Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Kovaa työtä vai harrastus
Hyvinvointia tuottava mukava harrastus, jolla on merkittävät hyvinvointivaikutukset, josta ollaan valmiita maksamaan merkittäviä summia.
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 22/2016 Riistatalouden hyvinvointivaikutukset
Esiselvitys Jani Pellikka, Artti Juutinen ja Päivi Eskelinen”Arkikielessä taloudellinen hyvinvointi liitetään taloudelliseen vaurauteen sekä työllisyyteen ja toimeentuloon. Taloustieteessä taloudellisella hyvinvoinnilla puolestaan tarkoitetaan kulutuksesta ja tuotannosta saatavia nettohyötyjä. Metsästyksen tuottamaa taloudellista hyvinvointia voidaan arvioida taloudellisen arvottamisen avulla esimerkiksi kysymällä metsästäjiltä, kuinka paljon he ovat valmiita maksamaan metsästysharrastuksestaan.
Metsästäjien rahankäytön kokonaistaloudellisia vaikutuksia ei voida olemassa olevilla aineistoilla arvioida täsmällisesti, koska rahankäyttötietoja ei ole saatavissa riittävän yksityiskohtaisesti eriteltynä. Eri oletuksilla laskettuna vaikutukset talouden tuotoksen arvoon ovat suuruudeltaan 279–359 miljoonaa euroa vuodessa.”
Jyväskylän ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikkö on selvitellyt onko riistatalouden ympärille on mahdollista synnyttää taloudellista arvoa tuottavaa palveluliiketoimintaa.
”Kerätyn aineiston perusteella yhden kaupallisesti hyödynnetyn hirviluvan arvoksi muodostui noin 4500 eur. Laskentaan huomioitiin itse metsästystapahtuma, kaatomaksu, majoitus ja ruoka. Lihan arvoa ei tässä tarkastelussa ollut mukana. Lihan arvosta voidaan todeta, että yhdellä luvalla saatavan lihan arvo on noin 1680 eur, keskimääräisen ruhopainon ollessa 168 kg ja ulosmyyntihinnan 10raur/kg. Näin laskettuna kaupallisesti hyödynnetyn hirviluvan arvo ylittää 6000 eur.”
Vai onko metsästys kovaa työtä ja riistakantojen kurissa pitämisestä pitäisi maksaa palkkaa metsästäjille?
Riistakeskuksen Riistan vuoksi julkaisu:
”Metsästysseuroissa huomattava saalismäärän lisäys tarkoitti monin paikoin kovaa työtä”Luken riistahavainnot sivuston tilastoissa on tilastoitu: ”miestyöpäiviä”, seuruetyöpäiviä” ja ”koiratyöpäiviä”
Keskustelupalstalta:
”Minusta metsästäjille pitäisi maksaa jos kaikki vastuu hirvikannan säätelystä on meillä”Riistakonsernin ja osan metsästäjiä mielestä harrastus onkin työtä, josta maanomistajien pitäisi olla kiitollisia ja mielellään vaikka maksaa metsästäjille.
Kuitenkin eri kyselyjen perusteella saalis ei ole metsästysharrastuksessa tärkeintä, tärkeämpiä ovat: Arkirutiineista irtautuminen, rentoutuminen, luonnosta nauttiminen, metsästäminen koiran kanssa, metsästyksen luoma jännitys, uusiin maastoihin ja maisemiin tutustuminen, luonteesta riippuen yksin samoilu tai porukassa harrastaminen ja moni muu asia.
Jos metsästyksen hyvinvointivaikutusten ajatellaan olevan edellä olleen Jyväskylän AMK:n selvityksen mukaiset noin 300 miljoonaa vuodessa, niin lihan arvo siitä on murto-osa. Jos saaliin arvo vaikka puolitettaisiin hyvinvointivaikutukset eivät juurikaan vähenisi.
Miksi siis tavoitellaan ja pidetään yllä näin suurta hirvieläinkantaa, jolloin harrastus muuttuu raskaaksi työksi. Pienempikin saalismäärä riittäisi tärkeimpien hyvinvointivaikutusten saamiseksi?
Alkuperäiseen kysymykseen iso vai pieni, vastaus on pieni, jos on mahdollisuus valita.
Hankintahakkaajat voi laskea ”amatööreiksi” verrattuna ammattilaisiin. Amatöörit operoivat kevyellä kalustolla ja pääsevät sillä huomattavasti parempaan lopputulokseen. Amatööri + ”vääränlainen kalusto” luulisi tuottavan huonoimman tuloksen, mutta se onkin paras. Hankintahakkaajan kalusto on siis sopivampi laadukkaaseen harvennukseen.
Toinen vaihtoehto on, että metsänomistaja on parempi puunkorjuussa kuin ammattilaisten korjuuketju.
”Yksityisten metsänomistajien korjaamia harvennuskohteita Metsäkeskuksen otantaan sattui 29. Otos on siis suhteellisen pieni, mutta tulos johdonmukainen. Kolme neljästä kohteesta todettiin hyvin korjatuiksi eikä yhtään virheelliseksi luokiteltavaa työmaata löytynyt metsänomistajien jäljiltä. Hankintahakkaajat tekevät siis omissa metsissään parasta jälkeä.”
Ehkä tarkastajat ainakin pystyvät kantoja laskemalla päättelemään, mikä on ollut runkoluku lähtötilanteessa? Varsin suuri poikkeama vuonna 2019 (kuvassa) tuli suosituksiin nähden liian voimakkaasta harvennuksesta.
Uskoisin, että selittävä tekijä huonoon laatuun voisi olla korjuuolosuhteet, koska vuosittainen vaihtelu on suurta (seuraavassa kuvassa). Huonot olosuhteet aiheuttavat maasto- ja puustovaurioita. Niistä kohteista mihin päästään, otetaan kaikki mahdollinen pois ja vedetään runkoluku lakirajalle. Olisiko näin?
..ja näin Metsäkeskus tarkastaa otantatarkastuksilla miten on mennyt:
https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/maastotarkastusohje.pdf
Näin hakkuuoikeuden haltija kontrolloi hakkuujälkeä, tai ainakin pitäisi.
http://www.metsateho.fi/wp-content/uploads/2015/03/Korjuujalki_harvennushakkuussa_opas.pdf
Alkuperäiseen kysymykseen vastaisin, että tärkeintä on kuski, ei kone. Tietysti rajansa kaikella, ainakaan ensiharvennukselle ei kannata mitään Caterpillaria survaista metsään. Jos tietää koneyrittäjän, josta on itsellä tai paikkakunnalla hyviä kokemuksia, kannattaa ottaa hänet… jos saa.
Ainakaan ensiharvennukselle ei kannata pelkästään kilpailutuksen perusteella valita. Euron-parin paremmalla mottihinnalla ei korvaa sitä, jos ensiharvennus epäonnistuu. Kyllä se mhy:n paikallinen Sampokin voi olla ihan hyvä vaihtoehto.
Keskustelu on oudosti kääntynyt metsäkoneyrittäjien toiminnan kannattavuuteen. Siinä varmaan pätee suuruuden ekonomia. Suuret koneet, käyttöaste tappiin, kahteen vuoroon ja mahdollisimman paljon puuta ulos leimikolta ja metsäomistajille selitys, että tämä on heille parhaaksi.
Jos pimeässä koukitaan 11 metrin päästä ja tehdään ”laatuharvennusta”, niin metsänomistajan osa on surkea. Keski-Suomen metsien tilaa en ymmärrä. Taimikoiden tila on kuulemma hyvä, myös mäntytaimikoiden, eikä merkittäviä hirvivahinkoja. Kun siirrytään ensiharvennukseen, niin tänne lähetetyistä kuvista tulee mielikuva, että kaikki on pelkkää ryteikköä, eikä suoraa runkoa löydy mistään. Mitä siinä hyvin hoidettujen taimikoiden ja ensiharvennuksen välillä välillä tapahtuu?
Joka tapauksessa lopputulos on karu. Harvennuksen jälkeen maakunnassa on Suomen huonoimmin harvennetut metsät. Alla olevan Metsäkeskuksen otantatarkastuksen mukaan kolmannes on piloilla ja vain alle 10% suositusten mukaista.
Nyt on syytä lopettaa leikinlasku puolin ja toisin, ei taida metsänomistajiakaan kiinnostaa vakavasti miten tilannetta voitaisiin parantaa?
Ihan samaa keskustelua on käyty, kanteluita oikeusasiamiehelle ja vaatimuksia maa-ja metsätalousminiteriölle jo 40 vuotta sitten. Koko ajan siitä eteenpäin on tehty tarkastuskertomuksia, aloitteita,virallisia valituksia yhtenä pötkönä. Sama ministeriö on järkähtämätön, ei hirvistä ole haittaa. Jarruttaa edelleen ja 40 vuoden aikana on koivun viljely loppunut mäntytaimikoiden määrä pudonnut kolmanteen osaan, vahingot ovat suuria. Mäntytukista alkavat laatuviat nyt tulla esiin.
Etsikkoaika on seuraavissa vaaleissa. Ministeriksi on saatava joku Häkkäsen tapainen kulttiin sitoutumaton juristi, joka siivoaa laittomuudet pois ja laittaa asiat kuntoon, muuten tilanne menee vain koko ajan hunommaksi.
