Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Suurimmillaan korvausmäärärahaa on kerätty metsästäjitä 5 miljoonaa. Ongelmia on varmaan liioiteltu ,kun raha ei kelpaa. Päättäjät tekevät ratkaisunsa toteutuneiden lukujen perusteella. Puheet tuskin riittävät perusteiksi.
Valkohäntien kohdalla on tapahtunut arviointivirhe samaan tapaan ,kun hirvien kohdalla 1990-vuosikymmenen lopulla. Virheen korjaaminen ottaa oman aikansa. Kerralla asiat eivät korjaudu. Ehkä tilanne on parempi 10 vuoden kuluttua ,jos innokkaita metsästäjiä riittää. Jatkuva syyllistäminen tai liian kovat tavoitteet saattavat johtaa metsästysharrastuksen lopettamiseen monien kohdalla. Seuratoiminta sitouttaa paremmin. Yksittäinen toimija voi lopettaa millä hetkellä hyväänsä. Vaikka keskellä jahtikautta,kun mitta tulee täyteen.
Jotkut muistavat ajan (-90 luku) ,kun männyn kuivaoksainen osuus oli armotta kuitua. Sama oli tilanne havutukin osalta yleensäkin pölkyn latvaläpimitan ylittäessä 35cm. Joillakin toimijoilla oli käytössä sorvitukki suuremmille läpimitoille ,mutta ellei sitä vaihtoehtoa ollut ,kuitukasa oli mielenkiintoisen näköinen. Päätehakkuuleimikon varastolla köllötteli isot kasat kolmosen kuitupöllejä tilavuuden vaihdellessa puolen motin molemmin puolin. Taisi muuten samoihin aikoihin koivutukin minimiläpimitta nousta 18 senttiin ja on käynyt välillä isommissakin lukemissa vuosien varrella.
Isompi murhe em aikaan oli ,että kuidun ja tukin hintaero oli olematon nykyiseen verrattuna.
Tuo 18 sentin minimiläpimittaan siirtyminen on myös signaali mo:lle siitä,että kannattaa pyrkiä kasvattamaan puita tehokkaammin. Riukumetsät tuskin ovat merkkinä onnistumisesta. Nyt se näkyy taloudessakin.
Sahojen tavoitteena 18 cm:n läpimitta ei ole uusi avaus. Jo yli 20 vuotta sitten valiteltiin tuota pienempien pölkkyjen sahaamisen olevan kannattamatonta ja pienempiä läpimittoja sahattiin lähinnä vain myyjien mieliksi. (tämä tosin otettin huomioon kiristämällä laatuvaatimuksia ja alentamalla hintaa)
Kehottaisin Annelia tutustumaan kaatosuosituksiin , joita on annettu tiheämmän kannan alueille. Niissä on jo ainakin parin vuoden ajan painotettu naaraisiin ja vasoihin kohdistettavaa jahtia ensimmäisestä jahtipäivästä alkaen. Pyyntiä on lisäksi kehotettu tehostamaan siellä ,missä esiintyy runsaimmin pelto-ja liikennevahinkoja. Suositusten liitteenä on kartta vahinkoalueista.
Oikeansuuntaiset suositukset on jo olemassa. Niitä ei enää tarvitse keksiä uudelleen. Ottaa kuitenkin aikansa ennen kun konstit tehoavat.
Mitä sitten tulee tuohon pelotteluun eläinten mahdollisesti kantamilla taudeilla tai loisilla ,voi usean heikkohermoisen pyyntitouhut tyssätä pelkoon saada se tauti tai loinen itseensä saaliin käsittelyn yhteydessä. Siinä onkin totinen paikka edessä ,kun metsästäjien rivit harvenevat entisestään pöpöpelottelun seurauksena.
Keinovalon suhteen olen Planterin kanssa samaa mieltä. Vahingon mahdollisuus on suuri hämärässä tai pimeässä toimittaessa. Etiikasta viis. Tärkeintä on tietää mitä ampuu ja mihin ampuu. Tähän kannattaisi kysellä mielipiteitä ja kokemuksia myös SRVA henkilöiltä.
Metsästyksen jakaminen pienempiin kuppikuntiin ja pinta-aloihin ei auta nykytilanteessa. Elinvoimaiset metsäsyysseurat ovat mahdollisuus. Ne kykenevät huolehtimaan nuorisotoiminnasta ja koulutuksesta . Pienille porukoille kysiset hommat ovat liian iso haaste.
Valkohäntien harventaminen siedettävälle tasolle kestää vuosia ja uusia metsästäjiä on koulutettava harrastuksen pariin. Etänä opiskelu ei riitä. Tarvitaan käytännön oppia kokeneessa seurassa.
Nyt on puoskarit asialla tarjotessaan lääkkeitä vakavaan ongelmaan . Kontrolloimaton sodankäynti ei johda taatusti toivottuun tulokseen.
Ei muuten käy kateeksi paikallisia metsästäjiä ,kun esim .parinkymmenen hengen metsästysporukan olisi huolehdittava jopa 500:n vhp:n eliminoimisesta. Voi olla ,että sakkomaksuja liian pienisarvisen pukin ampumisesta ei enää mietitä ,kuten vielä joku vuosi sitten oli tapana. Jo silloin varoiteltiin homman vaaroista.
Ampujiksi ei ole kenestä tahaansa. Se puoli pitää säilyttää osaavissa käsissä. Siksi metsästysseurat ovat ainoa järkevä vaihtoehto hoitamaan vhp-kantaa toivottuun suuntaan. Muut keinot tuovat vain mutkia matkaan.
Jos koira ei hauku ja se kulkee 500m-2km hirven perässä 5-6 km tunnissa , on kyse seuraamisesta , ei ajamisesta . Nykyiset hirvet ovat jalostuneet pudottamaan saalistajat kintereiltään pysymällä jatkuvassa liikkeessä turvallisen välimatkan päässä seuraajasta. Alkuun tapahtuvan mahdollisen parin sadan metrin spurtin jälkeen edetään verkkaisesti , mutta pikälle , jos koira on sitkeä eikä metsästäjä onnistu kellistämään otusta omille metsästysmailleen. Hirvilaumasta koiran ottaa peräänsä joku nuori yksilö , joka kulkee miten sattuu ja vaihtaa sitkeän koiran edellä kinkeripiiriä moneen kertaan päivän mittaan.
GPS-lähetin on koiralla ja vastaanotin passimiehellä . Koiran pannassa voi olla myös kamera , jolla kuvataan kohdetta . Dronea voi käyttää kuvaamiseen ja katseluun , jos on mo:n lupa ja noudattaa ilmailusäännöksiä . Hommat voi tehdä niin etäältä , että eläin ei häiriinny. Häiritsemien on kielletty , katselu ei. Olisi jopa suotavaa , että tätä mahdollisuutta käytetään enemmän. On paljon parempi varmistaa esim dronen vulla , onko alueella elämää tai sopivaa metsästettävää , kun laskea koira summamutikassa mahdollisesti väärän elukan jäljille. Turhia vaaratilanteita aiheutuu nimenomaan tilanteissa , joissa koira painostaa kaatotilanteeseen sopimatonta otusta pitkin pitäjiä ylittäen samalla liikenneväyliä ja metsästysalueiden rajoja.
PS Dronen käyttö on vastatuulessa luontojärjestöjen taholta tulevan vastustuksen takia. Vehje häiritsee kuulemma eläimiä ja aiheuttaa sressiä. (Kumma ettei sressiä huomioida silloin , kun susia pannoitetaan koptreilla tai moottorikelkalla ajetaan elukka näännyksiin ja pistetään kaulaan vuosiksi taatusti hankalalta tuntuva raskas panta.)
