Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
#”Perehdy asioihin ”suorittava” ennenkuin esität ne totena. ”#
Tänä päivänä tilanne on vähän eri , kun esim.sillon , kun MJO on aseensa hankkinut . Minullakin on koko joukko aseita eikä viranomaiset pari vuosikymmentä sitten paljon kyselleet , missä ja miten asetta aikoo käyttää . 9 millin ”kulmarautaa” esitellesäni luvanhankintatilanteessa poliisi totesi vain , että ompas aseessa iso reikä . Hankin aseen srva-toimintaa varten .
Nyt on esitettävä huomattavasti perusteellisempi selonteko aseen käyttötarkoituksesta . Lisäksi kysytään missä asetta käytetään . Pienriista-aseen saa toki helpostikin hankittua , kun omistaa maata , mutta hirviaseen kohdalla tilanne on tiukempi . Kuten edellä mainitsin esim . meille on tullut varmistava kysely viranomaisen taholta , kun seuran jäsen oli hankkimassa hallussapitolupaa hirviaseeseen . Sama tilanne on uuden aseen hankkijalla edessä , vaikka metsästäisikin ryhmässä valtion mailla . Jollakin tapaa varmistetaan , pitävätkö aikeet paikkansa .
Tarkasti ottaen rajasin uuden hirviaseluvan saamisen ehdon siihen , että henkilö aikoo metsästää sillä vain omalla maalla eikä asianomainen kuulu hirviseurueeseen . Tällä perusteella uutta aselupaa ei heru , ellei omista vähintään 1 000 ha yhtenäistä metsästyskelpoista maa-aluetta .
Mutta miksi tyytyä metsästämään vain omalla maalla , kun rajat estävät toimintaa niiden ulkopuolella ? Seurueen jäsenenä on mahdollista viedä metsästysprojektit loppuun omien maiden ulkpuolellakin , kunhan asianomainen pysyy seuran rajojen sisällä . Hommaa voi laajentaa tarvittaessa vielä kauemmaskin tilanteen niin vaatiessa , jos seura kuuluu yhteslupaan ja asiasta sovitaan erikseen toisen seuran kanssa .
PS. Yksin metsästyksen ”edut” tulevat kyllä tutuksi , kun saalis jatkaa matkaa rajojen ulkopuolelle tai menee kuolemaan syvään viemäriojaan tai vetelälle suolle .
Siinä on tunteet pinnassa ja tuoksuja luvassa : )#”Harrastajat saa alkaa korvaamaan laiduntamisen aiheuttamat vahingot. ”#
Eiköhän tässä ole jo muutamaan kertaan todettu , että vahinkoja korvataan jo tälläkin hetkellä . Kerätyt kaatolupamaksut on tarkoitettu kokonaan korvauksiin ja vahinkojen ennaltaehkäisyyn . Jostakin syystä vain kolmannekselle kerätyistä varoista on käyttöä .
#”Suorittavalle ettei kysellä senjälkeen jos saadaan vapaa kaato-oikeus omille maille. Lainsäädäntö ei tunne nytkään metsästysseurapakkoa aseenkantoluvan saantiin.”#
Vapaata kaato-oikeutta omalle maalle ei tule koskaan . Hirven voi toki kaataa ilman mitään uudistuksia , kun liittyy hirviseurueeseen , hankki riittävästi metsästyskoemusta ja tulee valituksi metsästyksen johtajaksi tai varalle . Tämä virka on luonnollisesti ansaittava ja osaaminen osoitettava . Yksin tapahtuva suurriistajahti ei ole aloittelijan hommia .
Tästä asiasta on kohtalaisen vankka kokemus itsellänikin . Ei taida ihan kahden käden sormiin mahtua pelkästään (X)omille maille ammutut hirvet . Koiramiehenä ja metsästyksen johtajana tämä oli mahdollista ja taito riitti koko prosessiin – pystystä pakkaseen .Meidänkin seuraa on useampaankin kertaan lähestytty aselupa-asioissa ja varmistettu , että hirviväljän hankinta-aikeissa oleva henkilö on seuramme jäsen . Haulikko on eri asia .
Vastuuta on kannettu neuvomattakin jo pitkään . Tein jo vuonna 1989 pitäjämme hirvimiesten kevätpalaverissa ” tyhmän” kysymyksen , kun yhteislupamenettelyasia oli esilllä . En kysynyt , että kuka kannattaa vaan KUKA EI KANNATA pitäjän kattavaan yhteislupaan siirtymistä ? Yhtään kättä ei nousut ja siitä lähti metsästäjien yhteistyön kehittäminen liikkeelle . Pientä murinaa tosin poislähtiessä kuulin kriittisimpien suista , mutta arvostelu laantui , kun edut huomattiin . Pätösvalta asioissa jäi edelleen
seuroille itselleeen . Yhteistyö ei ollut pakollista vaan mahdollista , jos niin sovittin .Samalla porukalla vuosikymmen myöhemmin lähdettiin riistaviranomaisten suosittelemaan hirvikannan alennustalkooseen . Olimme varmasti ensimmäisten joukossa tavoitteen saavuttamisen suhteen . Pelkästään yksituumaisesti suosituksia noudattamalla viime syksyn talvehtimaan jäänyt hirvikanta oli (ties moenenko kerran tämäkin pitää toistaa! ) kaksi yksilöä tuhannella hehtarilla . Sen seuran alueella , jolle Tiirola& kumppanit maansa vuokraavat tiheys oli 1 / 1 000ha .
Oman seurani aluella on vain kolme pyyntilupaa jäänyt käyttämättä vuoden 1972 jälken . Toissa vuonna laitoin pari lupaa hyllylle , kun hirviä ei ollut missään . Toisaalta useana vuonna olemme hakeneet ja saaneet ylimääräisiä lupia yhteisluvasta ja antaneet muutaman naapuriseuran metsästää kiintiönsä täyteen maillamme .
Tuohon Mikon esittämään esitykseen lupien päivittämisestä jahtikauden aikana yhdyn täysin . Toimenpide olisi periaatteessa mahdollista toteuttaa jo tulevana syksynä , kun riistatietojen raportoinnissa siirrytään sähköiseen ja reaaliaikaiseen menettelyyn .
Lupapankit hieman isommiksi ja jako loppukaudesta sinne , missä hirviä on eniten .Tuo ”mehän poika” voisi järjestää omassa pitäjässään pilottihankkeen esittämänsä toimintamallin testaamiseksi . Katsotaan sitten , löytyykö
siellä tarpeeksi myönteisiä kokemuksia hankkeen viemiseksi eteenpäin . Sen jälkeen ajatus voidaan viedä laajempaan käyttöön . . ..että eikun sanoista tekoihin ! Jäämme mielenkiinnolla odottamaan raporttia aiheesta . Nuo vuosikymmenen takaiset VTV:n pohdinnat kelpaavat tänä päivänä tuskin edes intiimiin hygieniaan .”Jos hirvenmetsästys vapautettaisiin luvista => Hirvikanta kasvaisi.”
Kyllä .
Seurueelle myönnetty lupamäärä = kaatotavoite .
Jos kaatolupia ei ole , ei ole tavoitettakaan ja varovaisuusperiaatteeseen kasvatettu suomalainen metsästäjä ottaa vain sen verran saalista , että metsästettävä kanta ei
vaarannu .
Tilanne kärjistyi vuosituhannen vaihteessa . Riistahallinnon yllättäen tarjoamaa moninkertaista lupamäärää ei monikaan uskaltanut aluksi käyttää . Ilman silloista riistahallinnon aktiivista toimintaa kaatomäärien kasvattamiseksi oltaisiin edelleen syvissä
ongelmissa .”Jos lupamaksuista luovuttaisiin => Hirvikanta kasvaisi.”
Ei .
Ainosataan korvaukset riistavahingoista ja vahinkojen ennaltaehkäisy loppuisivat , kun varojen kerääminen kyseisiin takoituksiin lupamaksujen kautta päättyisi .”Jos alueelle sai tulla pyytämään muitakin seuroja => Hirvikanta kasvaisi.”
Taas outoja päätelmiä .
Yhteislupa-alueilla eri seurueiden keskenään järjestämät jahdit ovat mahdollisia , jos niin sovitaan . Myös kaatolupia voidaan ottaa vastaan tai tilanteen vaatiessa luovuttaa toiselle seuralle kesken jahtikauden . =metsästyspaineen suuntaaminen ongelmakohteille = hirvien määrä VÄHENEE.Ne seurat , jotka eivät ole mukana yhteisluvissa ovat sidottuja saamiinsa lupamääriin koko kaudeksi . Lisäksi muiden seurojen mahdollisuus osallistua jahtiin kaatuu metsästysvuokrasopimuksen lauseeseen :
”Vuokraoikeutta ei saa siirtää kolmannelle ” Näiden kohdalla hirvikanta kasvaa , koska kankean menettelyn takia lupia jää käyttämättä . (Tämä käytäntö siirtyi pitäjässämme historiaan jo vuonna 1989 ja sen huomaa hirvitiheydestä = 2 / 1 000ha )”Jos lupamaksut nousivat => Hirvikanta kasvaisi.”
Varmasti .
Kustannusten lisääminen kiihdyttää orastavaa metsästäjäkatoa entisestään . Vanhojen ohella myös nuoremmat lopettavat harrastuksen taloudellisista syistä .
Entä mitkä ovat metsästyskäytännöt ja vastuut Saksassa ?
Siellä maanomistaja on vastuusssa alueensa riistan aiheuttamista vahingoista . Tästä johtuen hän on velvollinen siirtämään metsästysoikeutensa muille (metästysseuralle) ellei itse käytä oikeutta metsästää . Viimeksi mainittua konstia saattaisi olla hyvä käyttää meilläkin . Joka paikassa tulisi näin ollen mahdollisuus/pakko metsästää ja torjua riistavahinkoja . Tällä hetkellähän on mahdollista vedättää , evätä metsästysoikeus ja samaan aikaan anoa ja saada korvauksia riistan aiheuttamista vahingoista .Esimerkki vapaasta mesästyksestä .
Italiassa metsästetään vapaasti . Vuosittain kymmeniä ihmisiä menettää henkensä holtittoman toiminnan seurauksena .
Tämä on edessä meilläkin , jos mehänpojan unelma toteutuu .
….ja kaikki uhrit eivät suinkaan ole metsästäjiä…tämä käy ilmi murheellisista tilastoista , joita maan hallitus kauhulla ihmettelee .
