Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Tuskin surffailu mikään trollipajan keksintö on. Nuoret ihmiset haluavat esim. oppia kieliä ja kohdata uusia asioita. Surffaus on harrastus ,jonka parista löytää uusia ystäviä eri maista ja kulttuureista. Surffausta harrastava tyttäreni arvostaa erityisesti paikallisia ihmisiä(/Indonesia). Ovat iloisia ja ystävällisiä ,vaikka elämä on niukkaa.
Eri maiden kulttuurien kohtaaminen ja niihin tutustuminen on pääomaa , jota voi kerryttää vain kokemusten kautta. Nuorena tähän on aikaa. Kaikille se oma paikka ja tulevaisuus ei välttämättä löydy Suomesta, vaikka vanhemmat sitä kovasti toivoisivatkin.
Eläke voi olla kohtuullinen ,mutta onko päästy terveenä ko ammateista eläkkeelle , on jo toinen tarina. Epätasainen työllisyys tai sairastelu syövät rankasti eläkekertymää , jos sattuu eläkkeelle joskus pääsemään.
Täytyy tuntea myös asiakkaiden tarpeet. Siihen se yksittäisen mo:n ura puun toimittajana sitten tyssääkin.
Pojillani ”tuvat ja takat ” , mutta tytär viihtyy ulkomailla. Viihtynyt jo lähes 10 vuotta. Omaisuutta vaatteet läppäri ja surffilauta. Niillä kuulemma pärjää. Etätöitä voi tehdä missä vain ,mutta surffata ei voi joka paikassa.
Puheet metsätalouden vaikutuksista hömötiaiseen ovat yhtä onnttoja , kun väitteet siitä ,että jatkuvaan kasvatuksern siirtyminen parantaisi hiilensidontaa . Väitän ,että vahvempien tiaislajien reviirien laajetumisen vaikutusta ei ole edes tutkittu kunnolla. Jos hömppä saa lähdöt lintulaudalta , sama pätee sen suhteen laajemminkin. Hömpät vähenee , kun vahvemmat syövät sen eväät ja lisääntyvät voimakkaasti. On vain kyse heikomman selviytymisestä vahvempien joukossa. Jos ei pysty kasvattamasa muskeleita , on luonnon lakien mukaan edessä kannan taantuminen. Heikot sortuu elontiellä.
Groupin leiristä lähtö kuitenkin tuli samaiselle aliurakoitsijalle nopeutetulla aikataululla pelkkien uutisten perusteella irtisanomisajan ollessa vielä voimassa. Yrittäjää kohdeltiin kuin spitaalista. Peiliin saa katsoa groupinkin väki.
Tämä raakkutapaus olisi ollu viisasta jo alunperinkin käsitellä vahinkona. Tapauksen leimaaminen rikokseksi siitä seuraavine valtavine korvauksineen sai ajatukset kohdistumaan aivan sivuraiteille. Mustaa maalia metsäteollisuuden ja metsästä toimeentulonsa saavien niskaan kaadettiin enemmän ja tuhoisemmin seurauksin, kun joessa elävät raakut saivat hienoa hietaa peitokseen. Itse raakkuvahinko jäi keppihevosen rooliin tilanteessa, jossa metsätaloudelle ja metsäteollisuudelle haluttiin antaa turpiin oikein kunnolla. Jälkimmäinen toteutui , mutta varsinaisen vahingon korjaaminen ei välttämättä edennyt niin täydellisesti.
Suojeltavista kohteista pitäisi päästä tarvittaessa yli tai ohi ja lisäksi tulisi tietää ,missä ne sijaitsevat. Ely-keskusta tarvittaisiin apuun ,mutta sieltä on todettu , että resurssit eivät riitä. No…näyttää riittävän , kun edetään tilanteeseen , jossa joku ulkopuolinen löytää kohteen ,jonka asiaan vihkiytymätön on onnistunut tietämättömyyttään työtään tehdessään pilaamaan ja joutuu oikeustoimien kohteeksi.
On varsin outoa ,miten räyhäkkäästi raakkuasiaan on tartuttu rikosoikeudellisesta näkökulmasta ,kun metsäalan toimijoita ei ole koulutettu missään vaiheessa tarkemmin ,miten raakkujen kanssa menetellään. Edes luonnonhoitotutkinto ,joka vaaditaan kaikilta metsässä työskenteleviltä ei sisällä tietoa miten raakku saati sen elinympäristö tunnistetaan. Tällä kohtaa herrat ja työntekijät ovat samalla viivalla.
Nyt aletaan järjestää koulutuksia asian tiimoilta , mutta häiritsevän innokkaasti ollaan siirtämässä vastuuta käytännön tilanteissa konehenkilöiden vastuulle ,vaikka suojeltavat ja varottavat kohteet on huomioitava jo siinä vaiheessa ,kun leimikosta tehdään kauppoja. Karkea esimerkki tästä on tämä raakkutapaus. Puutavaran varastopaikka on merkitty joen toiselle puolelle eikä suorittavalla portaalla ole muuta mahdollisuutta ,kun ylittää joki. Hirteen ollaan vetämässä häntä ,joka on tietämättään menetellyt väärin.
Entäpä mitä tapahtuu silloin ,kun koneella ajellaan vielä aremmassa ympäristössä , jonka arvon vain huippuasiantuntija tunnistaa ja innostuu viemään asian oikeuteen? Raakkutapauksessakin vain harvalukinen joukko oli tietoinen raakkujen sijainnista ja eri toimenpiteiden riskeistä ja sekin tieto pyrittiin viimeiseen asti salaamaan. Tässä voisikin esittää kysymksen ,ovatko asioista tietoiset tahot syyllistyneet tuottamuksellisuuteen vahingon syntymisessä salaamalla oleellisen tärkeää tietoa. Nytkin tieto paljastui vasta huippuasiantuntijan osuttua paikalle kriittisellä hetkellä. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut.
Siitäkin vaietaan visusti ,että hakkuiden yhteydessä edistetään pikkulintujen pesimismshdollisuuksia tekemällä tekopökkelöitä ja jättämällä säästöpuuryhmiä. Luonnontilaisessa metsässä voi olla enemmän hajontaa pesäpaikkojen syntymisen suhteen. Hoidetussa metsässä niitä tehdään systemaattisesti ja kattavasti nykyään ….ja tosiasakin ne koivupökkelöt…niitä ei jatkuvan kasvatuksen metsiin synny ,kun ei kasva uusia koivujakaan.
Lisäksi elokapina näyttää olevan ”kaikkiruokainen” . Vastustaa kaikkea ,mikä tuottaa.