Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Mitenkäs tutkija on sitä mieltä, että punkkien isäntäeläinten vähentäminen ei välttämättä johda punkkien vähenemiseen. Punkki elää elämänsä kulkien suurin piirtein samaa ruohonkortta ylös-alas ja odottaen, että joku kulkee ohi. Mitä enemmän kulkijoita, sitä varmemmin veriateriaa tarjolla?
”Mitään tarkkaa tietoa ei voi sanoa, kuinka paljon peura- ja kauriskantaa pitäisi vähentää, ja myös tulosta on vaikea ennustaa etukäteen. Lievä harventaminen voi johtaa siihen, että punkit keskittyvät jäljelle jääneisiin peuroihin ja kauriisiin ja lisääntyvät niin kuin ennenkin.”
”mitä siitä seuraa, jos istuttaa 1200 – 1400 kuusentainta hehtaarille Etelä-Suomessa, OMT pohjijlle?”
Jos ei luontaista täydennystä tule, siitä seuraa täydennysistutuksen tarve, joka on huomattavasti hankalampaa ja työläämpää kuin alkuperäinen istustus. Olen istuttanut voimakkaasti heinittyviin kohtiin jopa hieman yli suositusten.
Taimi maksaa 18 senttiä kpl, niitä voi tökkiä vaikka kaksi samaan mättääseen. 200 ylimääräistä tainta ei maksa kuin 36 €/ ha, yhden joulukuusen hinta.
”Vahvistunut hirvieläinkanta näkyy esimerkiksi taimikkotuhoina ja tähän puututaan nyt”, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä sanoo.”
Hirvi: 1.1.2019 — 15.1.2019 Ilman koiraa (ei koske koiran käyttämistä haavoittuneen eläimen jäljittämiseen)
Hirvenmetsästysaika pitenee ensi jahtikaudella. Helpottaako tämä pyyntiä, kun ensin myöhennettiin kiimarauhoituksella kaksi viikkoa jahdin alkua ja siirrettiin se nyt loppupäähän.
Auttaako koirien käytön kielto taimikkotuhojen estossa? No pääasia, että ministeri laittoi lupaustensa mukaan asiat kuntoon.
Tässäkin viestiketjussa on esitetty uskomus, että hirvikanta Ruotsissa on kolminkertainen Suomeen nähden, hirvikeskusteketjussa, että hirvikanta Ruotsissa on moninkertainen Suomeen nähden. Mikä lienee totuus, pärjäävätkö siellä todella yli 10 hirveä / 1000 ha tiheyksillä?
Pikaisella tarkistuksella näyttäisi, että esitetyt Ruotsin hirvimäärät yli 300 000 ovat kesäkantaa, kevään vasomisen jälkeen. Meillä esitetään talvikanta metsästyskauden jälkeen.
Suomen 100 000 talvikanta on kevään vasomisen jälkeen noin 150 000. Ruotsin maapinta-ala näyttäisi olevan noin 35 % suurempi kuin Suomen. Ruostin pinta-alaan suhteutettuna Suomen kesäkanta olisi yli 200 000.
Pikaisesti tarkistaen näyttäisi, että Ruostin hirvitiheys olisi noin 1,5 kertainen, korkeintaan alle kaksinkertainen Suomeen nähden. Se ei ole kolmikertainen tai moninkertainen. Samaa luokkaa kuin Suomessa 2000-luvun alussa.
Kannattaisko tämäkin ”uskomus” tarkistaa, jos siinä on vaikkapa virhe? Olisi kovin harkitsematonta käyttää virheellistä tietoa perusteena nostaa Suomen hirvikantaa, koska Ruostsissa pärjäävät moninkertaisen hirvikannan kanssa.
Arvostelen ihan yleisellä tasolla systeemiä riistaneuvostoista maa-ja metsätalousministeriöön, en jotain tiettyä henkilöä.
Mielestäni arvosteluun on syytä.
Ei yksityinen metsästäjä tai seura ole vastuussa siitä, jos hirvieläinkanta paisuu liian suureksi. Ei ole lain vastaista olla ampumatta yhtään mitään. Riistakeskus sensijaan on lain mukaan vastuussa siitä, että vahingot eivät ole kohtuuttomia. Riistakeskuksen pitäisi helpottaa metsästystä, jotta kanta saataisiin pysymään kurissa, eikä keksiä lisärajoituksia, kuten kiimarauhoitus.
Riistahallinto katsoo maailmaa vain kiikaritähtäimen läpi, ristikossa saalis. Mitään ongelmia tai haittoja ei nähdä tai ei haluta nähdä. Jos esiin nousee ongelmia, ne kumotaan väsäämällä uutisia, että hirvieläimistä ei ole mitään haittaa:
”Luonnolle ei ole pystytty osoittamaan mitään haittaa.”
https://yle.fi/uutiset/3-7281721
”Punkkien levinneisyys ei riipu hirvieläimistä”
https://www.epressi.com/tiedotteet/maaseutu/punkkien-levinneisyys-ei-riipu-hirvielaimista.html
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016062921808376_uu.shtml
”Nykyinen kannan taso asettuu kompromissina jonnekin ääripäiden välimaastoon.”
Ei asetu.
Tavoite talvikannalle on ollut 77 000 hirveä. 2000-luvun pienin määrä on ollut noin 85 000, vuonna 2012. Sen jälkeen ole päästy edes leveän tavoitehaarukan (65 000 – 89 000) sisään.
Suurin ongelma on riistahallinto. Kun himoharrastajat etenevät päättäviin asemiin ja hirvet juoksevat korvien välissä yötä-päivää, eikä ole päästy jonon alkupäähän, kun järkeä on jaettu, niin tilanne vaikuttaa aika toivottomalta.
Samasta aiheesta oli jo pari-kolme vuotta sitten kansalaisaloite, mutta menestys oli huono. Tällä kertaa asia on saanut ja saa enemmän ”mainosaikaa” tiedotusvälineissä ja avohakkuukielto on rajoitettu valtion metsiin. Jos vaikka tämä uusi aloite saisi tarvittavat 50 000 kannattajaa, tuskin avohakkuun totaalikielto menisi eduskunnassa läpi.
Näin meillä valkohäntäpeurat parturoivat talvella mustikkamaat:
”Lopullinen päätösvalta asioissa on paikallistasolla , jos yksimielisyys tavoitteista löytyy. Työkalut asioiden ratkaisemiseksi ovat olemassa . Näyttää puuttuvan vain kyky tai halu niitä käytää.”
Ei metsänomistajilla ole mitään työkalua asian ratkaisemiseksi. Ne, jotka päättävät maakunnan hirvimäärän, mahtuvat mopoautoon. Muilla ei ole mitään sanomista asiaan. Alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja on myös valtakunnallisen riistaneuvoston varapuheenjohtaja, joten menettelyllä on valtakunnan tason siunaus. Ei kai tässä ole yhtään mitään epäselvää?
Laitetaan nyt esimerkki miten tämä menee, kun muistio netistä löytyy.
Sidosryhmäkuuleminen:
http://www.etamol.fi/etusivu/jasenyhdistykset/turku/hirvisidosryhmakuuleminen_15_03_2016.pdf
Sidosryhmäkuulemisen tulos:
