Omakohtaisia kokemuksia..mutta miltä vuosikymmeneltä ? Tuorein päivitys lupaviranomaisten menettelyyn näyttää tältä :

”Tehokkain tapa säännöstellä sorkkaeläinkantoja on lupamenettely ja sen avulla tehtävä ohjaus . Ongelmana on tällä hetkellä se ,että kaikki eivät hae riittävästi pyyntilupia. Varsinais-Suomessa 2/3 ristanhoitoyhdistksistä on hakenut lupia riittävästi ja 1/3 ei. Jälkimmäisten alueilla kantaa ei pystytä haetuilla lupamäärillä leikkaamaan.”

On tilanteita ,joissa yksi vastavalmistunut hoitaja huolehtii 17:sta asiakkaasta yön yli. Joukossa sänkyyn hoidettavia ja liikuntarajoitteisia. Ei kärsisi homman sakata missään vaiheessa ,että kaikki tarvitsevat saisivat palvelua…mutta valitettavasti sakkaa.

Toisaalla kotipalvelun työntekijä odottaa kuumeisesti asiakkaan ovella , että saisi mobiiliyhteyden toimimaan ja pääsisi aloittamaan hoitotyöt. Kun kaikki on kirjattava ,on yhteys oltava auki ennen työn aloittamista. Kuinkahan paljon hoitoaikaa kuluukaan hukkaan hoitajien tuijottaessa älyluurin näyttöä ,jossa mylpyrä vain pyörii  ja pyörii itsepintaisesti yhteyden avautumatta pitkään aikaan?

Jos työt kuitenkin tehdään ilman kuittausta,ne näkyvät järjestelmässä joutoaikana. Tästä seuraa ,että tehtäviä järjestetään jatkossa lisää. Ei ihme,että porukka uupuu .

Teoria ja käytäntö eivät oikein kohtaa. Lainaus MT:n artikkelista , jossa käsiteltiin valkohäntäpeuran vasojen vapauttamista pyyntiluvista :

”Ehdotan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin valkohäntäpeurakannan pienentämiseksi merkittävissä määrin. Näihin sanoihin päättyy kokoomuksen ensimmäisen kauden kansanedustajan helsinkiläisen Terhi Koulumiehen toimenpidealoite maa- ja metsätalousvaliokunnalle.

Koulumies kertoo ihmetelleensä erään virkamiehen lausuntoa, jonka mukaan metsästyksen vapauttaminen ei leikkaisi kantaa.
Maa- ja metsätalousministeriön erätalousyksikön päällikkö Vesa Ruusila kommentoi, että pyyntiluvasta vapauttamisen on arvioitu hajottavan metsästysseuratoimintaa ja mahdollisesti tekevän metsästyksestä tehottomampaa, koska saaliin määrää ja rakennetta ei voitaisi ohjata pyyntilupien kautta.

Kuluvalle metsästyskaudelle on myönnetty 58 094 valkohäntäpeuran pyyntilupaa. Yhdellä luvalla saa pääsääntöisesti kaataa yhden aikuisen eläimen tai kaksi vasaa. Talven 2018–2019 valkohäntäpeurakanta arvioitiin yli 111 500 yksilön suuruiseksi.

Lupamäärää ei tälle kaudelle pysty enää lisäämään ilman metsästysasetuksen muutosta, vaan lähtökohtaisesti edetään jo tehtyjen lupapäätösten mukaan, sanoo Ruusila.

Ministeriön konstit kannan leikkaamiseksi liittyvät pyyntilupamääriin. ”Metsästäjiä on aktiivisesti kannustettu hakemaan lisää pyyntilupia. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Etelä-Hämeessä lupia on yli 35 prosenttia enemmän kuin viime kaudella.”

Yksi keskeisistä toimijoista on MTK. Riista-asioiden edunvalvontaa järjestössä hoitava kenttäjohtaja Timo Leskinen sanoo, että MTK:ssa on koko ajan korostettu, että erityisiä toimenpiteitä tulisi kohdistaa tiheimmän kannan alueelle.

Erityisiä toimenpiteitä voisivat olla valkohäntäpeuran metsästyksen vapauttaminen määräajaksi kokeiluluonteisesti. Esitimme sitä jo kolme vuotta sitten. Kokeilun jälkeen olisi tarkasteltu tuloksia. Valitettavasti kokeilu ei saanut riittävää kannatusta, Leskinen kertoo.

Ruusila toteaa, että pelkkänä kokeilunakin esimerkiksi vasan vapauttaminen pyyntiluvasta edellyttäisi muutosta metsästyslakiin.

”On esitetty pinta-alavaatimuksesta luopumista pyyntiluvan saamisen ehtona. On myös esitetty, että yhdellä pyyntiluvalla saisi ampua kolme vasaa. Nyt ensisijainen esityksemme on, että vasa vapautetaan kokonaan luvanvaraisuudesta. Emme halua vaarantaa metsästysseurojen toimintaa, jotka tekevät sen tärkeimmän eli metsästyksen, mutta jotakin uutta pitäisi olla valmius kokeilla. Nyt tarvitaan tiheimmän kannan alueelle sellaisia toimenpiteitä, mitkä todella lisäävät metsästyksen volyymia”, sanoo Leskinen.

Hänen mukaan tiheimmän kannan alueella kaksi kolmasosaa yhteensä 26 riistanhoitoyhdistyksestä lisäsi merkittävästi pyyntilupamääriä tähän syksyyn. Sellaisia määriä, että ne mahdollistaisivat kannanleikkauksen.

”Valitettavasti yksi kolmannes ei hakenut vieläkään riittävästi kaatolupia. Jo tässä vaiheessa tiedetään, ettei kannanleikkaus ole niillä alueilla mahdollista.”

..ja kuten yllä olevasta ilmenee  , pyyntilupia ei kukaan panttaa , vaan niitä ei haeta riittävästi suosituksista huolimatta.

Loppuivatkos luvat kesken vuonna 2018 , jolloin niitä oli käytössä 30% enemmän , kuin vuonna 2017 tai epäiletkö lupien loppuvan kesken kuluvalla kaudella , kun niitä on myönnetty 34% enemmän , kun viime kaudella. Nyt Varsinais-Suomeen on myönnetty 17 000 valkohäntäpeuranpyyntilupaa , joilla on mahdollista kaataa noin 22 500 yksilöä. Pyyntilupamäärä on noin 10 kertainen verrattuna alueen hirvenpyyntilupiin , joden määrä on myös kasvanut 5% viime kaudesta. Talkoota siis piisaa innokkaimmillekin. Luvat eivät taatusti lopu  kesken. Tämä siis Varsinais-Suomessa, ei Kannonkoskella.

Hyvää infoa käytännön toimista. En minäkään tuppaisi pyytämättä toisen kantamille omenoille peuroja kyttäämään. Seurojen sisällä pyritään sääntöjenkin puolesta tasapuolisuuteen saaliin suhteen. Siksi mahdollisuuksia kiintiöidään. Yksi mahdollisuus on toisen metsästäjän suostumuksella/pyynnöstä käyttää hänen kiintiötään,jos se on jäämässä käyttämättä. Pakottaa ei kuitenkaan voi.