Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
”Hirvi voi nipistellä vähän taimien latvoja jostakin taimikon nurkasta , mutta kuvien tapauksessa koko alue on täysin pilalla hoidon puutteiden vuoksi.”
Onko se pientä nipistelyä, jos yksi hirvi aiheuttaa laatua alentavaa taimikkotuhoa 2,5 ha vuodessa. Noin 250 000 ha nykyisellä talvikannan hirvimäärällä, eli kaksinkertainen määrä vuotuiseen uudistusalaan nähden ja nelinkertainen ala männyn uudistusalaan nähden. Linkin liitteen viimeinen sivu.
https://www.slideshare.net/LukeFinland/juho-matala-hirvisatavuotiaassa-suomessa
Voisiko nimerkki ”Suorittava porras” kertoa meille, mihin hän pyrkii kommentoinneillaan tällä palstalla? Toistaiseksi hän on suututtanut, joka ikisen hirvituhoista kärsineen metsänomistajan ja suuren osan metsästäjistä. Miten edistää metsästäjien ja metsänomistajien yhteistyötä se, että täällä akitoidaan metsänomistajia vihaamaan metsästäjiä vähättelemällä tuhoja ja kertomalla täysin paikkaansapitämättömiä asioita?
Ei kukaan ihminen voi käsittää ajatuksenjuoksua, että jos jotkut metsänomistajat jättävät taimikkonsa hoitamatta, niin se oikeuttaa pitämään yllä ylisuurta hirvikantaa ja tuhoamaan niidenkin taimikot, jotka hoitavat ne asianmukaisesti.
Sekin on aika erikoinen ajatus, että hirvikanta pitäisi olla suurempi, että metsästysharrastus kiinnostaisi enemmän ja siten pystyttäisiin pitämään kanta paremmin kurissa.
”Suorittava, silloin kun hirviä oli 1/5000, niin silloinkin hirvestys oli ilmeisesti ihan mukavaa puuhaa?”
Näin voisi olettaa, sillä saalis on tärkeää alle 40%:lle metsästäjistä, jolloin varmaan pienempikin saalis tyydyttää jo lähes kaikkia metsästäjiä.
RIISTA- JA KALATALOUS SELVITYKSIÄ
JULKAISIJA
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Suomalainen metsästäjä 2008
19/2009”Pelkästään saaliin saaminen ei ollut tärkeimpien motiivien joukossa: alle 40 % metsästäjistä piti saaliin saamista tärkeänä. Puolelle metsästäjistä koiraharrastus oli tärkeä motiivi. Lisäksi mainittiin luonnon tarkkailu, metsästysperinne, valokuvaus ja ammuntaharrastus.”
Heikkilä, R. & Lääperi, H. 2007.
Metsänhoito ja hirvi: Suositukset talvilaidunalueille. Helsinki: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio.”Hirviä voidaan houkutella metsätalouden kannalta suotavimmille ruokailupaikoille, kuten harvennusmetsiin ja esimerkiksi voimalinjojen alle nuolukivillä. Pieneen taimikkoon nuolukiveä ei missään nimessä tulisi sijoittaa, sillä se lisää tuhoriskiä merkittävästi.”
(Heikkilä & Lääperi 2007, 20—22)”..sanoin , että pyrimme pitämään hirvet loitolla valtatien vilinästä sijoittamalla nuolukiviä vähintän kilometrin etäisyydelle tiestä tien molemmin puolin . Näin pyritään vähentämään hirvien tarvetta ylittää tie .”
Kannattaisi siirtää kivet vähintään 2-3 kilometrin etäisyydelle tiestä. Pantahirviseurannan mukaan tyypillinen hirven reviirin halkaisija on yli 5 kilometriä. Nuolukivet kilometrin etäisyydellä tien molemmin puolin saattaa aiheuttaa liikennettä kiveltä toiselle, sillä ei hirvi kuitenkaan pysy jatkuvasti kilometrin säteellä nuolukivestä, jolloin vaikutus voi olla päinvastainen kuin toivotaan.
Alla pari tyyppillistä pienintä reviiriä. Talvilaidunalueen paikannukset siniselllä -sinipunaisella, keväiset paikannukset vaalean vihreällä, kesälaidunalueen paikannukset vihreällä ja syksyiset paikannukset ruskealla.
Kuvista voi helposti päätellä, että sama hirvi liikkuu samana vuodenaikana vähintään 4000 hehtaarin alueella. Jos kuvitellaan nämä täpläkuvat Suomen päälle 100 000 kertaisena, niin aika hyvin tulee taimikot seulottua.
Naaraiden ampuminen on tietysti tehokas tapa pienentää hirvikantaa, mutta jos tarkoitus onkin ainoastaan ”tervehdyttää” kannan rakennetta lähemmäs 1:1 suhdetta, ollaan entistä suuremmissa vaikeuksissa.
Metsänomistajien kannalta naaras/uros suhteen tasapainoittaminen saattaa olla huono juttu. Jos metsästäjät haluavat edelleen saman määrän lihaa, niin hirvikannan tuottavuuden pienentäminen edellyttää talvikannan kasvattamista, jotta sama lihamäärä pystytään metsästämään. Jotenkin näyttääkin siltä, että kantaa kasvatetaan samassa suhteessa, kuin naaras/uros suhdetta saadaan pienennettyä.
Ei taida moni metsänomistaja nielaista nuolukivien markkinointimainosta:
”Edellä oli maininta puustovaurioiden lisääntymisestä nuolukiven ympäristössä . Onko otettu huomioon , että reilusti sama määrä vaurioita saataisi löytyä huomattavasti laajemmalta alueelta , jos nuolukiveä ei olisi?”
Aika harva on niin ystävällinen naapureita kohtaan, että kerää laajemmalta alueelta hirvet omaan metsäänsä tekemään tuhoja ja on kiitollinen, että naapurit säästyvät niiltä.
Puunhalaajan kysymykseen saattaa olla vastaus siinä, että pohjoisessa lienee uros/naaras suhde lähempänä luonnollista, koska ammutaan hirvi, kun se tähtäimeen sattuu, eikä valikoida. Jos pohjoisessa on yhtä urosta kohti on yksi naaras, on seurustelukumppanin löytyminen helpompaa kuin etelässä.
Etelässä lihantuotantokoneisto on trimattu huippuunsa valikoivalla metsästyksellä. Yhtä urosta kohti voi olla 3-4 naarasta. Voi uroolle pistää kiireeksi, että ehtii luomaan luottamuksellisen suhteen kaikkiin.
Poistettavat puut valitsee hakkuukoneen kuljettaja. Valikoivan harvennuksen tarkoitus on poistaa ensisijaisesti pienimpiä, huonolaatuisempia ja mahdollisesti jollakin tapaa vioittuneita puita.
Käytäväharvennuksessa menetellään toisin. Siinä poistetaan kaikki puut ajouraan nähden poikittaisilta käytäviltä, jotka ulottuvat ajouralta toiselle.
Tutkimuksessa puut kaadettiin 1–2 metrin levyisistä käytävistä. Työ tehtiin normaalilla hakkuukoneella.
”Työ täyttää metsäkeskuksen hyvän metsänhoidon ja korjuujäljen kriteerit”, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Yrjö Nuutinen.
Käytäväharvennus todettiin nopeammaksi kuin perinteinen. Hakattujen kuutioiden määrä tuntia kohden oli merkittävästi suurempi kuin valikoivassa harvennuksessa.
”Tämä johtuu siitä, että valikoivassa harvennuksessa jäljelle jääviä puita joudutaan varomaan, mikä hidastaa työskentelyä. Myös hakkuutähteiden siirtely ja valmiiden pölkkyjen järjestely vievät enemmän aikaa”, Nuutinen kertoo.
Kasvutappiota tulee, mutta vain vähän. Metsäntutkimuslaitos, yksi Luonnonvarakeskuksen edeltäjistä on aiemmin tutkinut käytäväharvennuksen metsänhoidollisia vaikutuksia. Tutkimuksessa puuston rakennetta ja kasvua hakkuun jälkeen seurattiin noin 20 vuotta.
Tutkimuksen mukaan käytäväharvennuksen aiheuttama kasvutappio ei ollut suuri verrattuna perinteiseen harvennustapaan, mutta se on kuitenkin olemassa. Käytäväharvennus pienensi myös puuston keskikokoa ja -pituutta, mutta tässäkään erot eivät olleet merkittäviä.
Tämä johtuu siitä, että käytäväharvennus kohdistuu yhtä voimakkaasti metsikön kaiken kokoisiin puihin kun taas valikoivassa harvennuksessa poistetaan pääasiassa pienimpiä puita.
Jos jokaisella 1000 hehtarilla pitää olla vähintään 2,5 hirveä, niin silloin niitä on tiheimmillä paikoilla hirveästi. Reilut sata vuotta sitten Parkanossa oli muutama hirvi ja muu maa oli tyhjiötä, eivätkä ne silloinkaan kuolleet sukupuuttoon.
”Myös seuraukset siitä , mitä tapahtuu ,jos hirvitiheys pudotetaan alle 2,5/1000 ha on käsitelty ko suunnitelmassa.”
Sitä ei ole käsitelty lainkaan, mitä tapahtuu metsätaloudelle kun tiheys pudotetaan alle 2,5/1000 ha. Seuraukset olisivat erittäin positiivisia.
Tällaista jälkeä, kun peurat ja kauriit hyökkäävät pihalle, verkot oli murjottu alas ja alaosat kaluttu.
Nuolukivistä on keskusteltu tällä palstalla aikaisemminkin. Palstan innokkain suuren hirvikannan puolustaja kommentoi näin:
”Vahinkojen torjunnasta…
Nuolukivi (sellainen , joka hirville kelpaa) voisi olla oikein sijoitettuna yhden sortin torjuntakeino ainakin puiden runkovaurioiden kohdalla . Kivennäistä ja hivenaineita ne hirvet puiden rungoista kaluavat . Jos paikalle laitetaan nuolukvi , eivät kalua . Kokemusten mukaan jopa taimet ovat saaneet olla rauhassa , jos lähistöllä on tarjolla nuolukivi .”
LUKE:n hirvituhojen erikoistutkija Juho Matala on asiasta täysin päinvastaista mieltä:
”Kuusi on hirven kannalta huonoa ravintoa. Kuusen kuoren kaluaminen ja kuusentaimien syöminen on merkki siitä, että alueella on pulaa paremmasta ravinnosta. Hirvet kaluavat kuorta usein myös ruokintapaikkojen ja nuolukivien läheisyydessä. Tällöin kyse lienee keinoruokinnan aiheuttamasta ravinteiden ja ruuan rakenteen epätasapainosta.”
https://www.aarrelehti.fi/jutut/artikkeli-1.225606
Metsästyslaki sanoo selvästi, ettei vuokralainen saa tehdä riistahoitotoimenpiteitä, jotka aiheuttavat haittaa tai vahinkoa alueen omistajalle:
”Metsästyslaki 15 §
Riistanhoito vuokra-alueellaJollei muuta ole sovittu, vuokralaisella on oikeus metsästysvuokra-alueella suorittaa riistanhoidollisia toimenpiteitä. Tällöin hän ei saa aiheuttaa vahinkoa tai haittaa alueen omistajalle tai haltijalle.”
Eiköhän tämän lakipykälän perusteella voi myöskin kieltää hirvikannan hoitaminen niin korkeaksi, että alueen omistajalle alkaa tulla haittoja ja vahinkoa taimikoihin, eli lasku sellaiselle seuralle joka ei hae riittävästi lupia?
