Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Laske ensin vahinko. Siis saamatta jäänyt ympäristötuki vähennettynä saamillasi alueen puunmyyntituloilla. Jos jää jotain saatavaa, tee tästä lasku ja lähetä sähköpostilla ostajafirman johtajalle saatekirjeen kanssa. Kirjoitat, että odotat laskun mukaista suoritusta. Toteat, että kaipaat vain korvausta aiheutetusta vahingosta.
Arvonlisäveroahan ostajan ei tarvinne maksaa, koska et myy tavaraa etkä palvelusta.
Jäät odottamaan rahojen tuloa tilille.
Tietysti on erityisen kummallista, ettei hakkuun aloituksesta ole kerrottu maanomistajalle. En ole moiseen käytökseen koskaan törmännyt. Lieneekö ainoa laatuaan Suomessa. Helposti uskoo, ettei ole halukas muuhunkaan selvittelyyn. Ei kyllä houkuttele myöhempiinkään kaupankäynteihin.
Periaatteessahan hakkaaja vastaa metsänomistajalle aiheuttamastaan vahingosta tässä tapauksessa, kun luontolakikohde on ollut hakkaajan tiedossa. Sehän on tietysti selvää.
Mikä sitten on tuo vahinko? Puita ei saa pystyyn ja niistä on maksettu. Mielipahasta ei makseta. Vahinko on mielestäni mahdollinen ymäristötukikorvaus vähennettynä puista maksetulla hinnalla.
Miksiköhän näin kävi? Ainakin tuntemani motokuskit tietävät tarkasti missä liikkuvat. Jos olen jonkun kuvion nauhonut sovittua suuremmaksi, niin kysyvät, että näinkö tehdään. Saattaisiko kyseessä olla tilanne, jossa motokuski arveli aukon viereen jätettävien puiden kaatuvan seuraavassa myrskyssä kuten kävi meidän lähteiden vieruspuille. Ehkä ajatteli tekevänsä hyvän työn. Mutta pieleen meni. Tietysti näin ei saa tehdä, mutta kuskeilla on aina kiire joten tässä saatettiin oikoa mutkia turhan suoriksi.
Tietysti pitää selvittää asia ostajan edustajan kanssa sovinnollisessa hengessä. Jos on tulevaisuudessakin tarvetta tehdä tuon ostajan kanssa kauppaa niin ei ainakaan kannata lähteä hakemaan muuta korvausta kuin minimivahinko. Tämä maailma on valitettavasti sellainen, että puunostajia on vain muutama, mutta myyjiä vaikka kuinka paljon. Jos selvittää hankalan asian positiivisella tavalla, siitä saattaa olla hyötyä seuraavissa kaupoissa. Ja päin vastoin.
Muistui vielä mieleen, että parin tuollaisen metsälakikohteen ympäryspuut on hakkuissa jätetty pystyyn. Taitaa olla kylläkin turhanpäiväistä hommaa. Aina ovat ympäristön kuuset kaatuneet. Kyllähän luonto kuitenkin lopulta voittaa, jos paikkaa ei mennä koneilla sorkkimaan.
Pieni kertaus lähdetyypeistä. Niitähän on kolmenlaisia. Normaalisti tunnemme tapauksen, jossa pohjavesi purkaantuu jostain kivenkolosta yms. ja kohde on helposti tunnistettavissa lähteeksi. Sitten on nyt puheenaoleva tihkupinta, jossa pohjavedellä on monta pientä purkaantumisreittiä, joiden seurauksena paikka muuttuu ympäristöään kosteammaksi. Kuten aiemmin kirjoitin sieltä saattaa bongata tervaleppiä. Sitten on vielä allikkolähde, jossa pojavesi purkaantuu maan alla altaaseen, joka saattaa olla jopa usean kymmenen m2:n suuruinen. Sen sekoittaa helposti johonkin suolammikkoon. Veden laatu ja viileys erottavat kesällä allikon muista lampareista. Talvella allikko saattaa olla sula tai vain ohuen jääkannen peittämä. Kannattaa varoa ettei joudu ojasta allikkoon.
Kaikki nuo ovat niitä metsälakikohteita.
Tihkupinnan erottaminen luonnossa ainakaan talvella ei ole helppoa. Leimikon tekijän pitää huolehtia merkinnästä. Eivät kaikki edes tunnista tihkupintaa. Esimerkiksi tervalepät ovat hyvä indikaattori. Nehän pitävät virtaavasta pohjavedestä.
”Kysymys on siitä, miten kasvua saadaan lisättyä, kuinka paljon, kuinka nopeasti ja mikä on sen vaikutus talouteen”
Kasvua saadaan lisää vain uudistamalla heikkotuottoisia metsiä entistä enemmän. 20-vuotias kuusikko kasvaa nykyään Keski-Suomessa 9-10 m3/ha/v ja 30-vuotias 12-14 m3/ha/v ja siinä on puuta 150-170 m3/ha. Sekametsissä vielä 20-30 m3/ha tätä enemmän. Uusilla taimilla päästään epäilemättä vielä vähän parempiin tuloksiin.
Itse arvelen Suomen metsien kasvun tasaantuvan yllättävän nopeasti. Hakkuun painopiste on nyt sellutehtaiden tarpeiden vuoksi harvennushakkuissa, mikä onkin metsien jatkokehityksen kannalta tunnetusti välttämätöntä. Kun noita 12-14 m3/ha/v kasvavia ensiharvennusmetsiä hakataan, niin niiden kasvu kuitenkin väistämättä pienenee, mikä vaikuttaa lyhyellä tarkasteluvälillä kasvua alentavasti jopa enemmän kuin heikkokuntoisen ikääntyneen metsän uudistaminen.
Kasvun lisäys vaatii tuon 30 vuotta aukosta ensiharvennusvaiheeseen. Eihän siitä metsänomistajalle ylimääräisiä kuluja aiheudu, jos uudistaa huonosti tuottavan metsän parempaan. Niinhän kaikkia tuotantovälineitä on huollettava. Kannattaa pitää Valtio kaikkine säätely-yrityksineen mahdollisimman kaukana metsistä. Riittää se Metsälain periaate, metsää ei saa hävittää. Kaikki muu säätely johtaa tuhoon.
Olisihan sinulle Reima voinut käydä niinkin, että koko Metsäliitto olisi mennyt konkurssiin jolloin olisit menettänyt kaiken ja joutunut vielä muulla rahalla hoitamaan metsääsi. Olisit kenties joutunut maksamaan veronkin niistä rahoista, jotka olisit hävinnyt sinne Metsäliittoon. Nimittäin se kaatuminen oli aivan realistinen vaihtoehto. Nyt sinulle jäi puut ja se prosentin korkotuotto. Tai olisit sijoittanut Soneraan tai Nokiaan tai johonkin muuhun arvonsa myöhemmin melkein kokonaan menettäneeseen arvopaperiin. Viisaita tuomareita siellä KHO:ssa. Estivät sinut ottamasta liian suuria riskejä.
Näinhän se on, että metsän kasvattaminen on metsänomistajan edun mukaista. Mukava huomata, että nautit siitä edusta puuhastelemalla myös henkilökohtaisesta perkaushommissa.
”Kulotustakin kokeilin…ei ikinä enään. Eipä niistä alueista rapposia tullut. Oikeita hirvenpesiä.”
Totta. Kerran kokeilin metsäpalon jälkeen syntyneen puolen männikön hehtaarin aukon luontaista kehitystä. Mäntyjä syntyi, mutta hirvet täälläkin oikein majailivat kuviolla ja söivät männyt liki kaikki. Piti täydennysistuttaa kuusella.
Metsäpalossa tai kulotuksessa typpi häviää maasta taivaalle. Taitatavat maistua nuo vähätyppiset männyt hirville erityisen hyvin.