voi sysätä metsästysseuroille tai yksittäisille metsästäjille.
Täälllä on ihan järkevästi ajattelevia metsästäjiä, jotka ovat huolestuneita mihin tämä johtaa. Anottiin esimerkiksi lupaa saada käyttää keinovaloa peurojen kyttäyksessä, että saadaan kaatoluvat täytettyä. Tämä torpattiin riistahallinnossa, että se ei olisi ”eettisesti” hyväksyttävää.
Ei auta, jos ministeri sanoo, etttä hirviä ei saa olla liikaa ja riistapäällikkö, että pitää ampua enemmän. MMM:n ja riistahallinnon pitää poistaa turhat esteet, jolloin se alkaa toteua ruohonjuuritasolla.
”Voisiko Planter valaista, mihin tämä 90% rahavaroista on hävitetty?”
Onhan tämä moneen kertaan käyty läpi:
