Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Ei siinä mitkään maanomistajien puuhastelut auta. Kyllä pitää olla lainsäätäjä takana. Kun sikarutto tulee, niin saa Atria unohtaa Kiinaan viennin kuten kaikki muutkin firmat sianlihan viennin. Ihmetyttää tuo valtiovallan leväperäinen touhu.
Eihän se mitään auta, jos minä kiellän mailtani ruokintapaikan, jos se on rajan takana naapurin puolella. Siis ehdottomasti pitää kieltää ruokintapaikat ainakin nillä seuduilla, joissa villisikoja on tai jonne ne voivat levitä.
Ennen pyydystettiin susia susitarhoilla. Niitä pitäisi nyt rakentaa villisioille. Riittävän suuri, että koko lauma menee sinne. Riistakamerassa hälytys ja kun sakki on satimessa päivystäjä sulkee portin etäohjaimella ja aamulla haetaan elukat teurastamolle.
Jos ruokkii vaikkapa metsäkaurista, niin miten estää villisian syömästä samoja eväitä? Kerropa Berza. Kyllä näissä syöttöhommissa pitäisi ottaa järki käteen, kun on vielä vähän toivoa villisian kanssa. Kun se pääsee kunnolla valloilleen, niin kusessa ovat metsänomistajat, maanviljelijät ja sian kasvattajat. Ei tietysti kannata unohtaa luonnoneläimiäkään. Sialla on hyvä hajuaisti. Äkkiä siinä syödyksi tulevat lintujen pesät ja poikaset. Voi siinä ”bambitkin” olla vaarassa.
Kuten kirjoitin, niin kaikenlainen ruokkiminen pitää ehdottomasti lopettaa sikariskin takia.
Tanelin kanssa samaa mieltä. Riski tautien leviämiseen ruokintapaikoilla on suuri.- Myös ne syötettävät ovat vaarassa. Kerran peurojen ruokintapaikalla alkoi käydä ilveskin ruokailemassa. Kun se oli syönyt muutaman peuran, niin porukka lopetti ruokkimisen.
En tosiaankaan aina ymmärrä monien metsästäjien tai virkamiesten touhuja. Lukekaapa kuinka runollisesti riistapeltojakin perustellaan. Peurojen ruokkiminen metsästyksen helpottamiseksi on toki joskus välttämätöntä.
Riistaruokinta on kyllä mielestäni niin sanotusti ainakin joskus karannut lapasesta. Naapuriporukassa on innokas hirvikoiramies siviiliammatiltaan maaseutuasiamis tai jotain sen suuntaista. Sillä porukalla on 42 hehtaaria riistapeltoa. Arvatkaapa kenen mailla viime syksynä oli runsaasti hirviä.
Villisikojen torjunnassa olisi vähintä kieltää hirvieläinten ruokkiminen millään tavoin seuduilla, joiden lähelläkään liikkuu villisikoja. Ja tietysti lopettaa EU-tuet riistapelloilta.
Pylväitähän menee lähinnä Pohjois-Afrikkaan. Myös Italiaan on kuulemma mennyt. Jos Syyriaan tulee joskus rauha, niin voisi kuvitella pylväskysynnän huikeasti lisääntyvän ja korvaavan Suomen vähenevää kysyntää.
Taitaa olla jotain 18-metrisiä meidän metsistä lähteneet pisimmät pykväät. Pienimmät ovat olleet 8,4 m ja latva 13 cm. Niistäkin on saatu pylväspuun hinta.
Sanoisin vielä, että rakennusinsinöörin ja mti:n hommissa on siis erona se, että rakennusalalla vastaan tulee asioita, joille pitää löytää ratkaisu. Jos tulee vastaan ongelma, niin sillekin on löydyttävä ratkaisu. Kaikista vääristä ratkaisuista joutuu kyllä tavalla tai toisella vastuuseen. Tietysti tunnustustakin tulee oikeista ratkaisuista. Mti:n homma on mielestäni helpompi etenkin tuolla suojelupuolella. Pitää vähän ymmärtää luonnon dynamiikasta. Kukaan ei kuitenkaan tule yleensä valittamaan, jos ei arvannutkaan oikein.
Luonnekysymys on sitten kuka missäkin hommassa pärjää ja viihtyy. Tunnen insinöörikolleegoita, jotka jäivät siihen hommaan, missä aloittivat. Eivät kaiketi sitten uskaltaneet lähteä epämukavuusalueelleen siitä turvallisesta työpaikasta. Ja sitten toisia, jotka päätyivät toteuttamaan monenlaisia vaativia hankkeita.
Kaikella kunnialla noita suojeluhommia kohtaan, niin kyllä minusta tuntuisi aika turhauttavalta monen vuoden opiskelun jälkeen käydä esimerkiksi laskemassa liito-oravan papanoita. Toiset tuntuvat viihtyvän niissäkin hommissa hyvin. Minä en olisi viihtynyt. Minulla on kaveri, joka oli opiskellut jotain ympäristöalaa yliopistossa. Keräili sitten mm. vesinäytteitä. Kyllästyi siihen ja siirtyi monitomimieheksi. Tekee metsurin hommia, siis istutuksia ja perkauksia ja remontteja. Tekee meillekin näitä metsurihommia.
Jos vielä jatkan meikäläisen elämänkokemuksella. Rakentajan elämässä, jos on toteuttajapuolella, on aina kohokohtia, kun joku hanke, jossa on ollut mukana, valmistuu onnistuneesti ja sitä voi muistella pitkään. Vastaavasti on taas vaikeaa, kun hommat eivät toimi. Tulee työvirheitä, myöhästymisiä, tappiotöitä ym. Työt tulevat kotiin ja uniin.
Metsähommissa meno on luullakseni tasaisempaa. Meikäläiselle sopi rakennushommat haasteineen. Tunnen toisaalta erään nyt Evolla opiskelevan kaverin, joka varmaan kuolisi toimistohommissa. Meitä on siis moneksi eikä toisen puolesta voi antaa varmaa ohjetta.
Ei niin Jätkä. Lähetin ostajille metsäsuunnitelmaan perustuvat puustomääräarviot. Kuusta 760 m3 keskimäärin 580 l/kpl ja mäntyä 60 m3 keskimäärin 560 l/kpl ja koivua 25 m3. Toteutui kuusta 728 m3 413 l/kpl, mäntyä 167 m3 932 l/kpl ja koivua 6 m3.
En siis pettänyt ketään, kun kerroin metsäsuunnitelmatiedot. Eikä kukaan ostajista tietenkään pettänyt minua. Tällä kertaa sain yhden kokorunkotarjouksen. Muut olivat normaaleja tavaralajitarjouksia. Kärjessä hintaero parin prosentin luokkaa. Kuuset myytäessä voitettiin, koska tukkiprosentti jäi selvästi pienemmäksi kuin tarjouksen tekijä oli olettanut. Mäntyjä myytäessä hävittiin kokorunkokaupassa, koska ne olivat arvioituja suurempia. Kokonaisuudessaan voitettiin, koska kuusia oli enemmän. Merkitsee siis sitä, että oikeilla puuston arvoilla ostaja olisi vaihtunut.
Esimerkki osoittaa, että metsäsuunnitelmassa voi olla aika suuria heittoja todelliseen tilanteeseen verrattuna. Ja tietysti sen, että kokorunkokaupassa saattaa käydä joskus näin. Fakta tietysti on, että ettei tukkiprosentti voi nousta älyttömäksi mutta voi kyllä laskea syystä tai toisesta. Itse kyllä pidän kokorunkokaupoista.
Juuri noin kuin Menninkäinen kirjoitti. Mikä ihme siinä on ongelma? Minulla on siis aika laaja luettelo eri tyyppisten leimikoiden tukkiprosenteista. Niiden perusteella voi vertailussa muuttaa kokorunkohinnan tavaralajihinnoiksi ja sillä perusteella suorittaa vertailun tai päinvastoin. Laskee tavaralajihinnoista leimikon keskihinnan. Koskaan ei saa aivan tarkkaa vertailua vaikka hinnat olisivat kaikilla samat, kun tukkiprosentti kuitenkin heittää. Esimerkiksi siksi, että sahalle kelpaa laatuvaatimukset alittavaa puuta tukeiksi.
En kyllä Jätkä ymmärrä tuota, että puhut petoksesta. En minä kertonut ostajalle tahallani mitään väärää. Metsäsuunnitelma vaan antoi vääriä tietoja. Ostaja oli käynyt kyllä leimikon itsekin tarkistamassa.